Aloita uusi keskustelu Edellinen ketju Seuraava ketju Sana on vapaa Eläke, laki ja oma talous Terveys Matkat Mummot Runot Piha & puutarha FacebookTwitterWhatsApp Tykkää (9) Tallenna Add a discussion Keskustelun etusivu | Runot TIE klo 10:17 | 24.7.2015 TIE Kommentit (2) 1/2 | klo 18:36 | 29.7.2015 Minun runoni: Vaara, mikä se lie? Elämä meitä vain vie. Älä pelkää metsää, älä arkeasi, varo enemmän lapsiasi. Sinä heitä oot hoivannut ja kaikkesi antanut. Päivä saapuu, kun et tunnekaan omaa lastasi ollenkaan. Yht`äkkiä, yllättäin saattaakin käydä näin: Miekka sinua osoittaa, omaa kaulaasi tavoittaa. Mitä teet, kun poikasi, jonka itse kasvatit, sinut uhkaa surmata ilman vailla tietoutta? Minä menin miekkaa päin, sanoin, vedä tästä näin, vedä oikein lujasti, ota pian henkeni. Hän perääntyi, hämmästyi. Äiti, miten sanoitkaan juuri nyt. Olen elämään kyllästynyt, äiti, auta minua nyt. Nää aineet mun tuhaa, en tahdo enää taivaltaa tällä tuskien taipaleella, äiti, olethan tukena. Nyt hautaasi katselen. On kukkia luona sen. Äidin rakkauden hylkäsit. Tien toisen valitsit. Lepää rauhassa, poikani. Olet luonani alati. Ja kerran, kun aika on, tulen sinne, missä rauha on. Vastaa Lainaa Ilmoita asiattomaksi käyttäjä-1359 Seuraa 2/2 | klo 15:31 | 30.7.2015 Elämän realiteettia. Näin se on. Vastaa Lainaa Ilmoita asiattomaksi Sisältö jatkuu mainoksen alla Sisältö jatkuu mainoksen alla Keskustelun etusivu | Runot Alueen etusivulle Kommentti * Nimimerkki (ei pakollinen) Sähköposti (ei pakollinen) Ei näytetä julkisesti. Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi yhdeksän * * Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista. Leave this field blank Keskustelun etusivu | Runot Aloita uusi keskustelu Edellinen ketju Seuraava ketju Sana on vapaa Eläke, laki ja oma talous Terveys Matkat Mummot Runot Piha & puutarha
1/2 | klo 18:36 | 29.7.2015 Minun runoni: Vaara, mikä se lie? Elämä meitä vain vie. Älä pelkää metsää, älä arkeasi, varo enemmän lapsiasi. Sinä heitä oot hoivannut ja kaikkesi antanut. Päivä saapuu, kun et tunnekaan omaa lastasi ollenkaan. Yht`äkkiä, yllättäin saattaakin käydä näin: Miekka sinua osoittaa, omaa kaulaasi tavoittaa. Mitä teet, kun poikasi, jonka itse kasvatit, sinut uhkaa surmata ilman vailla tietoutta? Minä menin miekkaa päin, sanoin, vedä tästä näin, vedä oikein lujasti, ota pian henkeni. Hän perääntyi, hämmästyi. Äiti, miten sanoitkaan juuri nyt. Olen elämään kyllästynyt, äiti, auta minua nyt. Nää aineet mun tuhaa, en tahdo enää taivaltaa tällä tuskien taipaleella, äiti, olethan tukena. Nyt hautaasi katselen. On kukkia luona sen. Äidin rakkauden hylkäsit. Tien toisen valitsit. Lepää rauhassa, poikani. Olet luonani alati. Ja kerran, kun aika on, tulen sinne, missä rauha on. Vastaa Lainaa Ilmoita asiattomaksi
käyttäjä-1359 Seuraa 2/2 | klo 15:31 | 30.7.2015 Elämän realiteettia. Näin se on. Vastaa Lainaa Ilmoita asiattomaksi
Minun runoni:
Vaara, mikä se lie? Elämä meitä vain vie. Älä pelkää metsää, älä arkeasi,
varo enemmän lapsiasi. Sinä heitä oot hoivannut ja kaikkesi antanut.
Päivä saapuu, kun et tunnekaan omaa lastasi ollenkaan.
Yht`äkkiä, yllättäin saattaakin käydä näin: Miekka sinua osoittaa, omaa kaulaasi tavoittaa.
Mitä teet, kun poikasi, jonka itse kasvatit, sinut uhkaa surmata ilman vailla tietoutta?
Minä menin miekkaa päin, sanoin, vedä tästä näin, vedä oikein lujasti, ota pian henkeni.
Hän perääntyi, hämmästyi. Äiti, miten sanoitkaan juuri nyt.
Olen elämään kyllästynyt, äiti, auta minua nyt.
Nää aineet mun tuhaa, en tahdo enää taivaltaa tällä tuskien taipaleella, äiti, olethan tukena.
Nyt hautaasi katselen. On kukkia luona sen. Äidin rakkauden hylkäsit. Tien toisen valitsit.
Lepää rauhassa, poikani. Olet luonani alati. Ja kerran, kun aika on, tulen sinne, missä rauha on.
Elämän realiteettia. Näin se on.