Leppäkertun lepattelut

    Heippa Ruusu. Läks Tupajumi eläkkeel. Jatketaa sit täst ko entine lopsahti. Johan sil kerty mittaaki. Ja ikkää.

Yhe asia mie pääti. Vaik mitä irvistellyi tänne taas änketää nii mie e vastaa. Äläkä siekää Ruusu. Ollaa niko niit e oliskaa. Jooko. Eihä siit tuu mittää jos koko aja pittää irvistellyihi vastailla.

nääs

Juuli

Jk. Jo onkii siul kaverit, hienoi..

.

LISETÄTI JA UFO

Kesä-aikaa vietettiin.
Niin Juuli joukkoineen mummolassa kuin Lisetäti linnassaan. Lähiössä Isokaupungissa.
Hyvin sujui elämä Lisellä. Oli elämä rauhallista ollut.
Mitä nyt kerran hyyryjen, vuokralaisten alihyyryt, Lisellä päivähoidossa olleet katit, kukin vuorollaan päättivät matkailua harrastaa. Lähdettiin vilauksessa, harmaa vana vain jäi,. Sännättiin ovenaukaisussa maailmaa katselemaan. Eikä palattu vaikka Lise kuinka huuteli, joka paikan linnansa alustankin kolasi.
Ei tultu ei.
Parin-kolmen päivän päästä suvaittiin kotiin, siis Lisen huomaan palata. Olivat hyyryt, kumpikin vuorollaan pidemmillä edustusmatkoillaan. Eipä uskaltanut Lise kattien carter-matkailusta suutaan avata.
Vaarana kun olivat Linnan ympäristön ketut ja supikoirat.
Rauhallista siis oli pääosin Lisen sekä hyyryjen, alihyyryjen oleilu.

Kunnes sitten rysähti...

Oli rauhallinen arkiaamu Lisellä.
Tosin oli alihyyryistä yksi, se musta, kaatanut pari Lisen lattialla olevaa palmua. Multineen kaikkineen nurin parketille.
Parvekkeen lattiakin mullan vallassa. Parvekkeen lattian multamäärään olivat syyllisiä Lisen hyysäämät turkisläimet, pihaoravat, kesyt, oli Lisen parveke vakituinen restaurantti.
Kätkivät pähkinänsä , muut eväänsä parvekkeen kukkalaatikoihin. Unohtivat, multa pöllyten niitä sitten kaivelivat unohtuneista kätköistään.
Vaan eipä Lise näistäkään hyyryistään luopunut. Mukavaa ajankulua olivat ikkunasta kurkkiessaan Tosin ei multien siivoaminen niin järin innoittavaa askaretta ollut. Eikä nuutuneiden kukkien katselu.

Oli kaunis kesä-aamu.
Keittiössään yläkerrassa joi Lise aamukahviaan. Oli palmut ylös asemiinsa taas nostellut, mullat siivonnut. Siinä taas odottivat seuraavaa kaatokertaansa. Palmut.
Oli rauha kaikinpuolin maassa, oravaisetkin rauhassaan pähkinöitään parvkkeella nakertelivat. Senkertainen päivähoidokki , alihyyry, musta Ville, istuskeli tapansa kuuluen, ikkunalaudalla oravia, lintuja vahtimassa. Kiukuissaan. Ei kiinni saanut, vinkui ja suhisi.
Aurinko jo täydeltä terältä Lisen upeita kukkaistutuksia lämmitti. Tulisi taas helteinen päivä. vaan niinhän kesään kuuluikin.
Oli Lisellä kahvinjuonti, toinen kupillnen jo, meneillään kun ulkona rysähti. Valtava rysähdys pihamaalla. Lise säikästi perusteellisesti. Kahvi väärään kurkkuun. Alihyyry pinkaisi viivana karkuun päivystyspaikaltaan sohvan alle. Hetkeen ei saanut henkeä Lise.
Mikä oli tuo.
Valtava rysähdys.

Kuin helikopteri olisi pihaan taivaalta pudonnut.
Istui paikallaan Lise. Jähmettynyt suolapatsas. Sanattomana yleensä puhelias Lise. Eipä ollut kelle olisi puhunutkaan. Hiljaa hipsi parvekkeelle, josta turkiskunta oli kaikonnut kuin p.. Saharaan. Eivät nekään jääneet jälkipeliä seuraamaan. Oli pako viisaampi valinta.
Varoen kurkisteli pihamaalle.

Oli laskeutunut Lisen pihaan, juuri komeimman keisarinkruunuistutuksen päälle valtava metalliesinerykelmä. Ei saanut Lise selvää mikä oli alkuperäinen muoto. Pitkin pihamaata oli osia sinkoillut.
Sotatanner. Pisti esiin kasasta, auton kokoisesta putkia, sojotti härveliä, erimuotoista, vipua. Haravan muotoinen, ilmeisesti suunnistuslaitekin näkyi.
Sillä Ufo tämä oli.
Ilmiselvä Ufo.
Oli Lise senverran selvillä näistä ulkoavaruuden vierailijoista kerrotuista asioista. Oli tieteellisestikin todistettu siellä elämää olevan. Nämä aatokset, vihreät miehet, nyt Lisen mielessä kauhukuvina vilahtelivat. Kiireellä, säikähtäneenä entisestään lisää ryntäsi Lise takaisin keittiöön.
Poliisi, poliisi, ajatus hoki mielessä.
Soi ovikello.

Nyt, nyt ne tulee, vilisti Lisen mielessa. Vihreät miehet.
Seisoi ovella hyyry. Se lahkeellinen. Tuijotti hetken lakananvalkosta Liseä. Kysyi hölmistyneenä:
" Et kai sä tuota antenniviritelmää noin pelästynyt. Putosi katolta telkkariantenni. Kova oli rysäys, tietäähän ne vanhanaikaiset viritelmät. On nyt sitten telkkarit pimeenä. Kai sä soitat korjaajan, vai minäko. Jestas kun oot kalpee." "
Ei hetkeen helpottaneet Lisen kuvitelmat. Hyyrynkin mielesään vihreänä hetken näki.
Sitten, uljas Lise :
" Mitäs minä. En mitään, Yhtään mitään. Korjaaja,... juu, korjaaja, minä soitan. Heti paikalla soitan. Juu."
Kiukutti ja harmitti Liseä. Eniten hyyryn näkemä oma minä. Suunniltaan kauhusta oleva Lise.
Lise, jota eivät ukonilmatkaan tolataan saaneet.
Ei , ei. Ollenkaan ei.
Mitä sitä nyt pienistä.
Ufoista.

Juuli2015
.

Täs o skypekuvvii pitäjä luuku pavekkeel kaks kessää sitte. Nytte ei sinne tuu tietenkää mittää. Kuka nist huole pittäis. Mut tuo tosenti niitystämine Näsjärvirannikkopatiol o nytte loppu. Iha tänä kevvään o loppu.

Ruusu, siul o hienoi laattoi.

Juuli

Juuli,mietin ensiksi,että laatoitan näillä hienoilla kuvioilla mökillä keittiösopen tiskipöydän yläosion.Päädyin tähän,siis kukkakaukaloon.Sekin vielä,että pahimalla säällä voin nostaa astiani suojaan.