Kysy mitä tahansa syöpään sairastuneelta Marja Airolalta

Seuraa 
Liittynyt6.5.2014

Marja Airolan, 55, taistelu elämästä alkoi rintasyöpädiagnoosin jälkeen. Hoidot jatkuvat yhä, mutta nainen on onnistunut tekemään itsensä ja elämänsä kanssa sovun.

Marja Airola vastaa kysymyksiin elämästä ja tunteista syövän kanssa tällä palstalla! Tule kysymään ja keskustelemaan!

Voit lähettää kysymyksiäsi jo nyt.

Leena

Kommentit (13)

Vierailija

Sisareni sairastui rintasyöpään 6 v sitten ja kävi läpi rankat hoidot sekä leikkauksen. Nyt hänelle on terveen paperit.

Miten mielestäsi on paras tapa lähiomaisen tukea syöpään sairastunutta? Tunsin itseni täysin avuttomaksi, koska siskoni ei suostunut puhumaan sairastumisestaan eikä hoidostaan. Luullakseni hän oli jonkinlaisessa shokkitilassa ja halusi eristäytyä sairauteensa.

Äitini oli kuolemansairas samaan aikaan ja kävin katsomassa molempia noin viikon välein. Asuimme eri paikkakunnilla ja olin työelämässä, joten en voinut olla heidän luonaan arkipäivin. Sisareni pyysi, että salaan hänen syöpäsairautensa äidiltä. Tein hänen toivomuksensa mukaisesti. Äiti menehtyi samana syksinä kun siskoni oli vielä sytostaattihoidoissa.

Oletko omalta kohdaltasi halunnut salata sairastumisesi tietyiltä henkilöiltä ja jos olet niin mistä syystä?

Kiitos etukäteen vastuksista ja jaksamista sairauden kanssa!

Vierailija

Kerrot lehtijutussa, että olet tehnyt "sopimuksen kuoleman kanssa". Mitä se tarkoittaa? Mitä ylipäänsä nyt ajattelet kuolemasta - joko olet puhunut siitä lapsillesi tai tehnyt testamentin? Olet rohkea, jaksamista sinulle!

Vierailija

Hei Marja! Millaiset ovat kokemuksesi syövän hoidosta tai palvelusta, jota olet saanut? Olen itse käynyt radiologin tutkittavana rintasyöpäepäilyssä. Olin peloissani ja sain todella töykeän ja tökerön vastaanoton. Ihminen on herkässä tilanteessa!

käyttäjä-808
Seuraa 
Liittynyt27.4.2015

Hei!

Itse otin sairastumisen kertomisessa todella avoimen linjan. Kerroin töissä henkilöstöpalaverin jälkeen koko työyhteisölle sairastumisestani ja siitä, että toivon, ettei minuun suhtauduttaisi mitenkään erityisesti.

15-vuotiaalle tyttärelle sairastumiseni oli kaikkein vaikeinta kertoa. Aluksi en puhunut lainkaan syövästä vaan kasvaimesta. Pian kuitenkin aloin käyttää myös tyttäreni kanssa syöpä-sanaa, kun arvelin, että syöpä-sana on reilumpaa kuulla minulta itseltäni kuin joltakin ystävältäni-

Isälleni kerroin tilanteen vasta puoli vuotta diagnoosista. Halusin säästää häntä huolelta ja surulta, sillä äitini oli menehtynyt rintasyöpään v. 2007. Minun oli kerrottava sairastumisestani, koska en uuden sairauden ja leikkausten myötä kyennyt kesällä matkustamaan isäni luokse 500 kilometrin päähän.

Jokaisella sairastuneella on oma yksilöllinen tapansa kertoa sairastumisestaan ja sairastaa. Osa haluaa puhua asiasta ja osa haluaa vaieta. Jokaisen ihmisen ratkaisua täytyy kunnioittaa. Minusta on tuntunut parhaalta läheisteni suhtautumisessa se, ettei tarvitse alkaa heitä lohduttamaan. Joten ei sääliä ja surkuttelua. Erittäin toimiva suhtautumistapa on kysyä sairastuneelta itseltään, millaista apua ja tukea hän tarvitsee. Näin ei tule liikaa hössötettyä ja sairastunut saa sen avun ja tuen, jonka tarvitsee. Apu voi olla kaupassa käyntiä, siivousta, keskusteluapua.

Olen törmännyt myös siihen, että terveydenhoidossa hoidetaan vaan sairastunutta. Omaiset ja läheiset jäävät oman onnensa nojaan. Välillä tuntuu, että omaisten ja läheisten osa sairastumisessa on ollut rankempaa kuin oma kokemukseni. Suomen Syöpäyhdistys Helsingissä järjestää ainakin myös sairastuneiden läheisille vertaiskeskusteluryhmiä ym. toimintaa.

Iloista vappua sinulle ja jaksamisia raskaassa tukityössäsi.

T. Marja

käyttäjä-808
Seuraa 
Liittynyt27.4.2015

Hei!

Itse olen saanut mielestäni hyvää ja ystävällistä kohtelua. Kävin mammografiassa yksityisellä puolella ja radiologikin oli näin ollen yksityiseltä lääkäriasemalta. Koin, että Syöpäklinikalla oli aivan ihana henkilökunta. Ihan paras. Ainut mistä voin antaa negatiivista palutetta on sairastuneen psyyken tukeminen. Harva hoitohenkilökunnasta kysyy, kuinka jaksan psyykkisesti. Onneksi olen tässä vuosien varrella oppinut hakemaan apua ja tukea psyykkeen hoitoon. Syöpäyhdistykset, Kelan ja Rayn rahoittamat kuntoutus-/ sopeutumisvalmennuskurssit ovat tarjonneet minulle vertaistukea ja apua psyyken hoitoon.

Hyvää kevättä sinulle ja jaksamisia!

T. Marja

käyttäjä-808
Seuraa 
Liittynyt27.4.2015

Hei!

Sopimuksen tekeminen tarkoittaa sitä, etten pelkää enää kuolemaa. Olen puhunut kuolemasta lasteni ja läheisteni kanssa. Testamenttia en ole tehnyt, kun ei ole oikein mitään testamentattavaa :). Otan jokaisen päivän sellaisena kuin se tulee. Toki jokavuotiset syöpäkontrollit jännittävät ja pelottavatkin, mutta ajattelen niin, että niillä mennään, mitä annetaan. Olen hyväksynyt syövän leviämisenkin. Tällä erää kaikki kohdallani on hyvin. Sain tämän viikon maanantaina 3-vuotis tarkastuksessa puhtaat paperit. Elä hymyilee ja kevät kutsuu eloon!

T. Marja

Vierailija

Hei Marja!

Ystäväni menehtyi rintasyöpään tasan vuosi sitten. Minusta tuntuu, että hänen 24-vuotias tyttärensä ei ole vieläkään selvinnyt äidin menettämisestä ja 8-vuotias poika oireilee pahoin.

Itseäni pelottaa, omien lasten kannalta etenkin, josko minäkin sairastun syöpään ja lasteni elämä rikkoutuu. Rintasyöpä on varsin yleinen. En uskalla edes tunnustella rintojani, kun pelkään, että jotakin löytyy.

Tarinasi on hieno esimerkki ja kannustus. Tuollainenkaan tauti ei välttämättä ole kuolemaksi! Uskallatko jo olla onnellinen?

Vierailija

Hei! Oletko muuttanut elintapojasi sairastuttuasi? Ruokavalio, liikunta, lepo? Mistä saat mielihyvää ja miten sitä vaalit?

käyttäjä-808
Seuraa 
Liittynyt27.4.2015

Hei!

Uskallan olla onnellinen ja iloita jokaisesta päivästä edes vähäsen. Varsinkin nyt olen hurjan onnellinen, kun sain maanantaina 3-vuotis kontrollissa puhtaat paperit.

Rintoja kannaattaa ja täytyy ehdottomasti tutkia itse. Minun syöpäni on ns. lobulaarinen syöpä, joka ei näy mammografiassa. Tarkastusten yhteydessä täytyy tehdä ulttraäänitutkimus. Pahkuran löysin itse rinnastani vähän vahingossa. Lääkäri sanoi, että kasvain on saattanut kasvaa rinnassani 10-15 vuotta. Olen käynyt säännöllisesti mammografiassa.

Rintasyövässä ennusteet ovat yleensä hyvät. Lähes 90% sairastuneista on elossa 5 vuoden jälkeen. Mitä aikaisemmassa vaiheessa syöpä todetaan, sitä parempiennusteinen se on. Joten nyt vaan rohkeasti säännökkisesti tutkimaan rintoja. Rintasyöpä ei todellakaan ole automaattisesti kuolemantuomio.

T. Marja

käyttäjä-808
Seuraa 
Liittynyt27.4.2015

Hei!

Yritän syödä nykyään entistä terveellisemmin: paljon kasviksia ja hedelmiä. Granaattiomenaa, mustikoita, nokkosta, pakurikääpäteetä - kaikkea sitä mitä on sanottu olevan rintasyöpäpotilaalle hyväksi ja ennaltaehkäisevän rintasyöpää. Välillä annan itselleni luvan nauttia herkuista. Syön just sitä mitä mieli tekee. Tämä on psyyken kannalta tärkeää. Lisäksi yritän liikkua säännöllisesti, sillä Tamofen-hormonihoito lihottaa kovasti ja jäykistää niveliä, aiheuttaa osteoporoosia ja nivelrikkoa. Välillä vaan ei jaksa enää töiden jälkeen lähteä lenkille, kuntosalille eikä uimaan. Joten summa summarum: elän ihan normaalia elämää voimieni mukaan. Ei mitään väkisin pingottamista. Voimia tuovat ystävien ja läheisten kanssa viettämä aika. Erilaiset syöpäyhdistyksen tarjoamat toiminnot: mm. voimauttavan valokuvauksen kurssi, ekspressiivisen maalauksen kurssi, psykodraamakurssi, Kelan kuntoutuskurssit ja harrastajateatteri. Minun kohdallani voimia antaa kaikenlainen luova työskentely.

Iloa ja valoa!

T. Marja

Vierailija

Hei Marja täälläkin on yksi kohtalon toveri.Minulta poistettiin toinen rinta, imusuonet,isorinta lihas yli 30vuotta sitten .Minulla oli 10kk.vanha vauva jota imetin.Kaikki meni hyvin olen lähes unohtanut koko taudin.Olen myös käyttänyt vuosi kausia lääkettä vaihevuosi oireisiin ja olen ollut siihenkin tyytyväinen.Nyt terveyskeskus lääkäri vaati ehottomasti lopettamaan ko. lääkkeen käytön.Oireet on vaan niin kovat että olen vähän epävarma tuon lopetuksen suhteen.Olen jo tilannut gynegologille ajan kuullakseni hänenkin mielipiteensä.Tässä oli vähän minun tarinaani 

käyttäjä-808
Seuraa 
Liittynyt27.4.2015

Kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille (ja lukijoille)! Erinomaisen iloista vappua ja nautinnollista kevättä! Voimia niin sairastuneille kuin läheisillekin. Älkää jääkö yksin murehtimaan asioita. Apua ja tukea on saatavilla. Syöpäklinikalla "päivystää" OLKA-vertaistukipiste ja klinikalla on myös ilman ajanvarausta saatavilla neuvontajahoitajan palvelut. Lisäksi syöpäyhdistyksiltä voi pyytää keskusteluapua tai osallistua erilaisiin ryhmiin. Syöpäyhdistysten kautta saa myös vertaistukihenkilön keskustelukumppanikseen.

T. Marja

käyttäjä-808
Seuraa 
Liittynyt27.4.2015

Hei!

Minäkin olen saanut lääkäreiltä erilaisia näkemyksiä. On erittäin hankalaa näin maallikkona valita erilaisista näkemyksistä se paras/ sopivin. Itselläni on menossa 5 vuoden Tamofeenihoito ts. estrogeenin, jota syöpäsolut ahmivat ravinnokseen, tappaminen. Itse käytin vaihdevuosioireisiin Ergotaminia. Kun kuulin huhuja usealta eri taholta, että Ergotamin kumoaa Tamofenin vaikutuksen, lopetin sen käytön. Käytin sen jälkeen Mirtazapinia yöunen parantamiseksi ja hikoilun vähentämiseksi. Mirtazapinin (ja Tamofenin) vaikutuksesta lihoin lähes 20 klioa. Maanantain 3-vuotis kontrollissa lääkäri suositteli minulle Ergotaminia, joten otin sen uudelleen käyttöön, koska lääkäri ei nähnyt siinä mitään riskiä. Kannattaa ehdottomasti kysyä useamman lääkärin mielipidettä.

Kiitokset tarinasi jakamisesta! Voimia ja jaksamista!

T. Marja

 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat