Mitään uudistusta ei ole tapahtunut Venäjän matkailussa. Tulliasemalla sama paperisota, samanlaiset hymyttömän ankarakatseiset virkailijat kuin 20 vuotta sitten. Todella tunsi itsensä pienen Suomen kansalaiseksi. Läpi päästiin ja kohti Viipuria, siellä majottautuminen Vigtoria Hotellissa, aivan keskeisellä paikalla Pyöreän tornin vieressä. Huonot ajat on sielläkin eläkeläisillä, mummoarmeija piiritti turistin, osta, osta valkosipulia, sukkia, luutia ja himphamppua.
Asteikolla 4-10, Hotellin ravintolan ruoka saa arvosanan -8, kohtalainen salaatti, hyvä keitto ja pääruokana sitkeä possunpaisti.
Lauantaina varhainen aamiainen, lähtö kohti Antreaa ja Kirvua bussilla. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Tali-Ihantala taistelun muistomerkki vuoden 1944 taistelusta. Historian havinaa ja nöyrä kiitos torjuntavoitosta veteraaneille. Siitä matka jatkui Vuoksen sillalle Kuukauppiin, sielläkin henkilökohtaista historian havinaa. Pappani asui 1900-1903 Kuukauppi N:o 1. Vuoksen sillan ylitin kävellen ja valokuvia ottaen.
Bussin määränpää oli Kirvun Inkilän kylä. Paikalle oli varattu muutama henkilöauto, meidän 6 hengen porukalle oli varattu niistä kaksi. Vuokraksi sovittiin 25 euroa per auto ja tunti. Vanha sanonta on, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi... Vaikkapa huomenna lisää. Kuinka sitten kävikään...
Mitään uudistusta ei ole tapahtunut Venäjän matkailussa. Tulliasemalla sama paperisota, samanlaiset hymyttömän ankarakatseiset virkailijat kuin 20 vuotta sitten. Todella tunsi itsensä pienen Suomen kansalaiseksi. Läpi päästiin ja kohti Viipuria, siellä majottautuminen Vigtoria Hotellissa, aivan keskeisellä paikalla Pyöreän tornin vieressä. Huonot ajat on sielläkin eläkeläisillä, mummoarmeija piiritti turistin, osta, osta valkosipulia, sukkia, luutia ja himphamppua.
Asteikolla 4-10, Hotellin ravintolan ruoka saa arvosanan -8, kohtalainen salaatti, hyvä keitto ja pääruokana sitkeä possunpaisti.
Lauantaina varhainen aamiainen, lähtö kohti Antreaa ja Kirvua bussilla. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Tali-Ihantala taistelun muistomerkki vuoden 1944 taistelusta. Historian havinaa ja nöyrä kiitos torjuntavoitosta veteraaneille. Siitä matka jatkui Vuoksen sillalle Kuukauppiin, sielläkin henkilökohtaista historian havinaa. Pappani asui 1900-1903 Kuukauppi N:o 1. Vuoksen sillan ylitin kävellen ja valokuvia ottaen.
Bussin määränpää oli Kirvun Inkilän kylä. Paikalle oli varattu muutama henkilöauto, meidän 6 hengen porukalle oli varattu niistä kaksi. Vuokraksi sovittiin 25 euroa per auto ja tunti. Vanha sanonta on, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi... Vaikkapa huomenna lisää. Kuinka sitten kävikään...
Kuvassa Tali-Ihantala muistomerkki