Tältä kuulostaa kuulovamma
klo 12:12 | 4.12.2015
Pasunisti Markku Veijonsuo sai vasempaan korvaansa akuutin meluvamman keikalla viisi vuotta sitten. Markku mallinsi studiossaan, miltä kuulovamma kuulostaa.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onneksi" oma tinnitukseni, josta olen nyt kärsinyt noin 25 vuotta, on paljon 'musikaalisempi - kuuluu yhtä aikaa jopa neljä eri sävelkorkeutta! Olen melkein oppinut hyräilemään sen mukaan miten sydän antaa ton perussoundin! Eli ei tinnitus kuitenkaan koko maailmaa kaada, vaikka veemäinen vamma onkin.
Vahinko vaan, että toi tinnituskorva on oikeesti ulkosille äänille 100% kuuro, toisessa on toistaiseksi toimiva HUS:in laite ...
Minulla on ollut tinnitus ainakin 25 vuotta, tarkkaan en muista milloin sen havaitsin. En havainnut sitä oikeastaan heti ollenkaan, koska olin tottunut "meteliin", joka aiheutui lasteni äänistä ja touhuista ja musiikin kuuntelustani. Tykkäsin kuunnella musiikkia paljon, etenkin korvalappustereoilla, joita käytin 80-luvun lopulla paljon. Kunnes eräänä päivänä tajusin kuuloni huonontuneen stereoiden erittäin kovaäänisestä kuuntelusta niin paljon, etten enää kuule ilman kuulokojetta. Stereoiden kuuntelu loppui kuin seinään silloin. Mutta kuuloani se ei enää palauttanut siihenastiseen tilanteeseen. Harmittaa se tietenkin, mutta oli minun oma virheeni kuunnella niin kovalla äänellä musiikkia. Poikani minulle välillä tuli sanomaan, että älä pidä niin kovalla sitä musaa, se kuuluu tänne olkkariin asti keittiöstä! En sitä valitettavasti silloin heti uskonut.
No, nyt minulla on lapsuudestani alkaneen kuulovamman lisäksi tinnitus. Kuulen sitä jatkuvasti. Se on minulla sellaista tasaista huminaa, joka ei ainakaan tässä vaiheessa häiritse yöuniani kuten monilla muilla. Välillä kun kuulen ulkoa ruohonleikkurin äänen, se ääni soi monta päivää sen jälkeen, vaikka leikkuria ei näy mailla halmeilla. Kauppakeskuksessa käydessäni kuulen koko ajan jotain kamalaa surinaa, huminaa, ääntä, joka muistuttaa kuin joku käyttäisi autoa tyhjäkäynnillä kaasua kovaa painaen. Joskus jopa kysyin yhdeltä ystävältäni mistä tuo hirveä meteli tulee. Hän hämmästelii ja ihmetteli, mikä meteli.....
Tämä äänimaailma tinnittajalle on kovin monitahoinen ja yksilöllinen. Sitä eivät "ei-tinnittajat" ymmärrä ollenkaan. Toisille se on yhtä helvettiä, toiset taas "selviävät" siitä siedettävästi. Minäkin olen siihen siinä määrin tottunut, etten sen vuoksi seinille hypi, ainakaan nyt. Tulevasta ei tiedä. Varsinkin yksinäisinä ilta- ja yötunteina valvoessani ja jotain hiljaista puuhatessani "kuulen sen äänen" kaiken aikaa. Joskus, kun keskityn esimerkiksi kuuntelemaan jotakuta tai katsomaan jotain tv-ohjelmaa, unohdan "äänen". Se ei häiritse silloin. Etenkin, kun kuulen jonkun puhuvan.
Joskus yksinäiset hetket ovat ikäviä, kurjia, kun "ääni" muistuttaa, että olen yksin. Mutta ajattelen silloin, että onneksi "ääni" ei ole niin viheliäinen kuin se monella muulla on. Se ei ole helvetillinen, kuten olen joidenkin kuullut sitä kuvailevan.
Viimeaikoina olen miettinyt onkohan pojallani nyt alkanut tinnitus, kun hän sellaisen mainitsi havainneensa. Hän on ollut kuvauskeikoilla rockkonserteissa, joissa tunnetusti on melkoinen mekkala.
Toinen korvani on kuuroutunut, toisessa on kuulokoje, jolla vielä pärjään.
