klo 15:09 | 26.7.2015
Kyllä riittää näissä nykymaailman elämän ympyröissä kaikenlaista pohtimista ja vatuloimista. Milloin on tiukkaa rahasta, milloin jostakin muusta. Osataanko olla yhtään mistään tyytyväisiä? Jos tiessä on pari kuoppaa, siitäkin täytyy suuri meteli nostaa, kun on niin paha kulkea eikä kukaan niitä kuoppia korjaa.
Jos ihmisellä on yksikin hyvä ja luotettava ystävä, on elämä mallillaan! Harvalla kuitenkaan on. Sensijaan saattaa olla tuttuja, joita ystäviksi tituleerataan. Tuli mieleeni Ystävän laulun sanat. Siinä on hienosti sanottu asia, "Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää, menee muut menojaan". Elämän ympyröitä tämäkin asia.
"kuka viereesi jää" on siinä kestämistä ollut! Läheisriippuvuus on erittäin huono asia. Aina toinen kärsii tosi pahasti, toinen saamapuolella oleva, vähemmän. Totuus on yhtä helvettiä, heikompaa pyöritetään kuin pässiä narussa.
Jaa, että et ole sillä saamapuolella? Onko antaja heikompi sinun maailmassasi?
Käsittääkseni läheisriippuvuus on eri asia kuin hyvä ja luotettava ystävä.
Tosi ystävyys punnitaan vaikeina aikoina. Keneltä saat avun kun kipeästi tarvitset? Hyvänpäiväntuttuko tarjoaa apuaan? Tai rientääkö ystäväksi luulemasi auttamaan? Siinä se punnitaan, kuka on ystäväsi.
Joissakin tapauksissa heikompi on hän epäitsekäs, joka taipuu toisen tahtoon. Olkoon se hänelle, siis heikommalle vaikka kuinka epäedullinen tai vaikea tahansa toteuttaa. Koska heikompi on kiltti ja taipuvainen ja kuuliainen luonne. Silloin tämä vahvempi oman tahtonsa toteuttaja käyttää hyväkseen, on niskan päällä, joka on myös röyhkeä ja epäeettinen henkilö. Ihmiselämään kun mahtuu kaikenlaisia kohtaloita.
Olen viimein ymmärtänyt heittää nämä turhat tuttavat kokonaan pois elämästäni.
Kaksi muka parasta ystävääni halusivat minulta aina vain enemmän kuin itse antoivat. Heistä ensimmäinen, jonka kanssa olimme ystäviä 33 vuotta toi lapsensa luokseni täysihoitoon moneksi viikoksi kesäisin ja aina loma- aikoinaan. Korvaukseksi tästä hän toi tuliaisiksi Pentikin tai Arabian sekundaa. Ollessaan kaasoni hän vaati lapsilleen erityiskohtelua, halusi heidän järjestävän diskon pihallemme. Muun nuorison kieltäydyttyä hän veti herneet nenäänsä ja ilmoitti laskuttavansa meitä korkeimman taksan mukaan. Toiset nuoret kun olivat kieltäneet metelin tuottamisen, koska heillä oli vauvoja mukanaan. Nämä "kaasoni prinsessat" heittivät heidän päälleen olutta ja huusivat, että viekää ne v...n vauvat helvettiin. Poikani puututtua tilanteeseen kaaso ilmoitti, ettei hän ikinä enää tule meille. Sanoin hänelle olevani päätöksestä iloinen.
Toiseen ns. ystävääni tutustuin synnytysosastolla. Hänellä oli tyttövauva, minulla poika. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja soittelimme joskus. Aikuisopiskelijoina satuimme samaan ryhmään ja tuttavuutemme jatkui. Varsin pian hän ihastui miespuolisiin ryhmämme opiskelijoihin ja pyysi minua kertomaan miehelleen olevansa luonani heitä tapaillessaan. En suostunut moiseen, tunsin hänen aviomiehensä ja pidin hänestä. Vauhti vain kiihtyi, kerran hän soitti yöllä kertoen tulevansa meille uuden ihastuksensa kanssa yöksi. En suostunut, käskin heidän painua ties minne. Soitin hänelle ja sanoin vain, että pysy erossa minusta, älä ikinä enää ota yhteyttä. En tehnyt muuta kuin oikean ratkaisun.
Olisit mennyt ystäväsi puolison luokse, kun tilaa oli. Nää on tarinoita, joista jokaisella on om versionsa. Mikä sen petetyn miehen kännykkänumero onkaan?
Minä jos huomaan että joku ottaa yhteyttä vain hyötyä saadakseen, niin otan tällaiseen henkilöön etäisyyttä. En pistä välejä poikki enkä sano suoria sanoja, mutta vähennän kanssakäymistä. - Olenkohan viime aikoina muuttunut apeammaksi ja tylsemmäksi, kun terveys on huonontunut. Ainakin tuntuu, että harva enää ilahtuu minun näkemisestäni. Suvussa sitten on suurta yhteenkuuluvaisuutta, ja parhaat ystävät. Ei tarvitse esittää mitään, vaan hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.
En tosiaankaan mennyt petetyn miehen luokse, koska minulla on oma, ihana puoliso. Kuulin tämän miehen viimein eronneen vaimostaan, jolla sama vauhti vain jatkuu. Hän soitti taannoin minulle, muka väärään numeroon ja yritti pyydellä anteeksi. Toivotin vain hyvää jatkoa, enkä suostunut juttelemaan hänen kanssaaan yhtään enempää.
Olen saanut onnekseni uusia ystäviä, jotka eivät käytä minua hyväkseen, tukevat silloin, kun tarvitsen. Olen heidän tukenaan myös, vuorovaikutus välillämme pelaa hyvin. Liika kiltteys ei johda mihinkään hyvään, vie pahimmillaan psykiatrin juttusille. Eläimet ovat oiva lohtu kenelle tahansa, ne ovat mainioita terapeutteja ainaisella hyväksymisellään.