Lukijat: "Nämä kauheat asiat siivosin kuolinpesästä"

Lukijat: "Nämä kauheat asiat siivosin kuolinpesästä"

ET-lehden lukijat kertovat, kuinka julmia perintöjä he ovat saaneet raivattavakseen. Osaako kukaan edes kuvitella, mitä kaikkea suomalaiset säilyttävät kodeissaan?Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (24)

Sisareni kanssa tyhjennettiin äidin osaketta ja meni pari viikkoa ainakin ennenkuin päästiin loppusiivous tekemään. Einesfoliorasioita pestyinä ja pinottuina kymmenittäin, kaikenlaista pientä arpajaisvoittorihkamaa laatikollinen, osa niistä jo isävainaan ajoilta vuosia sitten saatuja. Vaatteita kaapit pullollaan, huiveja lukematon määrä. Tyhjiä lahjapakkauksia ja käytettyjä käärepapereita, koristenauhoja, joulukoristeita ym. Uskomaton määrä saatu pieneen asuntoon mahtumaan kaikenlaista 30 vuoden asumisen ajalta.

Äitini oli pula-ajan nähnyt, eikä mitään tavaraa voinut heittää pois kun ei tiedä jos tarvitsee jotakin.

Yritän omassa elämässä aika ajoin raivata turhaksi käynyttä tavaraa ja vaatetta.

"Nämä kauheat asiat siivosin kuolinpesästä"

Ei sanat riitä kuvaamaan, miten kurja on lukea tälläisiä otsikoita. Vielä haudan takaa omainen aiheuttaa pelkkää kurjuutta ja kauheutta, niinkö?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Edesmennyt omainenhan on voinut olla todella ihana ja rakastettava ihminen. Hän on vain ollut hamstraaja  ja keräilijä, joka on jättänyt perinnöksi "koko roinan.  Ehkäpä tässä on myös opetus ettei se tavara ole sittenkään kovin tärkeää , koska niin paljon tavaraa menee kuolinpesistä kaatopaikoille. 

Itse yritän viedä kierrätykseen jo eläessäni kaiken sen, mitä en enää tarvitse. 

kirsikankukka55

"Nämä kauheat asiat siivosin kuolinpesästä"

Ei sanat riitä kuvaamaan, miten kurja on lukea tälläisiä otsikoita. Vielä haudan takaa omainen aiheuttaa pelkkää kurjuutta ja kauheutta, niinkö?

Minäkään en tuollaista ajatusta ilmoille päästäisi, vaikka salaa ajattelisinkin. Vainaja ei enää ole keskuudessamme selittämässä syitä hamstraamiselle (sairaus, masennus, väsymys, muistot,...)

Siis, mitä me näistä jutuista opimme.

Pitäämme oma pesämme niin puhtaana ettei jälkipolvien tarvitse sitä  siivota.

Olen samaa mieltä, että on julmaa moittia vainajaa kun on omannäköistään elämää. Toivotaan että minun lapset ymmärtää ja rakastaa niin paljon minua että tajuavat olla moittimatta.

Olemme tyhjentäneet vanhempiemme kotia ja meillä ainakin on niinpäin että jokainen yrittää saada mahdollisimman paljon muistoja vanhemmista. Ja siinä samalla teemme surutyötä. Sitten varmaan jokainen kotonaan vaivihkaa nakkaa roskiin sen rikkinäisen liinan tai kupin jonka halusi itselleen. Ja eipä tulisi mieleen moittia kun on niitä kaikenlaisia säilytysastioita vino pino kaapeissa, niin on näköjään minullakin, ja kun olin lapsen perheessä niin sielläkin oli "jäätelörasioita" pino kaapissa pestyinä. onneksi.

 

Vierailija

Siis, mitä me näistä jutuista opimme.

Pitäämme oma pesämme niin puhtaana ettei jälkipolvien tarvitse sitä  siivota.

- Aivan näin!

  Oma äitini viimeisillä voimillaan raivasi turhat pois, ja käyttökelpoisen tavaran järjesti kauniisti kaappeihin, mm. uudet vaatteet pinoiksi vaatehyllyille. Vahakantiseen vihkoon hän oli siististi kirjoittanut ohjeet: "Muistettavaa kuolemani jälkeen" (muuttoilmoitus talonmiehelle, minulle vaatimattomat hautajaiset ja halpa arkku; jne.) Loppuun saakka järjestyksen ihminen ja jälkeläisistään huolehtiva.

kirsikankukka55

Voimme oppia myös sen, että kunnioitamme omaisiamme ja annamme heidän elää tavallaan ja heidän lähdettyään, siivoamme viimeisenä palveluna heidän asuntonsa.

Olen samaa mieltä. Emmekä julkisesti valita asiasta.

 

En tosiaankaan tarkoittanut moittia tai halveerata rakasta edesmennyttä äitiäni. Artikkelin otsikointi johtaa lukijat negatiiviseen mielikuvaan "Nämä kauheat asiat siivosin.." Meillä ei ollut mitään kauheita asioita edessämme. Kauhean paljon tavaraa vain. Miksihän kaikesta tehdään skandaalimaisia otsikoita?

Sisareni ja minä väliin itkimme kun tavarat toi äidin niin kovasti mieleen ja nauroimme toisinaan sille miten tarkasti hän oli säilyttänyt ihan kun pula.ajan tyyliin kaiken narunpätkistä alkaen.

Siivousta ja raivuuta, tavaroiden lajittelua kierrätykseen ym.riitti tosiaan hyvä aikaa mutta se kaikki oli samalla myös eräänlaista surutyötä.

Ruusun vein haudalleen äitienpäivänä.

11.5. klo 15.35 kirjoittaja

Olen tyttäreni ja sisarieni kanssa tyhjentäneet äidin ison omakotitalon. Kuten edellinen kommentoijakin sanoi, se oli eräänlaista surutyötä sekä terapiaa. Se kokosi meidät taas yhteen, muistelemaan, itkemään ja nauramaan, elimme läpi koko yhteisen lapsuutemme ja yhteiset muistomme. Äidin ystävät kutsuimme valitsemaan tavaroita joita he halusivat äidistä muistoksi. Ja vaikka tavaraa oli paljon ja paljon meni kaatopaikallekin niin kaikenkaikkiaan eheyttävä kokemus.

Sota-aika koulutti ihmiset  säästäväisiksi.   Ei tunnettu  kertakäyttöasioita.  Tuo usein suurikin tavaramäärä  antoi   turvallisuuden tunteen.

En ihmetellyt  vanhoja ihmisiä  jotka  keräsi  vanhat naulat  purkutyömailta  ja tallensivat  maalipurkin pohjat  jos maalitippaa vielä oli.

Elämä koulii.

Kuulin monia tarinoita vaatteiden korjaamisista, aikuisten vaatteista pienennettiin keskenkasvuisille vaatteita ja kauluspaitojen kaulukset ja hihansuukaitaleet käännettiin toisinpuolin jotta kulunut puoli jäi piiloon. Isälläni oli puku jonka räätäli oli kokonaan kääntänyt eli purkanut housut ja takin ja ommellut nurjan puolen päällipuoleksi. Äitini oli paistanut leivän työpalkaksi räätälille. Todella säästäväistä ja monikäyttöistä.

Vierailija

Otsikko tosiaan on turhan raflaava. Antaa väärän kuvan kertojan suhtautumisesta kuolinpesän tyhjennykseen.

Niin antaa. Kauheita ne on mutta vain siksi että tulee lohduton kaipuu.

Juuli

Muutama vuosi sitten, kun sairastuin ja yhtäkkiä kuin tajusin että voin kuolla minä hetkenä tahansa, aloin siivota ja koluta joka paikan ja katsoa ettei mitään ainakaan nolottavaa jää jälkeeni lasteni riesaksi. Sen jälkeen olen joka vuosi pitänyt pienen inventaarion. En aio hävittää kaikkea, ja nyt kun luin noita kirjoituksia siitä miten eheyttävää on vanhempien tavaroiden tutkiminen kuoleman jälkeen niin tosiaan tekisin karhun palveluksen jälkeläisilleni putsaamalla kaiken, eikä heille jäisi mitään mitä etsiä. Tonkia muistoja tai etsiä jotain itsestään ja poisnukkuneesta, yhteisiä muistoja.

Mutta ehkä jos välit ovat olleet kylmät ja huonot niin voisi ehkä löytää sovinnonkin tutkimalla vanhempansa jäämistöä, kenties sieltä löytyis kuitenkin rakkautta ja huolehtimista jossain muodossa, Toivon niin.

Niin, onhan se osa surutyötä, kun raivaa omaisen jäämistöä. ja kun löytää kaikenlaista toisen säästämää yhteisestä historiasta, liikutta se kyllä. Hieno näkökulma asiaan näissä muutamissa kirjoituksissa, jossa on kerrottu surutyöstä ja muistojen kertaamisesta omaisen jäämistön selvittelyn lomassa.

Vanhemmathan ovat osa meitä ja voi hyvinkin olla, että myös jäämistön selvittäminen aukaisee joitakin lukkoon menneitä asioita ja ainakin antaa perspektiiviä vanhemman elämään. Näin kävi itselleni, kun isäni jäämistöä selvitimme. Isän tavarat ......joku vanha lautanen...ruosteinen veitsi....

Se veitsi on nyt minulla

Oma äitini on seitsentäkymppiä lähentelevä hamstraaja. Hänen kanssa ollaan yhdessä päivitelty sitä millaisen siivousurakan häneltä perinkään hänen kuoltuaan. Hän on itsekin sanonut, että kyllä sinä sitten häntä manaat. :) Sellainen on äitini. Hän tietää olevansa minulle se kaikista rakkain ihminen, mutta tietää, että siivoaminen tulee olemaan rankkaa. Hän ei todellakaan koe loukkaavana jos häntä moitin. Tuleva moittimiseni ei ole siitä rakkaudesta pois yhtään. Osoittaa vain, että me kaikki olemme vain ihmisiä niin ne hamstraajat, jotka eivät saa eläessään hoidettua asioita; kuin ne omaistaan manailevat siivoajat. 

Täytyy ymmärtää että vanhukset kokivat sota-ajan köyhyyden ja puutteen. Ehkä se selittää sen että mitään ei raaski heittää pois. 

kirsikankukka55

"Nämä kauheat asiat siivosin kuolinpesästä"

Ei sanat riitä kuvaamaan, miten kurja on lukea tälläisiä otsikoita. Vielä haudan takaa omainen aiheuttaa pelkkää kurjuutta ja kauheutta, niinkö?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat