Kommentit (2)

Vierailija

Olen harrastanut lukemista siitä lähtien kun opin lukemaan. Isoäitini omisti kirjakaupan. Häneltä sain aina joulu- sekä syntymäpäivälahjoiksi kirjoja, samoin äidiltäni. Koko elämäni, lapsuudesta lähtien, minulla on aina joku kirja lukemisen alla. Kerran osallistuin lukupiiriin mutta se vaan ei ole minun juttuni. Haluan itse päättää minkä kirjan luen seuraavaksi enkä niinkään kaipaa muiden ajatuksia lukemistani kirjoista.

Lukeminen rentouttaa. Jos on huolia tai murheita niin lukemalla ennen nukkumaanmenoa saan ajatukset nollattua niin etten vatvoa murheita koko yötä. Mikä ihana tunne kun lukiessa silmät alkavat lerppua, asetan kirjan yöpöydälle, sammutan yövalon ja "simahdan" saman tien. Aamulla herään virkeänä uuteen päivään.

Vierailija

Totta kaikki tyynni! Unilääkkeiden sijasta kannattaa ottaa kirja sänkyyn. Pienemmät kolotuksetkin lievittyvät, kun tempautuu kirjan tapahtumiin mukaan.

Meidän kansakoulun yhteydessä oli hyvä kirjasto, jonne oppilaiden oli lupa mennä välitunneillakin. Oi sitä onnea! Kesälomat olivat siihen aikaan pitkiä, ja loman aikanakin kävelin muutaman kilometrin matkan koulun kirjastoon lainaamaan  kirjapinon.

Aloittajan kanssa minulla oli samantapainen tilanne lapsena, se vain erona että kirjoja meille toimitti äitini sisar, jolla oli kirjakauppa maalla. Tädin pikkupoika suorastaan asui äitinsä kaupassa, palveli asiakkaitakin heti kun nenänpää ulottui tiskin yläpuolelle. Oppi siinä lukemaan nelivuotiaana, ja lukumies hänestä kasvoikin.

Jostain luin, että sanasujuvuus tarttuu. Kannattaa senkin takia lukea. Sittenkin kun näkö heikkenee, voi kirjastosta lainata äänikirjoja. Poikani lukee nykyään digikirjoja, vai miksi niitä kutsutaan. Bussissa tai lähijunassa sujuu työmatka lukien rattoisasti.

Täytyy myöntää, että ennen luin enemmän. Nykyään tämä netti on vienyt aikaani. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat