Paniikkihäiriö

Vierailija

Onko täällä ketään toista, joka kärsii paniikkihäiriöistä ja/tai jännittämisestä sosiaalisissa tilanteissa? Minulle tällainen ongelma kehittyi sen jälkeen, kun olin koulukiusaamisen kohteena noin viiden vuoden ajan oppikoulussa 70-luvulla.

En ole pystynyt hankkimaan sen paremmin ammattia kuin pitkäaikaista työpaikkaakaan koko elämäni aikana.

Kommentit (9)

Vierailija

On ollut minulla. Eikä sen vangiksi tule jäädä. Asiasta opiskelu tai tiedon haku ja sen jälkeen vahvistin itsetuntoani, että pystyin toimimaan, jo siinä vaiheessa kun ensioireet tunnistaa ja toimii oikein. En suostunut jäämään mokoman vaivan uhriksi.

Vierailija

Jospa soitat omalle TK.sairaanhoitajalle ja hän ohjaisi sinua eteenpäin ensimmäisenä omalääkärille  Hyvä olisi saada psykologin aika Jos rahallinen tilanne tiukka niin TK.ssakin on psykiatrin palvelutkin  Tietty myös lääkitys  paniikkikohtauksiin Itselläni  Proprail ei kauhean tehokas ulkona liikkuminen joskus yksin vaikeaa ja linja-autoissa kulkeminen. Temesta on voimakkaanpi mutta en ole vielä keskustellu vaihdosta Olin ennen Aaikuispsykiatrian polilla asiakkaana, mutta nyt katsottu että pärjään TK.avulla On kyllä paljon huonommin  tilanteeni nyt mutta säästöjähän näillä haetaan. Onneksi minulla on perhe, läheisiä ja ystäviä. Tukiverkosto on kaikkein tärkein ettei jää yksin

On tullut jonkunverran luettuakin aiheista. Tutullani on skitsofrenia Todella kauan kesti ennenkuin sai oikean diaknoosin ja lääkityksen Paljon pahaakin ehti tapahtua vääränlaisellä lääkityksellä joka ei tehonnut   Itselläni myös  vasta aikuisena todettiin kaksisuuntainen miieliahäiriö. Vielä kaikista voimakkain, mutta olen jotenkin vaan oppinut elämään sen kanssa  Joskus tullut takapakkiakin

On myös paniikkihäiriöyhdistys   Apteekissa ja TK.ssa on hyviä opasvihkosia monista eri sairauksista Ikävää että olet noin kauan pelännyt / viivytellyt avun hakemista Jos nyt ahdistuneisuus runsasta varaatko jo huomenna päivystysajan  Myös sairaaloiden poliklinikan yhteydessä on myös päivystävä  mielenterveys vastaanotto kaikkea hyvää sinulle voimia ja jaksamita Ja muista et ole yksin kohtalotovereita riittää

 

Vierailija

 Aika usein panikkiin ja ahdistuneissuus häiriäiäiden kanssa on masennusta Täällä netissähän on paljon ihan  asiallista tietoa tohtori.fi terveys ja monia keskustelufoorumeita  Eli tee elämäsi erilainen kesä  ♥

Vierailija

 Aloittaja tässä vastailee: kiitos kannustavista vastauksista! :) En huomannut mainita, että toki olen tähän ikään mennessä jo hakenut jos minkälaista apua, niin yksilöterapiaa, jännittäjien ryhmiin olen osallistunut ja lääkityksenä minulla on nykyisin Oxamin 15mg sekä mielialalääkitys Optipar. Myös tuota Propralia käytän.

Ongelmana alkaa kuitenkin olla nyt se, kun lääkärit terv.keskuksessa sanovat Oxaminin aiheuttavan riippuvuutta!! (Minutkin on jo aiemmin siirretty pois mielenterveysosastolta "tavallisen" terv.keskuksen asiakkaaksi tässäkin asiassa.)

Minusta on ihan sama, aiheuttaako lääke riippuvuutta enää tämän ikäiselle - eikö kuitenkin olisi paljon parempi, että ihminen pystyisi liikkumaan muiden joukossa, kuin että syrjäytyisi vallan kotiinsa...?

Onneksi minullakin on perhettä, ystäviäsen sijaan vähemmän.

Elämä on raskasta, kun joka hetki "pelkää" ilman järkevää syytä!!

 

Vierailija

Saman kokenut lapseni suhteen on kyllä vielä nuori, mutta todella tuo Oxamin on ainoa joka on auttanut ahdistukseen ja rauhoittanut Kävi yksityisellä lääkärillä joka myös laittoi lausunnon TK.hon että haitta vaikutuksista huolimatta suosittelee juuri tämän lääkityksen jatkamista, koska on tehonnut ja otetaan vaan tarvittaessa. Eikä mitään ongelmia ole ilmaantunut käytön aikana

Vierailija

Minulla on myös monenlaista ongelmaa mielenterveyden puolella. ihmisisuhteissahan se eniten on tuntunut. Ei ole ollut pysyvää ihmisuhdetta, siis parisuhdetta, työpaikat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. on ollut vuorotellen paniikkia ja ahdistusta, ja sitten tuota liian suurta vauhtia ja masennusta. Itsetuntohan siinä rytäkässä meni. Jossain vaiheessa olo oli niin hankala ja tuntui etten ole yhtään mitään ja täysin epäonnistunut, että meinasin itseni hävittää, mutta onneksi en tehnyt sitä. Lääkkeitä en käytä, enää. Terapiat ja ajatusten hallinta auttoivat. Mietiskelu, rukous ja opettelin itseni hyväksyntää, sitä on vain opeteltava, se ei tule itsestään tai pyytämällä tai toisten kautta. itse pitää itsensä hyväksyä, se jos mikä helpottaa oloa, eikä tarvi sitten lääkettä.

Joskus tulee vieläkin esim. kaupassa kun pitäisi valita jotain (esim kaurahiutaleita) ja niitä on hirveän paljon erilaisia niin tulee hiki ja kurkkua kuristaa ja äkkiä vain ottaa jonkun tutun paketin. Onneksi ei enää jonoissa ahdista, eikä bussissa tms. No, jännittäähän se vähän, muttei tule sitä oloa että jättää menemättä kun niin pelottaa. Töissä ollessa oli hankalaa, kun jännitys ja pelko ahdisti niin että joskus jätin menemättä töihin ja valehtelin olevani sairas. alkoholi moninkertaisti tunnetiloja, ja tupakka. nykyään olen täysin raitis.

tästä tulis juttua vaikka kuinka paljon, sori..

Vierailija

13.48  Voin täysin samaistua sanoihisi ja aivan varmasti moni muukin  Kirjoitelehan toki vieläkin tänne   Koetetaan pitää yllä tätä keskustelua On kun vertaistukea ja voi olla avuksikin ja iloksi  monille lukioille ♥

Marketta2

Kuuntele tämä:

http://www.terveydentukipilarit.fi/radio-ohjelma/mediasali/

18.10.15
Osa 1/1 (28:24)

Myös tässä ohjetta:

Eroon paniikkihäiriöstä!

http://www.paniikkihairio.com/

Ohjeita paniikkihäiriön ja masennuksen tueksi:

http://www.paniikki.com/paniikki_ohjeet.html

Joskus aikuisiällä kehittyneiden paniikkikohtausten taustalla on kilpirauhasen tai lisämunuaisen ydin­kerroksen liikatoiminta tai alkava sokeritauti, jotka lisäävät paniikkiherkkyyttä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat