Mitä muistat ensimmäisestä ulkomaanmatkastasi?

Vierailija

Onko ensimmäisestä ulkomaanmatkastasi vuosikymmeniä vai muutama vuosi? Minä vuosikymmenenä teit sen ja mihin? Millainen matka oli? Jäikö hyvät, huonot tai ei- minkäänlaiset muistot? Jos teit matkan lapsena, muistatko vain, että tuli käytyä mutta et mitään muuta?

Oma, ensimmäinen ulkomaanmatkani oli Kööpenhaminaan kun oli 10-vuotias 60-luvun alussa. Mummoni, äidinäiti, oli kova yksinreissaaja kun pappa ei suostunut matkaseuraksi. En tiedä, mistä syystä mummo nappasi minut mukaan tälle reissulle.

Ensin mentiin laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla Göteborgiin joka meni lautalla Tanskaan. Pienen tytön mieleen ei ole matkasta jäänyt paljoa mieleen. En edes ihmetellyt isoa laivaa kun suvussa oli merimies ja hänen kutsustaan perheemme oli jo aiemmin vieraillut valtamerialuksessa sen oltua telakoituna Helsingissä.

Lapsen muisti on aika valikoiva. Eniten mieleeni on jäänyt tanskalainen voileipä, joita syötiin lautalla. Se oli olevinaan hienoa! Ei sellaisia syöty siihen aikaan Suomessa kun leivän päälle levitettiin vain voita ja enintään lauantaimakkaraa.

Toinen mieleenpainunut ihmetyksen aihe olivat Kööpenhaminassa joissan kadunkulmauksissa olleet lasivitriiniset automaatit, joissa oli myytyvänä leivoksia,kakkuja ja muuta syötävää. Kun syötti kolikon automaattiin sai haluamansa tuotteen. Mummo halusi ostaa leivän hotellihuoneeseen iltapalaksi. Ostettiin. Kun sitä syötiin niin eihän se ollut leipä vaan sokerinen kuivakakku...

Miten ihmeessä tällaista muistaa mutta ei yhtään esim millaista oli Tivolissa tai mitkä olivat ensivaikutelmat Merenneidosta. Kai niissäkin käytiin, oletettavasti, en muista kun muisti on valikoiva!

Kommentit (11)

Vanha elli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

En miettimälläkään muista, mikä ensimmäinen ulkomaanmatkakohteeni on ollut. Todennäköisesti se on ollut joko jokin yleisurheilun Suomi-Ruotsi-ottelu Göteborgissa tai Leningrad. Ensimmäinen passikin on hukassa enkä tuohon aikaan pitänyt minkäänlaista matkapäiväkirjaa, puhumattakaan, että olisin kirjannut ylös kaikki matkat. Suunnilleen tiedän, montako reissua olen tehnyt ja mihin maihin, mutta ensimmäinen on hämärän peitossa.

Ensimmäisenä "oikeana" ulkomaanmatkana pidän viikon matkaa Pariisiin. Kerroin siitä ketjussa "Pariisissa, oppaana Leila Lintula". Siltä matkalta jäi hirveän paljon asioita mieleen ja muistot ovat vieläkin eläviä. Siinä tarinassa ei ole edes kaikkea tapahtunutta kerrottu, kun on pitkä jo muutenkin.

Vierailija

Eka, melkeen ulkomaanmatka, oli kun tehtiin luokkaretki Maarianhaminaan, v. 1970 toukokuu ja keskikoulu loppui. Osa jatkoi syksyllä lukioon, osa amikseen,osa suoraan töihin. Muistoksi matkasta on jääny pari fotoa. Kundeilla oli sillon muotia pitkä tukka ja leveet lahkeet byysissa. Gimmoilla kans. Itellä on fotoissa valtavan isot pyöreet aurinkolasit ja ompelijalla teetetty valkonen jakku ja kirkkaanpunaiset,leveelahkeiset byysat! Kiesus sentää. Mitä lie mun pääs liikkunu.

Oltii sen verra nuorii, ett brenkku ei otettu niin ett matka oli ihan jees. Kilttei me oltiin kun vertaa nykynuoriin, ei tupakkaa, ei huumeita, ei alkomahoolii, ei seksiä.

Ekat tosi ulkomaamatkat alko sitte vähitelle risteilemällä Ruotsiin. Tehtiin likkakavereitten kaa kuteiden ostosmatkoja Stokikseen. Sieltä sai makeita kuteita, millasii ei muilla ollu. Ne matkat oli pelkkää shoppailuu ja biletystä baatilla. Onneksi tuli järkeä hieman päänuppiin vuosien myötä. Sillo alkoi kiinnostaa matkustelussa ihan muut asiat.

Vierailija

Olen ollut (niinvanhemmat kertoivat ) 2-vuotias.

Menimme Uppsalaan ruotsalaisia sukulaisia tapaamaan.

 

Vierailija

Olen ketjun aloittaja. Hämmästyttää, että lisäkseni vain kaksi henkilöä muistaa jotain ensimmäisestä ulkomaanmatkastaan tai jos muistaa niin ei ole halukas muistojaan muille jakamaan tai sitten suuri osa et-nettiläisistä ei ole koskaan käynyt missään ulkomailla...? Eikö aihe kiinnosta vai mistä on kysymys?

Vierailija

Muistan ensimmäisen ulkomaanmatkan, olin 14 vuotias, lukenut ruotsia ja vuoden saksaa, kun astuimme laivaan Helsingissä perheeni kanssa. Mikä hirveä myrsky, voin pahoin melkein koko ajan. Matka kesti lauantaista maanantaiaamuun, jolloin olimme Kööpenhaminassa. Seuraavaksi menimme junalla eteenpäin ja juna oli tupaten täynnä. Olin aivan loppuväsynyt ja penkki jolla istuimme oli miehitetty kokonaan. Jossain vaiheessa vieressäni istunut mies, vieras ehkä saksalainen, lähti tupakalle ja hups,  minä kallistuin siihen tyhjään tilaan ja nukuin. Tämä mies oli tullut takaisin ja nähnyt mikä tilanne, ei antanut herättää minua , oli lähtenyt johonkin. Sellainen oli minun ensimmäisen ulkomaan matkani alku. P-kolli

Vierailija

On P-kollin muistelo erikoinen. Jäi epäselväksi, oliko Kööpenhamina määränpää kun sieltä mentiin junalla eteenpäin. Mihin? Ja onko matkan loppu unohtunut?

Vierailija

Ei ole loppu unohtunut, junalla mentiin Bonniin asti. Siellä viihdyttiin kolme päivää ja sitten ajettiin omalla meille uudella autolla Tukholmaan asti , jossa lastattiin ihmiset ja auto laivaan ja tultiin Turkuun. Se oli seikkalu, joka ei taida koskaan unohtua. P-kolli

Vierailija

Rapiat 30 vuotta.   Kaikki on muistissa.  Kunhan kelaa muutaman tunnin videonauhaa  niin kohteet  ja päivämäärät, kaikki tallessa. 

Kohdemaa oli Kreikka.

Vierailija

Oli -70-luvun alkupuolta,äitini sai houkuteltua että lähtisin Rodokselle,hän kun kävi siellä ja paikka oli ihana.

Niin sitten viimein lähdin yksin.

Lentokoneessa ekakertaa,pääsin perille,ei laukkua missään.

Seuraavana päivänä laukku löytyi,oli mennyt vika hotelliin.

Laukkua raahatessa nilkka nyrjähti pahasti,oli kipeä.Sitä parantelin pari päivää,kyllä se siitä...

Loppu kahdesta viikosta menikin hyvin.Tuli kylläkin äiti mieleen,mihin sitä on joutunut?

Vielä olisi ihanaa päästä käymään Rodoksella

 

Vierailija

Ei voi unohtaa! Kuuskymmentäluvun lopulla Keihäsmatkoilla Kanarialle. Jo lentokoneessa mieheni iski ikäisemme vaalean naisen. Matka oli samaan paikkaan ja siitä se katastrofi syntyi. Minä hullu rakastin ja annoin anteeksi ja meinasin seota asian johdosta joka heillä jatkui myös kotiintulon jälkeen.

Muistin aina ajatella, että minä olen luvannut papin ja seurakunnan edessä rakastaa myötä ja vastoinkäymisessä. Olin kahden pienen lapsen kotiäiti. Rakkaus loppui 30 vuotta myöhemmin eroon. Hullu kun kestin niin kauan.

Saari turistirantoineen oli kokemus. Las Palmas aurinkoisena keskellä talveamme.

 

Vierailija

Vierailija klo 22:38:

Ei ehkä kuitenkaan hullumpi ratkaisu sinulta jatkaa avioliittoa vielä 30 vuotta. Ehkä hyvä lasten kannalta?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat