Luulen vähän, että makuja runouden suhteen on yhtä monia kuin vaikkapa ruokalajien suhteen. Mikään tai kukaan ei ole väärässä makunsa suhteen, ne vain ovat erilaisia, koska ihmiset ovat erilaisia.
Itse olen kylläkin kaikkiruokainen, lähes, runojenkin suhteen ja siksi kai kirjoitankin kaikenlaista. Mitallisia, vapaamotoisia ja murrerunoja. Kalevalammittaa en ole sentään tainnut vielä käyttää. Kerran olen jopa kirjoittanut mitallisen murrerunon H.J. Nortamon tapaan, mutta eri murteella.
Kun pyörittelen jotain aihetta mielessä, tuntuu vähän siltä kuin mitta tai murre tai mikä onkin, valilkoituisi jotenkin itsellään - kai niin onkin. Asia määrää muodon. Mutta tässä tätä selitystä.
Onko näitä murrerunoja jo vähän liikaa?
Se riippuu kulloisestakin lukijasta. Yks tykkää, toinen ei. Mää tykkä.
Luulen vähän, että makuja runouden suhteen on yhtä monia kuin vaikkapa ruokalajien suhteen. Mikään tai kukaan ei ole väärässä makunsa suhteen, ne vain ovat erilaisia, koska ihmiset ovat erilaisia.
Itse olen kylläkin kaikkiruokainen, lähes, runojenkin suhteen ja siksi kai kirjoitankin kaikenlaista. Mitallisia, vapaamotoisia ja murrerunoja. Kalevalammittaa en ole sentään tainnut vielä käyttää. Kerran olen jopa kirjoittanut mitallisen murrerunon H.J. Nortamon tapaan, mutta eri murteella.
Kun pyörittelen jotain aihetta mielessä, tuntuu vähän siltä kuin mitta tai murre tai mikä onkin, valilkoituisi jotenkin itsellään - kai niin onkin. Asia määrää muodon. Mutta tässä tätä selitystä.