Amandan alkovi

Vierailija

 

Sivut

Kommentit (311)

Juuli C
Seuraa 
Liittynyt6.7.2014

Niihä tuo Amanda o ko mie kampaajal sil erol vaa et miul ei oo paplarii vaa letitettää. Sit o niis lettilöis hirviä purkamine. Lähteep puolet tukast ko suorii. Mut kasvaaha se .

Juuli

Vierailija
JuulI C

Niihä tuo Amanda o ko mie kampaajal sil erol vaa et miul ei oo paplarii vaa letitettää. Sit o niis lettilöis hirviä purkamine. Lähteep puolet tukast ko suorii. Mut kasvaaha se .

Juuli

Kai se on, kun itse teit.

Vierailija

Miu lempipiisi ol aikanas The Ruohonleikkurien "Kuule tukan kasvava". Muistaaks kuka tätä hittii?

 

Siiri

Juuli C
Seuraa 
Liittynyt6.7.2014

  Ehtoota. Tul ilta ja hirvä mustat pilvet taivaal lainehtii. Iha joka puolel. Ja lehes näky oleva jot pilvetö piti olla taivas. Jo iltapäivl nää kammotukset ilmesty. Jyrissy ei oo eikä salamointkaa. Onneks. Kai nää yöt myöte haihtuu.  Tul tuijotettuu iha tyhjäpäiväne elokuva joku etelänapaseikkailu. Mut nytte on mäntävä unnii tuijottammaa Jote

Pilviunnii, poutapilvii

Juuli

Vierailija
Vierailija

Miu lempipiisi ol aikanas The Ruohonleikkurien "Kuule tukan kasvava". Muistaaks kuka tätä hittii?

 

Siiri

Mun lemppari oli sillo hullun nuruuren aikana, ku tanssijalka vipatti, nii toi Mätäspään puristelijan valssi.

Se oli kai ton pelimannijätkie ja

Enso Gröhn sitä Pyynikkivalssin tahrissa veteli, meinaan siä lavalla! NääsNy sitte öitä!

Juuli C
Seuraa 
Liittynyt6.7.2014

      Ei ne nyt iha toi vaa haihu. Ei pieruin eikä mitekää muutekaa. Jos käymii toiveunet o haihtuneet miul ne va onneiliesst totteutu. Vaik mie oli vannatunu yksieläjä nii nää vaa käv. Sekä tosenti etä miul ne , sillo viel unelmii, totteutu. Ja kaik männee hyväst tääll Näsjärvirannikol. Tamperekki on vanhaa Pirkkalaa. Tiioks.

Takasii sänkyy nytte pääse, koipirepsu otti ja nukahti.

z z z zzzzzz

Juui

Juuli C
Seuraa 
Liittynyt6.7.2014

        Huomenii. Voi kauhia kauhia mikä pimmeeys vallitseep.  On ko syksymyöhäl. Valot ol joka paikkaa sytytettävä. Ei nähny aamukahvikaa juua. Aviisi lukemisest puhumattakaa. Mitähä tää nytt oikee o.  Meinaaks tää että nytte alkaa syksy jä tämmöst o ain vaa pimmeempää ja pimmeempää lume tulloo asti. Salamii  jyrinäll ei o luvant ko Oulu korkeuel ja johonkii itärajal. Mut mie e avviisi ilmoihi luota.

Tännää pittäis alkaa vihoviimei poistelemmaa kuvvii omist tiiostoist. Männöö kone koht tukkoo.  Siin sit hommaa piisaaki. Ko o kaikemaailma kissa- ja koirakuvvii säilönt  vaikk ne sais tuol netistki. Mut ko luult jot tuota vois tarvita.  Eikä sitä jälkikättee ennää muista mis se ol. Varmaa o ko poistan nii seuraavan päivän viimeistää mie tarvitsisi just sit poistettuu kuvvaa.

Mut koht ohrapuurol kera tosenti. Tosentti  käv reinoil postvankkureil.

tilulii

Juuli

Juuli C
Seuraa 
Liittynyt6.7.2014

 
.
WÄINÖ - MERENKULKIJA
 
Uusia oltiin. Wiljamin-ylkän sanassa  nyrkillätapettavia.
Vissiinkään kunnolla osattu lukeakaan tämän merimiehen, Wäinö - Merenkulkija tarinan tapahtuma - aikaan.
Kotimökissä asuttiin kuin Herran kukkarossa. Ei painaneeti murheet Juulia. Ei sen enempää Pikkuveikkaakaan.
Ainainen oli satuinen, aurinkoinen, satakielen lauluaika, oli kesä tai talvi.
Seisoi sitten eräänä syysaamuna kotokynnyksellä outo, vieras mies. Äiti pitkään katseli , päästä jalkoihin, koitti muistutella, ei tuntenut. Ajatteli, isän tuttuja, vaikkapa sota-kavereita. Vieras esitteli itsensä, sanoi olevansakin Isän vanhoja kavereita, jopa Karjalasta. Nosteli tämä Wäinöksi itsensä esitellyt, lyhyenläntä mies, pakaasinsa eteisen puolelta pirttiin. Puusohvalle istahti.
Juttua alkoi tulla.
 
Tämä oli, Wäinö, oikein merimies. Pitkin vieraita maita seikkaillut, maailman suuria meriä purjehtinut.
Oli nyt irtimaksun laivasta ottanut, vanhaa kaveriaan morjenstamaan tullut. Siis sää, jota Olliksi kutsui. Äiti vähän äimisteli, ei Isää noin yleensä kukaan kutsunut, vaan Olavi.
No, se oli pieni haitta. Sumeilematta kysyi Wäinö , josko olisi rouvalla hänelle töitä järjestää talosta. Äiti innostui, puun pilkkomisia meillä on alituiseen. Liiterissä saha ja kirves. Väinö lähti. Moni tunti, toinen, kolmas. Ei kuulu. Lähti äiti puurolle pyytämään, hämmästys suuri, valtaisan kasan oli Wäinö muutamassa tunnissa pieninyt.
Väinö puurolle, nyt oli meillä lapsilla tilaisuus lähemmin tätä , oikein meriä seilannutta, tarkastella.

Nyt osoittautui että tämä Wäinö-Merenkulkija oli sangen lapsirakas. Pikkuveikka sai oitis kutsumanimen Pikkuherra, Juuli olin Maktaleena-neito. Hetkessä kasvoi Juuli ainakin kymmenisen senttiä, sehän oli kuin Ropin Hootin Maria- neito. Hienoa oli kerrassaan. Se että Pikkuveikka oli herra kutistui ihan näkymättömiin tämän rinnalla.
Myöhemmin ylensi Wäinö pikkuJuulin Selekian rinsessan virkaan. Juuli nokka taivasta kohti pihamaalla keekoili, ei mitään totellut, ei mitään tehnyt. Ei rinsessan tarvi. Äiti Juulirinsessan maanpinnalle kovin ottein palautti. Ei tuntunut palautus Juulista mukavalta, ei.

Tuli isä kotiin, kas kummaa, ei tuntenut miestä isäkään. Outo oli.
Isä päätteli kuitenkin, vieras ei monimurhaajalta vaikuttanut. Oli kova pula nyt apumiehestä. Isällä kun oli muuta arpeetia, tahtoi jäädä elot sekä elot yöllä tehtäviksi.
Joten Wäinö majoitettiin saunakamariin, vakituiseksi työmieheksi, - ainakin toistaiseksi.
 
Oli tämä Wäinö ihmemies.
Jaksoi kertoa tuntikausia mukuloille satuja, tarinoita vieraista maista. Milloin joutui ompelemaan räätälinä Kiinan Keisarille uuden kimonon, milloin Uuten Kiinean kanninpaalit pataan uhkasivat laittaa.
Kertoi lemmikkinään laivalla olleen kilpikonnan, joka oli lajia punajääräkilpikonna, elikko jota ei hakemisista huolimatta elukkakirjasta löytynyt. Luottamus Wäinöön säilyi huolimatta ei-löytymisestä. Konnan kuori oli kuitenkin tallessa, vähän haalistunut tosin. Meille lapsille lahjoitti. Konnapolon lohkeillut, haalistunut kuori oli rinsessan leuhkimisen aihe pitkän aikaa. Kovaa valuuttaa oli Kotopirtin pihapuodissa.
Rakensi keinun, hiekkalaatikon, leikkipuuauton, nukenrattaat, joita Juuli suunitteli vuokraavansa naapurin mukuloille tuntirahalla. Äiti nipin napin ehti hätiin ja jyrkästi kielsi. Teki Wäinö pallomailoja, veisti puusta lampaita, poroja.

Pelasipa korttiakin, koitti Maktaleena-neidolle sököä opettaa, Wäinö Neidolle pelirahat lainasi, viispenniset. Sattui kuitenkin huomaamaan äiti, kortit pantiin uunin päälle viikon jäähylle. Siispä palattiin Hullunkurisiin Perheisiin. Musta Pekkaan. Ei ollenkaan kivoja olleet.
Opetti Wäinö lapsille melkoisen varaston renkutuksia, ei niin lastenlauluja Juulille sekä Pikkuveikalle. Oli nyt mukuloilla tuplaten opettajia, toinen hyväkäs tässä renkutuosiossa oli Wilijami-Ylykä. Taisivat kilpaillakin kumpi enempi renkutuksia saa mukuloille opetetuksi.
Wäinöllä bravuuri Suutarin tyttäret, Wilijamilla Rovaniemen markkinat. Äidin kuullen ei saanut näitä laulella. Isästä ei niin väliksi. Ja nämä renkutukset takuuvarmasti opittiin.
Wäinöllä oli myös taito pyörittää hypinnarua. Taito joka sai syvän halveksunnan Pikkuherralta. Likkojen touhuja. Maktaleena-neidon syvän ihailun sai sen sijaan.
Wäinö pyöritti. Maktaleena-neito hyppi.
.
Lapsuudestaan ei Wäinö paljon tarinoinut. Senverran saivat kylän kahvitratit selville jotta oli tämä piikatytön lehtolapsi. Kerjuupussiakin kantanut. Sekä alkanut laukkuryssien tapaan laukkua kantamaan, kulkukauppiaaksi nuoruusvuosinaan.
Työt pellolla hoituivat leikiten. Wäinö oli armoton työmies. Lauloi ja niitti, aamusta yömyöhään ahkeroi.
Sitten alkoi kuulua vähän toisentyyppistäkin huhua.
 
Wäinö oli linnassa istunut..
Oli istunut  käryttyään useita kertoja viinankeitosta. Viimeisimmän keittopaikan poliisit löysivät metsäpuron rannalta jossain salomailla, missä lie. Kuuleman mukaan olivat niin hienoa työtä ne keittovehkeet, poliisit toimittivat ne Rikosmuseoon jossa tänäkin päivän Wäinön muistomerkkinä seisoksivat,
Tästä korpirojun tiputtelusta en ole varma etteikö sitä olisi harrastettu isänkin kanssa, jossain kuusen juurella. Ainakin iloisista laulunloilotuksista, äidin synkeistä silmäyksistä päätelleen. Taitaahan se taidon , kun sen kerran on oppinut. Epäili äiti Wäinön hankkineen tällä myös lisätuloja.
 
Sairastui iloinen velikulta, Wäinö - Merenkulkija. Kerrassaan kipeäksi tuli. Ei lähtenyt lääkäriin, ei piitannut äidin motkotuksista, Isän komennuksista. Sairaalaa sekä lääkäriä suorastaan vihasi. Tauti ei ottanut toetakseen, lääkäriin, sitä myöden sairaalaan oli lähdettävä parhaan leikkikaverin. Kovin pitkäksi kävi lasten aika .
Ei oikein mikään huvittanut eikä hotsittanut.
Kului aikaa. Wäinö sairaalassa sairasti.
Tuli sitten sä kotiin eräänä iltana. Kertoi suru-uutisen.
“ Wäinö lähti. Siirtyi Taivaan Merille purjentimn ”
Juulille, PikkuVeikalle tämä pieneen mieleen kova järkytys.
Wäinöhän juuri narua pyöritti, hiekkalaatikon rakensi.
Väinö oli ja pysyi poissa.
Ei Wäinö PikkuHerran eikä Maktaleena-neidon mielistä koskaan unohdu.
 
Kiitos, Wäinö - Merenkulkija.
 
Maktaleena- neito

Juuli C
Seuraa 
Liittynyt6.7.2014

     Ehtoota.  Päivä täys. Ei satant eikä salamoint jyrinäl. Miekii kuuli mitä tosentti haasto ko ei tarvint pittää sormii korvis. Jos ois sanont vaikka jot lottovoitto o tult nii oisha se olt kauhiaa jos en ois kuult.

Kai se o mäntävä makkuusalonkii ko ei oo  muutakaa.

Yöperhose lepattelluu

Juuli

Juuli C
Seuraa 
Liittynyt6.7.2014

     Ehtoota. Jo o olt kauhia päivä. Mustat pilvilautat seilant koko päivä. Ei oo konetta auki uskaltant pittää ko ei tiiä mitä nuo pilviveikot o vetäneet sieraimee tai kessutelleet.  Sit tul taas hetkeks 404 kummitellemaa . Sit tul ohjelmistopäivytys. Ko yriti taas konettta nii vaik ol kirkas sinine taivasrako iha sinine nii hetkes siihe säntäs taas sysimusta pilviveikko. Jote kone kiinnii taas. Tämmöst mie oo venklaamist pitänt koko päivä. Ja vällii sormii korvi ja silmät tuikast kii vaik jyrissy ei oo ko kerra. Nii seilaa nytkii jote ei muu hyvi ko nukkumaa vaa. Ei ne näy lautat peito al.

Tosentti. joka ei ukkost pelkää totes jot nuo pilvet ja niie eestaas suhhaamine taivaal o jakomielitauitist. Sais männä skitsoilemmaa muual. Siis pilvet männä. Tosentti ei stitsoile.

Öitä, kauniit ketoneilikkakaunnii

Juuli

Juuli C
Seuraa 
Liittynyt6.7.2014

        Huomenii. Sama paksu,  harmaa viltti  o  taivaa peitton.  Salamii jyrinäl ei ainakkaa viel oo. Kärsii konetta piittää auk. Mitähä sit o teht ko näi rankastaa. Puol kessää palelaa ja toine puol kastutaa ja palellaa. Kessää ei näy mail eikä laitumil.Tosentti käv reinoil postvankkureil. Sanon enneko kysytte.

Miul alkaa päiväkakkaraniitty, tiihhee ja nätti lakastummaa ko ain sattaa. On tuoho pihalaattoi toisel puolel kasvant kunno niitty . Päiväkakkraa , valkoapilaa ja sitt jottai sinipunast matalaa jota mie e tunne. On oikee niitty, Pari metri  sankka pensas siin  o vaaleine hapsuinee. Ja ruusupensait ynnä tuoksvatelmii. Toisel puolel onkii vaa se  iso vino pihlaja ja kultapiiskui. Jot o noit kukkii vaik en oo istuttankaa. Kävisi webil kuvvaamas  vaa täst o akku loppumasillaa. En ehi konnee kans ees pihhaa ko jo sammuu.

Mittää ei tännää tehä. Pyykit viikkaan kaappii. Katellaa noit jakomielitautissi pilvii mitä ne tekköö.

Harmaat päivää vaa sitte. Kyl se täst.

Juuli

Sivut

Ketju on lukittu.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat