Millaisen elämäkerran sinä kirjoittaisit?

Seuraa 
Liittynyt19.5.2014

Oletko koskaan miettinyt, miltä elämäsi näyttäytyisi kirjankansien välissä? Mistä haluaisit sinun muistettavan? Mitkä ovat tärkeitä asioita sinulle?
Vai oletko jo kirjoittanut omaelämäkertasi?  Kävitkö kirjoittajakurssin vai käytitkö apulaista?

Kertokaa kokemuksianne ja antakaa myös vinkkejä mielenkiintoisista elämäkerroista.

Kommentit (9)

Vierailija

Osallistuin viime vuonna omaelämäkerran kirjoituskurssille. Kurssi oli todella antoisa ja sain sieltä paljon hyviä vinkkejä. Valitettavasti en ole vielä ehtinyt paneutua  koko elämäkerran kirjoittamiseen, mutta toivon, että kun parin vuoden päästä jään eläkkeelle, voin aloittaa   sen kirjoittamisen. Kirjoittaessa on pakko tehdä itsetutkiskelua ja kirjoittaminen on todella terapeuttista . 

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Olin hieman päälle nelikymppinen kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi. Lapsenlapset tuntevat minut vain keski-iän ylittäneenä mutta haluaisin heidän tuntevan minut myös persoonana eikä vain isoäitinä. Siksi kirjoittaisin omaelämänkertani heitä silmälläpitäen.

Kertoisin heille lapsuudestani joka oli hyvä mutta tyystin erilainen kuin heillä on ollut. Viipyilisin yltiöpäisissä rakastumissa, sydänsuruissa ja rakkaushuolissa, eli kävisin läpi asioita joiden keskellä hekin tällähetkellä elävät. Tunnustaisin tekemäni virheet ja kompurointini,  epätoivoni ja yölliset pelkoni. Vastapainoksi haluaisin kertoa myös onnistumisien riemusta ja siitä miten olen joskus jaksanut tanssia aamuun asti...

Näin minä haluaisin kirjoittaa mutta tällähetkellä tyydyn  siirtämään tietoa vain suusanallisesti.

Vierailija

Tyttöni  vammaisuudesta, huonnot ennusteet elämään, mutta on mennyt huimasti kehtyksessä eteenpäin. Myös  koulukiusaamisesta, opettajankintaholta ilkeilystä. Ja aina rivienvälistä, että vanhemmat ei tiedä mitään. Varsinkin jos on huonostikoulutettu eikä hyvää, arvostettua ammattia. Toki hyvistä kouluista jotka vasta 5 luokasta alkoivat.Neljässä koulussa ehti olla. Oli hyvin pelokas ja saivat tehdä työtä koulussa että rohkaistu ja oppi jälleen luottamaan koulumaailmaan. ei pystynyt enää puhumaaan kun oli niinalistettu. Satiin onneksi vihdoin musiikkiterapia, meiltä hylättiin hakemus, mutta koulu laittoi lausunnon ja siellä kävi koulussa myös musiikkiterapeutti opettamassa käytännössä ammattia ja myös tutkintoja. Pitivät jonkun kerran bändikerhoa. Niitten avulla saatiin 3,5 vuotta terapiaa

  Nyt opiskelee ammattia. Olen monesti sanonut, että ala-asteet tarvitsee ymmärtäväisiä opettajia/avustajiakin. Meille nyt vain sattui näin. Vaan olen niin kiitollinen noista hyvistä onnistuneist kouluvuosista. Tyttäreni on aina iloinen ei osaa kerto tunteistaan ei kurjista kokemuksistakaan. Muutakuin, että haluaa kuolla. ja tarinoit kirjoitti, mutta ei tajuttu heti yhdistää niitä toisiinsa. Tänäpäivänäkin on samanlaista juuri jutellin erään äidin kanssa. On myös pari perhettä muuttanut toisaalle asumaan, että ovat  riitelemättä ja taisteluitta saaneet koulun vaihdetua. Kun erityislapsi tuo rahaa koululle.

Olihan tässä vielä kotona  sisarukset, Oma kurssi ja sitten tyäelämä. Miehen sairaus. Sisarille sisko on ollut aina tärkeä ja rakas ja ovat joutuneet ottamaan  vastuuta, onneksi olivat vanhenpia. Vaikka teinkin lyhennettyä työpäivää.  Ja heihin saattoi luottaa täysillä. Ennen kouuikää oli parivuotta perhetyö kerran viikossa. Kerran oli viikon tukiperhe, muuta neljävuotta vanhempi sisar joutui hoitamaan ja käyttämään saunassa adassa kuumaavettä vaikka vatein laittoikin. niin eivät kskaan  sellaisessa saunassa ole olleet Takkahuoneessa olivat  leikkimässä. Olivat ihan järkyttyneitä kun tulivat. Tyttö pelkäsi omaakin saunaa aluksi. Onneksi on ollut hyvä perhekin tämän jälkeen.

Olin aluksi omaishoitaja.en saanut lomia kun se aika kun tyttö päiväkodissa tai koulussa 8-12 oli minun lomani. Olaan aina oltu  lomat  yhdessä kokop perhe. Ja olen aina ollut kotiihminen Joskus kun oli kotona pitkään ihmetteli jo kaupassa kun oli niinerilaista ja avaraa ja ei kyllä aina muistanut mikä kuukausi oli menossa. Muilla lapsilla jo ammati ja ovat töissä sanovat että oli rikkaus  hoitaa siskoa ja opettaa leikkejä Ja on ollut suuri apu hoitoalan työssä ja muissakin vaikka kaupassa. Ja ihan elämässä, osaavat ottaa erilaiset ihmiset huomioon ilman ennakkoluuloja. Kai tuosta elämänkerta tulisi.

Vierailija

Olen aina ollut "oman tieni kulkija". Tehnyt paljon sellaista, mitä normi-ihminen paheksuu eikä ymmärrä. Voisin ajatella elämänkertaani siten, että se julkaistaan kuolemani jälkeen. Mikäli elämänkertani julkaistaisiin eläessäni, se olisi sensaatio. Ymmärrästystä voisi tulla joiltain taholta mutta luullakseni enimmäkseen paheksuntaa. Tällä hetkellä en katso olevan vaivan väärtti.

Vierailija

 

Yritin kerran alkaa kirjoittamaan omasta elämästä, muttei siitä mitään tullut, kun en olisi uskaltanut kuitenkaan kertoa kuin jotain pintasilausta.

Tuo olisi kyllä ihan kiva ajatus että kertoisin lapsuuden ajoista, muistoksi jälkipolville. Ja ehkä kurssi olisi hyvä ajatus niin osaisi valita ne asiat mitkä kertoo.

samettiruusu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Olen kirjoittanut omaelämäkertaani.Kansalaisopiston kirjoituspiirissä on vierähtänyt n.7 vuotta sen tiimoilta.

Osallistuin aikoinaan isäni suvun sukukirjan tekemiseen keräten tietoutta.Sieltä olen saanut historiikkiä aina 1550-luvulta lähtien.

Äitini suvusta on tietoutta aina 1700-luvulta asti.Edesmennyt veljeni harrasti sukututkimusta ja häneltä jäi 10 mikrofilmiä ja valokopioita kirkonkirjoista.

Olen kirjoittanut lapsuudestani,nuoruudestani,koulutuksistani,harrastuksistani ja ammatistani.Tietenkin omasta perheestäni 46-vuoden ajalta.

Elikkä näistä edellä mainituista on kertynyt asiaa kahden mapillisen verran valokuvineen.

Lisäksi on päiväkirjoja vuodesta 1982-lähtien niin kaupungista kuin mökiltä.Yhteensä n.20 erikokoista kirjasta.

Uskoisin,etten julkaise näistä kirjaa.Ehkä tyttäreni joskus?

Kirjoituspiiriin en luultavasti mene enää syksyllä vaan keskityn taas enempi kirjoittamaan päiväkirjaani.

Vierailija

Lasteni elämää on aina varjostanut isän alkoholismi sekä perheväkivalta minua kohtaan Onneksi lapset jo muutaneet kotoa ja mieskin sairauksien ja vanhuuden kautta muuttunut ja rauhoittunut paljon. Nyt  mies olisi vasta kypsä perustamaan perheen ja tulemaan isäksi. Enkä itse näin vanhana  varmaankan jaksaisi enää mieheltä entistä  käytöstä

tarja-liisa

Kirjoitan omaelämänkerrallista kirjaa parhaillaan,suoraan kansantaruston sivustolle,jossa taitto ja julkaisu joko e-kirjana tai paperiversiona hinta 35kpl painokselle noin 600e,kirjat lahjoitan lapsenlapsilleni sopivana ajankohtana,sisältä omaa lapsuuttani ja nuoruuttani,ajatuksia ja toiveita,rehtiä,reilua,konstailematonta tekstiä!

kirjoittaminen on ollut terapeuttista ja eheyttävää,suosittelen,lapsuuteni oli päihde,-mielenterveys,-ja väkivaltaperheen elämää,jota varjostivat köyhyys ja syrjäytyneisyys,kirja on eräänlainen selviytymistarina ja kirjoittaessani huomaan miten neuvokas,fiksu ja voimaksatahtoinen olin jo pienenä,suojellessani sisaruksia isän väkivallalta:) kurssin oikeus,tuntea,oikeus muistaa ja oikeus kirjoittaa,kävin,ja siitä tuli rohkeus tarttua tähän kirjoittamistyöhön, Peter Franzeenin elämänkerta,kannattaa lukea! onnea ja voimaa kirjoittajille! tarja-liisa

Mikä oikeastaan on elämänkerta?

Mielestäni on outoa, että vähän yli nelikymppiset niinkuin esim. P.Franzen, kirjoittavat elämänkertoja. Kyseisillä henkilöillä on todennäköisesti vielä yli puolet elämää jäljellä, mikäli eivät joudu onnettomuuteen tai eivät sairastu vakavasti. Ymmärrän elämänsä loppuvuosia elävien elämänkerrat sekä postuumisti kirjoitetut. Mutta että joku alkaa kertomaan omasta elämästään, lapsuudestaan, teini-iästään kesken kukkeimman elämänsä elämänkertana! Valitettavasti en voi välttää ajatusta rahastamisesta. Tyyliin, että otetaan rahat pois oman elämän aikana niiltä, jotka haluavat kurkkia yksityiselämääni  nyt. Jos välttämättä haluaa näin tehdä niin kirjoja ei saisi mainostaa elämänkertoina vaan romaaneina tähän asti eletystä elämästä. Esim. "Lapsuuteni", "Elämäni ennen kuin minusta tuli kuuluisa" jne.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat