Äitienpäivä

Vierailija

Sunnuntaina on äitienpäivä, joka on monille mukava juhlapäivä. Valitettavasti ei ihan kaikille äideille, on paljon äitejä jotka jäävät unohduksiin joita ei lapset muista. Kuitenkin äiti on ollut perheen sydän, isolla sydämellä, joka usein hoitaa hellien lapsiaan, kantaa heistä huolta, jopa vielä aikuisena. Toivoisin tälle kirjoitukselle jatkoa äitienpäivästä, mitä ajatuksia, mahdollisia muistoja, sekä toiveita tämä päivä äideille tuo mieleen.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille.

Kommentit (13)

Vierailija

Palvelutaloissa olevat äidit odottavat lasten vierailuja ihan samanlailla kuin kotona olevat äidit. Menkää lapset katsomaan äitejä. Pieni hetki ajastanne merkitsee hyvin paljon, sekä kaunis kukka piristää kauneudellaan mielen. Kun olin palvelutalossa töissä, muistan monen iäkkään äidin kyyneleet, kun he odottivat aulassa lapsia vierailulle, kun kaikille ei niitä tullut, itkusta ei meinannut tulla loppua. Herkistyin itse myös, koska olen herkkä ihminen, ja minusta tuntui pahalta heidän puolestaan. Halasin ja lohdutin heitä, mutta se ei ollut sama, kuin että omat lapset olisivat käyneet katsomassa. Ihmistä ei saa unohtaa silloinkaan kun hän on jo elämänsä illassa.

Vierailija

Voisi myös miettiä sitä,miksi äitejä ei muisteta.Millainen äiti olet ollut.Jos olet kohdellut lapsiasi huonosti,kannattaako silloin mennä kohtaamaan häntä äitienpäivänä.

Vierailija

10.18 ei se ole noin mustavalkoinen asia.

Äidin ja lapsen välinen tunneside on ainutlaatuinen tietoisuus, jonka jokainen jossain sisimmässään tuntee, se on juuri se tunne joka saa äidin antamaan anteeksi hulttiolapselleen tai se saa lapsen menemään vaikka huononkin äidin luo tervehtimään.

En väitä että ihan kaikilla olisi noin, mutta paljon olen nähnyt niin käyvän. Äskettäin eräs nuori perheenäiti saatteli viimeiselle matkalle alkoholistiäitinsä, joka ikänsä puolesta ei ollut vasta kuin +60v mutta elimistö ihan hajalla. Tytär oli lapsesta saakka hakenut äitiään juoppokavereiden parista kotiin, myöhemmin äiti asui kaupungin tukiasunnossa loppuvuodet.

Tytär järjesti pienet kauniit hautajaiset ja omassa kodissaan tarjosi muistotilaisuuden. Ei tietenkään pakko olis ollut mutta ne tunteet sen teki.

Vierailija

Mielestäni kaunaa ja katkeruutta ei kannata kantaa koko elämää. Tietenkin riippuu ihmisestä ja luonteesta, voiko unohtaa, jos kokee väärin tulleensa kohdelluksi. Voihan olla joskus niinkin, että lapset omalla käytökselläään saavat aikaan reaktion, jossa välit ns. viilenenvät tai loppuvat kokonaan. Onko siis olemassa täydellistä äitiä, tai lasta? Jokaisessa on varmaan toisen mielestä asioita joita pitäisi parantaa. Tulee mieleen eräs nuori äiti, joka tuomitsi äitnsä, kun hän ei hoitanut hänen lapsen lapsiaan. Asialla voi olla syynsä, sairaus, raskas työ, tai ikä jonka myötä ei enää jaksa, voi olla myös kotona sairas vanha puoliso joka vaatiii hoitoa.

Vierailija

"Tytär järjesti pienet kauniit hautajaiset ja omassa kodissaan tarjosi muistotilaisuuden. Ei tietenkään pakko olis ollut mutta ne tunteet sen teki."

Mielestäni tytär teki kauniisti ja tavallaan antoi äidilleen anteeksi. Äiti on aina äiti, oli hän sitten millainen tahansa. Miniäni hylkäsi oman lapsensa kun hän oli pieni, lapsi jäi isälleen. Vaikka isä otti vastuun lapsestaan ja minä mummuna tein parhaani, en kuitenkaan koskaan pystynyt korvaamaan äidin läsnäoloa, lapsi kaipasi äitiään koko pienen ikänsä. Teki minulle itse äitienpäiväkortit, joissa oli hänen keppikirjaimilla kirjoitettu teksti, hyvää äitienpäivää mummulle. Vasta kun lapsi kasvoi isoksi miniän äidintunteet heräsivät, ja hän halusi tutustua lapseensa. Lapsi antoi anteeksi, niin myös minä. Mielessäni säälin entistä miniääni, hän oli menettänyt ne parhaat vuodet jolloin lapsi oli pieni.

Vierailija

Elämään on mahtunut jos jonkinlaisia äitienpäiviä. Ensin oman äidin juhlat, meillä ne oli hyvin vaatimattomat, mutta iloiset. Äidin luo tulivat ne jotka pääsivät, eikä ketään syyllistety jos ei päässyt. Sitten olin itse äitinä juhlittavana kun lapset olivat pienenä. Työssä ja kaikessa hurahti vuodet nopeaan ja kohta olinkin yksin. Sitten tuli ikävä ja kaipaus, yritin olla näyttämättä sitä, mutta ainakin kerran itkin sitä ettei ollut enää "oikeaa" äitienpäivää. Syykin oli inhimillinen, lapset olivat kaukana eivätkä voineet tulla. Nyt olen mummona, mutten enää kaipaa yhtään hössötystä äitienpäivästä.

Se on kumma että ihmiset ovat keksineet kaikenlaista mistä herkät ihmiset saavat syyllisyyttä ja turhaa kuormaa, kun ei voikaan tehdä sitä mitä muutkin tekee. Joutais jo vähemmälle nämä kaikki hössötykset.

Vierailija

Mielestäni äitienpäivä on yksi harvoista päivistä jolloin muistetaan äitiä. Vaikka ei se aina näin mene, ei ainakaan minun kohdalla. Saan yleensä tekstiviestin, jossa on joka vuosi työkiireitä, ei jouda. Ennen ostin kakun ja pullat ja odotin lapsia tulevan, kun heitä ei sitten moneen vuoteen tullut. En enää osta kakkua, silti aina odotan ja toivon, että jos tänä vuonna. Tiedän että se on turhaa, ei lapset soita eikä käy muutenkaan. Kerran vuodessa poika joulun alla soittaa, ja esittää että jos menisin jouluksi johonkin. En ole omasta mielestäni huono äiti. Aina olen auttanut taloudelllisesti ja myös lapsen hoidossa. Mutta nyt minua ei enää tarvita, heillä on oma elämä ja minä en kuulu siihen. Lapsenlapsille lähetän joka syntymäpäivä kortin sekä jouluna, lahjan joskus vienyt ovelle. Tänään vein oman äitini haudalle orvokki ruukun. Vien sen joka äitienpäivä, sekä hoidan vanhempieni haudan muutenkin. Äidin eläessä ostin hänelle ison ruusun, ja leivoin omatekoisen kakun. Hain hänet myös meille syömään, niin äitienpäivänä jouluna, kuin muinakin pyhinä. Äitini on ollut kuolleena jo kauan, silti kaipaan häntä, ja niitä hetkiä, kun lapset olivat pieni ja koko perhe koolla. Kaikki muuttuu, kohta on minun aikani lähteä, olen järjestänyt niin, että jos lapset eivät ehdi hautajaisiin, niin hautaustoimisto hoitaa kantajat.

Vierailija
Vierailija

Voisi myös miettiä sitä,miksi äitejä ei muisteta.Millainen äiti olet ollut.Jos olet kohdellut lapsiasi huonosti,kannattaako silloin mennä kohtaamaan häntä äitienpäivänä.

Minä uskon, että jokainen äiti tekee parhaansa niiden kykyjen ja sen ymmärryksetn mukaan, jotka hänellä siinä tilanteessa on. Myöhemmin sitä usein katuu ja harmittelee kovia sanojaan tai muuta vääryyttä, jota ehkä on lapselle tehnyt. Mutta myöhäiselläkin iällä on mahdollista parantaa välejä, pyytää lapselta anteeksi erehdyksiään ja muuttaa omaa käyttäytymistään. Ei pidä antaa auringon laskea vihansa ylle, ja kannattaa selvittää asiat ennen kuin erkanee elämästä. Muuten jäävät selvittämättömät asiat painamaan jälkeenjäävien mieltä.

Jos joku pyytää minulta anteeksi tekemäänsä vääryyttä, niin olen antavinani (vaikken oikeasti voisikaan koko sydämestäni, kun olen pitkämuistinen ja pitkävihainen).  Anteeksipyyntö on kuitenkin sovinnon ele.

Annilina
Seuraa 
Liittynyt1.8.2014

Äitienpäivän illan suussa...

Olemme viettäneet rauhallista äitienpäivää kahden mieheni kanssa. 

Lapset muistivat kyllä onnitteluin ja sain pienen lahjankin muistoksi täältä Latvian Siguldasta.Oikein on sievä korusetti, jossa on ametisteja ja jotain muitakin kiviä somisteena.

Huomenna pakkaamme laukut jälleen ja matka jatkuu Liettuan puolelle Vilnaan.

Terveisiä matkan varrelta kaikille...

(kuvassa hauskat orvokkien peittämät päivänvarjot keppipuistossa)

Vierailija

"Voisi myös miettiä sitä,miksi äitejä ei muisteta.Millainen äiti olet ollut.Jos olet kohdellut lapsiasi huonosti,kannattaako silloin mennä kohtaamaan häntä äitienpäivänä."

Mielestäni kirjoittaja klo. 17.14 kirjoitti tunteella, ja tiedän senkin ettei kaikkia äitejä muisteta vaikka ovat kaikkensa antaneet lastensa eteen. Nykyajan lapset ovat monesti niin itsekeskeisiä, että muistavat vanhempansa vasta sitten kun taas tarvitaan apua, ei muulloin. Uskallan jopa väittää ettei tämä ole ainut tapaus. Kirjoittaja on lämmin tunteellinen ihminen joka osaa kyllä huomioida lähimmäiset, valitettavasti hänen lapsensa ovat kylmiä ja tunteettomia, ehkä lasten isä on ollut kylmä ja tunteetoon, joka on periytynyt lapsiin. Tiedän tapauksen jossa sairas äiti pelasti poikansa huonoilta teiltä, maksoi tämän velat. Sai pojan elämän muutoksen aikaan, hoiti sairaana pojan lasta. Sai pojalle työpaikan tuttaviensa kautta. Järjesti pojalle asunnon, kalusti sen, ja vei ruokakasseja silloin kun poika oli työtön. Nyt pojalla menee hyvin, on talo, työpaikka ja elämä muutenkin mallillaan. Ei silti muista äitiään edes yhdellä puhelin soitolla, jos äiti soittaa, pojalla on aina kiire. Niin että turha aina syyllistää, että kaikki unohdetut äidit ovat niitä huonoja äitejä.

 

Vierailija

Tänään join äitienpäiväkahvit ensimmäisen opettajani kanssa. Muistelimme , että 50vuotta sitten olimme viimeksi yhdessä kansakoulumme äitienpäiväjuhlissa. Nuo äitienpäiväjuhlat olivat niin ihania. . Me lapset harjoittelimme ohjelmia , lauluja ,näytelmiä runoja jne opettajamme johdolla koko kevään. Ja yleensä kaikki kylän äidit tulivat juhlaan, jossa he saivat kreppipaperista tehdyn ruusun rintapieleensä. Ohjelman jälkeen joimme yhdessä kahvit.  Yläluokan tytöt olivat keränneet taloista leivontatarvikkeita ja leiponeet kakkuja ja nisuja äitenpäiväjuhlia varten. 

Oman äitini, 88-v. tapaan vasta huomenna. Oma äitini ja tuo ensimmäinen opettajani - niin erilaisia kuin he ovatkin- ovat vaikuttaneet varmaan eniten elämässäni. Molemmilta olen oppinut paljon ja saanut eväitä elämäni varrella.  Toivotan heille molemmille oikein mukavaa äitienpäivän iltaa ja kauniita kevätpäiviä. 

Vierailija

Niin on minullakin muistoja kyläkoulun äitienpäiväjuhlasta, tuoksuja ja lämmin kesäpäivä. Elämä herää pitkän talven jälkeen ja ehkä siksi tuo juhla jäi mieleen. Aika oli 60-luvun alussa.

Tässä lähellä oli naapurikoulussa aitienpäiväjuhlat, olisin halunnut mennä mutta en sitten mennytkään. Tai en yksin kehdannut lähteä.. Ehkä ensi vuonna.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat