Niin onko se hyvä vai huono? Toisaalta itse ajattelen niin, että kun pystyy sanoittamaan sisintään, saa siihen paremmin otteen ja ikäänkuin "näkee" mitä ajattelee. Ainakin näin naisena huomaan, että on tärkeää "nähdä" ajatuksensa. Silloin ne eivät pyöri päässä ja suurene kohtuuttomasti. Voi olla , että mies ajattelee suoraviivaisemmin...tiedä häntä, onko sillä sukupuolella merkitystä
Ompa hauskaa, että runoilijan heti oletetaan kertovan omasta minästään. On se joskus hieman niinkin, mutta vain aiheen antaakseen, ei kai kokonaisuudessaan koskaan? Ja jos tietäisi, että runoilija kertoo aina omista tuntemuksistaan tai elämästään kuin selitelmänä, en hiukkaakaan olisi kiinnostunut.
Kun inspiraatio joka on esillä ja sävyttää aihetta on se silloin mielenkiintoinen.
Mielikuvitusta se ainakin minulta vaatii, että saa asiat runomuotoon, riimeistä nyt puhumattakaan. Minulla on niin hidas ajatuksenjuoksu, etten pysty kovin monta runoa ihan hetkessä luomaan. Itsekritiikkikin vähän "häiritsee". Kiitos mielenkiinnosta runoani kohtaan!
Ompa hauskaa, että runoilijan heti oletetaan kertovan omasta minästään. On se joskus hieman niinkin, mutta vain aiheen antaakseen, ei kai kokonaisuudessaan koskaan? Ja jos tietäisi, että runoilija kertoo aina omista tuntemuksistaan tai elämästään kuin selitelmänä, en hiukkaakaan olisi kiinnostunut.
Kun inspiraatio joka on esillä ja sävyttää aihetta on se silloin mielenkiintoinen.
Vaikea on runoilijan riisua omaa itseään pois kirjoittaessaan. Vaikka tarina ei ole omasta elämästä, pitää jotain ymmärtää, että tekstistä tulee sellainen, että se löytää kaikupohjaa myös lukijassa.
Tämä runo sanoitti omiakin ajatuksiani. talvisin tulee halu vetäytyä talvipesään uutta kevättä odottamaan. Elän lämmöstä.
Minä niin pidän tavastasi runoilla. Toivottavasti näen näitä lisää
***Punastuu*** Voi kiitos Näitä tulee mieleen harvoin. Ehkä hyvä niin.
Niin onko se hyvä vai huono? Toisaalta itse ajattelen niin, että kun pystyy sanoittamaan sisintään, saa siihen paremmin otteen ja ikäänkuin "näkee" mitä ajattelee. Ainakin näin naisena huomaan, että on tärkeää "nähdä" ajatuksensa. Silloin ne eivät pyöri päässä ja suurene kohtuuttomasti. Voi olla , että mies ajattelee suoraviivaisemmin...tiedä häntä, onko sillä sukupuolella merkitystä
Ompa hauskaa, että runoilijan heti oletetaan kertovan omasta minästään. On se joskus hieman niinkin, mutta vain aiheen antaakseen, ei kai kokonaisuudessaan koskaan? Ja jos tietäisi, että runoilija kertoo aina omista tuntemuksistaan tai elämästään kuin selitelmänä, en hiukkaakaan olisi kiinnostunut.
Kun inspiraatio joka on esillä ja sävyttää aihetta on se silloin mielenkiintoinen.
Mielikuvitusta se ainakin minulta vaatii, että saa asiat runomuotoon, riimeistä nyt puhumattakaan. Minulla on niin hidas ajatuksenjuoksu, etten pysty kovin monta runoa ihan hetkessä luomaan. Itsekritiikkikin vähän "häiritsee". Kiitos mielenkiinnosta runoani kohtaan!
Vaikea on runoilijan riisua omaa itseään pois kirjoittaessaan. Vaikka tarina ei ole omasta elämästä, pitää jotain ymmärtää, että tekstistä tulee sellainen, että se löytää kaikupohjaa myös lukijassa.
HYVIN TAITEELLINEN JA KIRJOITUS ON LENTÄVÄÄ ,HYVÄ
KIITOS! Tuo tuli vain mieleeni kerran kun katselin ikkunasta ulos.