Kevät on aikaa kielojen ja maanteiden mierojen,
kurkiaurat silloin harhaan lentää,
ja aatoksein istutuksiin entää.
On routa maan niin pysyvää,
että sieluin kyyneleet polviini asti,
vierähtää.
Taistelen ikiroutaa vastaan kynsin hampain,
vaikka tekohampaat onkin.
Otan vajastain mä rautakangen,
ja hitsauspillillä sen
kuumaksi saatan.
Sipulit on saatava maahan perkele soikoon,
isken tulisen rautakangen ärjyen,
läpi ikiroudan ja lutkutan reikää,
ai että tekee niin perkeleen hyvää.
Kanki polttaa, ikirouta sulaa ja mahlat maan äidin jo valuu.
Lutkutan ja ruuvaan voimalla tulisella kangella.
Ja sitten loppuhuipennus!
Otan vapisevin ja hapuilevin käsin tulppaanin sipulin,
ummistan silmäin ja putotan sipulin
Aukkoon lämpimään.
Maa sulkeutuu ja sipulin suudelmin vastaanottaa.
Aukko sylkäisee tulisen kangen helvettiin
ja reikä sulkeutuu kuin vanhan naisen hampaaton suu.
Kevään ensisiemen on kylvetty ja velvollisuus isänmaata kohtaan
täytetty.
Aulikki Kihu-Kiljander
Hyvää kevällä Aulikille.
Aulikki, Aulikki miehisyytes purppura,
sen sipuli vaivaiseksi kellarissa kävi,
sen kun sormissas pullistat
mullistat kaiken kasvun ihmeen.
Jo keväällä sipulis mullasta kukoistaa,
sä siitä omaan tarpeesees vain
kaunistusta taittaa saat.
Ei tulppaanin sipuleita saa kovakouraisesti puristella.
Tulppaanin sipuleita saa puristella kovakouraisesti.
Kyllä, ne oikein punastuvat entisestään.
Ja omistaja aivan hehkuu onnessaan.
Miten käy keltaisille tulppaaneille?
Tarvitsevat lannoitetta.
Noinko koville otti pitkät pyhät että "aulikin" kankea rupesi jomottamaan eikä naisen puolikastakaan ollut pyhiä lämmittämässä niin tänne piti tuskansa tunkea.
Koita ihmeessä löytää joku elollinen puristelemaan tulppaaniasi vai oletko päästänyt ittes turakoitumaan ja unohtanu huolehtia siisteydestäs ettei kukaan halua sua eikä tulppaanias. Terästäydy "aulikki" !
peeässä: Runoille on oma osio.
Mitäs sitten täällä runoja luet?