Iltakävelyllä

Vierailija

Lähdin kävelylle kuten useina iltoina viikosta.

Ajattelin katsastaa mitä talvi oli tehnyt keskustan linnapuistoille.

Kävelin ison kallion kuvetta ja totesin, kauniisti ole kävelytien reunat kivetty.

Suuntasin edelleen Tammerkoskea kohti jonka äärellä on toinen linna puistoineen.

Aidassa oli jykevä musta jalankulkuportti, astuin siitä sisälle puistoon ja portti kolahti mukavan rautaisesti jälkeeni.

Muutaman metrin kujettuani kuulin jälkeeni askeleita, katsoin taakseni ja sieltä tuli kaksi ikänaista, toinen koiraansa hihnassa juoksuttaen. Ohimennessään kysyin, ettekö huomanneet kylttiä portissa joka kieltää täällä puistossa koirien ulkoiluttamisen. Menivät ohitseni ja sitten kuului, TÄMÄ ONKIN IHMINEN.

Jatkoin kulkuani puistossa katsellen ja olihan sitä kunnostettu jo talven jäljiltä, joitain puitakin kaadettu.

Hetkinen mitä näinkään, tuo ihmiskoira, remmin päässä kusasee mennessään linnan vieressä olevan

suihkulähteen reunalle.

Ymmärsinhän minä, eihän ihmismoisen Palatsikoiran sovi kuseskella muualle kuin palatsin suihkulähteeseen.

Kommentit (1)

Vierailija

Lumet ovat sulaneet, kokonaa. Kun paljon ulkona kuleksii tulee eteen kaikenlaisia ja kaikenkokoisia ja värisiä jätöksiä. Näin kaupunkielämässä kun on ajateltu koiriakin. On kakkapussiautomaattia joista saa ottaa mukaansakin pusseja, että riittää jos vaikka kulku on välillä toiseen suuntaan. 

Siis ei pitäisi noita epämiellyttäviä läjiä tulla vastaan. Ei ole mukavaa. Hieman viitseliäisyyttä koiran omistajilta, kuin myös ajatella muita ihmisiä. On röyhkeää välinpitämättömyyttä jättää läjät jälkeensä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat