klo 22:37 | 14.2.2015
Niinkuin tiedämme ei ole varmaan arempaa keskustelun aihetta kuin uskonto. En ole ateisti enkä uskovainen, en silti ymmärrä miksi nämä pilkkakuvien piirtäjät ehdoin tahdoin kaivavat verta nenästään. Uskonto on vain joillekin ryhmille niin ehdoton asia, jota ei vain aina oikein voi ymmärtää. Keskustelu uskonnosta yleensä olisi jo enemmän tilaa vaativa asia. Mikä on muuten se totuus mitä me uskomme tai mitä meille on vuosituhansia tarjottu.
Satuin näkemään dokumentin tästä Charlie Hebdo- lehden toimituksesta. Se oli tehty ennen sinne tehtyä verilöylyä. Toimittajat piirtävät pilakuvia myös politiikoista jne eivät ainoastaan islamin uskoisista. Piirtelevät sanan vapauden nimissä. Vaikea on vetää rajaa siihen, mitä saisi piirtää ja mitä ei. Ja kellä on valta vetää se raja? Pitäisikö muun kuin islamin uskoisten taipua olemaan piirtämättä kuvia heidän profeetastaan (henkensä menettämisen uhalla) kun toisaalta he piirtelevät pilakuvia Jeesuksesta. Eikö metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan....
Ei ole yksinkertaista ymmärtää, ettei uskovaisen uskomia totuuksia ole olemassa. Se tieto, jonka varassa maailmaa rakennetaan on todennäköistä, mutta todistettavaksi mahdotonta tietoa. Mutta niinhän on uskontojenkin laita. On riidan haastamista ja vihapuhetta puhua uskovaisten pilkkaamisesta. Todisteita ei ole näytetty, eikä niitä hevin löydy sieltä, missä ei ole uskonsotia. Eri asia on, että uskossa olevien asiakeskusteluja on syytä pitää höyrypäisinä silloin kun yleisesti käyttökelpoisia luonnon havaintoja kiistetään uskonoppien vastaisina ilman muita perusteluja.
Edellä sanotulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihminen asettaa luonnostaan olemassaolonsa perusteita koskevia kysymyksiä. Viisas ihminen ei tyydy alkukantaisten juutalaispaimentolaisten ikivanhaan perinnetietoon tämän päivän ympäristöissä ja elämässä. Mutta jokaisella on uskonvapaus.
Pilkkaaminen on typerää.
Jumalanpilkka on vähemmän typerää, jos virnistellään sille väitteelle, että tie, totuus ja elämä löytyvät raamatun kansien välistä. Kyllä ne ovat yksin kappalein muotoutuneina uskovan omassa pääkopassa.
Vain yksinkertainen ei ymmärrä, että on varmasti arempiakin pilkan aiheita, kuin höpsötyksille hymyileminen.
lahdenpoika (14.2.2015 klo 22:37) avasi arimmista arimman keskustelun ja arasteli niin, että kaikkosi sen sileän tien.
Käymättä jäi "Keskustelu uskonnosta yleensä olisi jo enemmän tilaa vaativa asia. Mikä on muuten se totuus mitä me uskomme tai mitä meille on vuosituhansia tarjottu."
"Niinkuin tiedämme ei ole varmaan arempaa keskustelun aihetta kuin uskonto" arveli aloittaja, joka ei liene Jumalan etsinnän aktivisteja.
Oi herra jos mä matkamies maan.
matkalla kotiin turpaani saan.
Oi jos mä kerran löisin sen verran,
et lopulla matkaa rauhan mä saan.
Toisen ihmisen arvojen pilkkaaminen on aina typerää. Vaikka se sananvapauden nojalla olisikin sallittua.
Islaminuskoisten pilkkaaminen on erityisen typerää, koska kaikki varmasti tietävät, mitä siitä seuraa. Mutta sananvapauden nimissä sitäkin tehdään ja sitten ihmetellään ja kauhistellaan seurauksia.
Eivät viisaina ymmärrä, kuinka toimintansa järisyttää negatiivisesti koko maailmaa. Tuntuu kuin tuossa
"vapauden" julisttamisessa ei olisi mitään järkeä. Täytyy nämä ärsyttäjät myös laittaa vastuuseen, eikä se ole sanan eikä ihmisen vapauden kahlitsemista, vaan rauhan ja rakkauden nimissä hyvän eteen toimimista.
No kiihkoislamilaiset ovat aina toista mieltä, mutta heillekin jokin kuri tulisi laitta, jos ei muuta.....v.
Jatketaas vielä vähän. Uskontoja on monia ja yleensä toisen on uskonto väärä, jos näin olisikin niin miksi ottaa siitä ongelma ja vihata "vääräuskoisia". Antaisi sen olla toisen ongelma. Maapallo on satojamiljoonia vuosia vanha, jos sen syntyminen olisi käynyt niin kuin se kerrotaan. Mitenkä se tieto olisi kulketunut ihmiskunnalle joka on vasta tuhansia vuosia ollut olemassa, ei mitenkään. Onko koko jumala ja uskonto sen mukana aikoinaan keksitty asia. Onko raamattu kirjoitettu aikoinaan lakikirjaksi ihmisille kun huomattiin, että homma alkoi karata käsistä ihmiskunnan lisääntyessä. Aina voi asioita kyseenalaistaa.
"niin miksi ottaa siitä ongelmaa ja vihata...antaisi sen olla toisen ongelma"..Ihmisluonto on mikä on eli tunteellinen, kilpailuvietin omistava, vallanhaluinen, jokainen eritavoin ajatteleva. Mikään tässä maailmassa ei jää vain olemaan "jonkun toisen ongelma". Valtataistelua käydään jatkuvasti.
Aina voi ja kannattaa kyseenalaistaa omalla kohdallaan. Toisen arvojen kyseenalaistaminen sen sijaan on jo toinen juttu
Niin, onhan se aika ristiriitaista kun jo lapsille opetamme ettei toisia saa kiusata uskonnon, ihon värin tai minkään takia. Opetamme lapsiamme että on oltava kohtelias ja ystävällinen kanssa ihmisille, niin sitten menestyy ja saa ystäviä. Työpaikalla on noudatettava sääntöjä. On sääntöjä joita kannattaa noudattaa, kirjoittamattomiakin, ihan oman turvallisuuden takia.
Sitten mainostetaan että saa sanoa mitä tahansa ja piirtää mitä tahansa ja se on vain sananvapautta. Erään perheen nuoriso laittoi kuvia ja kirjoitti facebookiin ja sai lähipiirissä siitä kovan hälyn aikaan ja heitä moitittiin joka puolelta. Pienet ihmiset eivät ymmärtäneet ettei se sananvapaus koskekkaan kaikkia.......
En ymmärrä sitä mikä saa "ei uskovat" niin kovasti pohtimaan miksi uskova uskoo? Eikö uskova saa sanoa että uskoo, ettei vain loukkaisi jonkun mieltä ja herättäisi pahaa oloa.
Ei minun uskoa ole kukaan herjannut, vaikka läheiset tietää että uskon, mutten minäkään ole tuominnut ketään sen takia että uskoo johonkin muuhun.
Olisi selventävää ja mukavaa saada tietää, missä "ei uskovat" niin kovasti pohtivat miksi uskova uskoo? Jossain varmaan asetellaan vielä kummallisempiakin kysymyksiä.
Jokainen uskoo, mitä uskoo ja se vasta onkin turvallista. Mutta maailman asioihin raamatun lauseilla kantaa ottavilta on kyllä kysyttävä, ovatko kaikki muumit kotona. Kyllä on vaikeaa ihan tapauskovaisenakin ymmärtää ihmistä, joka persoonallisena kantanaan eri aiheisiin korostaa rakkauttaan raamattuun ja uskoonsa. Meitä on toki moneksi.
Koska oikeaa uskoa on kristinoppi, noinhan se mielestänne menee. Ihan oikea uskova elää ja ottaa elämän asioissa tuekseen Raamatun sanan, niin kuin siellä kirjassa kehotetaan. Siis Jumalan sanaan Raamattuun uskova. Ne jotka ovat Raamatun lukeneet ja uskontoa ja uskoa harjoittaneet, että tutkineet, siis tutkineet Raamatun perinpohjaisin. En voi uskoa Raamattua muuta kuin tarukirjaksi.
On Jumalan etsintä, on toistuvasti näitä uusia alkuja samansta aiheesta, Jumalaan uskomisen puolesta ja vastaan. Montako ketjua tarvitaan samalle asialle???
Aloittajalta tahtoisin kysyä, miksi näet tämän aiheen niin tärkeänä ettei jo olemassa oleva keskusteluketju palvellut tarvettasi?