Mistähän löytyisi kauppakeskus ymv., jossa ei olisi niin kauhea meteli eikä olisi niitä hirveitä "kuulutuksia", joita kuulee taukoamatta (ilman tinnitustakin). Koko ajan pitää jotain "kailottaa, kuuluttaa ja mainostaa" eikä kunnon akustiikasta tai miellyttävästä äänestä puhettakaan. Käyn lähes päivittäin ruokakaupassa, joka sijaitsee kauppakeskuksessa, jossa monta kertaa olen närkästynyt, että aina, aina kuuluu sitä korviin koskevaa nopeatahtista kailotusta kovaäänisistä. Kun eivät osaa edes puhua äänellä ja rytmillä, joka olisi korville miellyttävä.
Uskokaa tai älkää, olisi joskus suorastaan ruhtinaallista nauttia kauppakeskuksesta tai liiketilasta tmv., jossa olisi hiljainen rauha. Tai sitten vain hiljaista, rauhallista taustamusiikkia - nimenomaan hiljaista ja rauhallista. Se tekisi asioinnit miellyttäviksi myös kuulovammaisille ja tinnittajille.
Vinkuna oli tuttuakin tutumpi lisäksi mun tinnitukseen kuuluu mm. matala hurina, joka haittaa usein normaalia keskustelua. Puron solinaa on oikeastaan ihan mukava kuunnella, vaikka äänen lähde ei olekaan aito. :)
Sain festareiden seurauksena jonkinlaisen meluvamman tänä kesänä. Siihen riitti muutaman tunnin norkoilu festivaalialueella korvatulpitta sisältäen alle neljä keikkaa. Yhdellä keikalla päädyin hölmöyttäni liian lähelle lavaa kaverien mukana, ja kun rokkikeikka pärähti soimaan, korva rasittui muutamassa minuutissa niin kovilla volyymeilla. Muutamassa minuutissa aloin tuntea pientä kipua, kun ääni kävi niin korviin. Olisi pitänyt jo lähteä aiemmin, heti kun hoksasi että ääni oli niin iso. Lähdin pakittamaan taaemmas ja siirryin hiljalleen pois keikalta vielä muutaman biisin maleksien. Luulin, että selvisin säikähdyksellä koska tuntui, ettei mitään ikävää käynyt. Loppuilta oli vielä mukava ja täynnä iloa. No, enpä selvinnytkään.
Seuraavana aamuna alkoi tinnitus, joka on vaivannut siitä päivästä lähti loppumatta. Mukana tuli ääniyliherkkyys. Pystyn myös samaistumaan tuohon tunteeseen kuin korva olisi kotelon sisällä ja sitä puristaisi joku. Olen myös herkistynyt etenkin matalille taajuuksille, jotka korostui rokkikeikalla. Välillä tuntuu kivuliaita tuikkauksia syvällä korvan sisässä. Korva rasittuu nopeaa ja jo ihan telkkarin katselukin tällä hetkellä käy korvaan. Stressi, suru ja huoli oireista on suurta, kun kyseessä on niinkin tärkeä aisti kuin kuulo ja ei saa kuulla hiljaisuutta.
Oireisto on piilossa, ja kuulokäyrä näyttää normaalihkoa. Lääkäri "onnitteli", ettei isompaa kuulonmenetystä ole, mutta hyvin tuntuva oireisto silti on päällä. Tuntuu, että vamma on näkymätön, vaikka itselle tuntuva.
Pelko oman tulevaisuuden suhteen on iso. Mielessä on jopa käynyt se, että miten selviää alallansa ynnä muuta, koska se ei ole ihan hiljaisimmasta päästä.
Kaikki tämä sen takia, että korvatulpat joita yleensä tulee pidettyä jäi kotiin. Tietämättömyyttäni mistä niitä saa jäin sitten vain hengailemaan alueelle ilman tulppia, ajatellen että kohta hankin ne, mutta kiireessä se sitten jotenkin jäi. Hankin tuon kuulon ylikuormittumisen jälkeen tulpat kyllä lähtien metsästämään niitä festivaaleilta, mutta se oli liian myöhäistä. Ne olisikin löytynyt lähempää kuin luulin, mutta ei niiden olemassaolosta kyllä paljon informaatiota ollut esillä. Turhautti ihan, kun tajusin, että juomatiskiltä niitä olisi "tiskin alta" saanut.
Mietin kokemukseni pohjalta sitä, kuinka festivaaleilla joissa musiikkia soitetaan lähes tauotta pitäisi olla selkeämmin esillä mistä saa korvatulppia jo tulovaiheessa festivaalialueelle sekä varoituksia meluvammariskistä ja tinnituksesta. Harvassa paikassa musiikkia soitetaan kovalla miltei koko päivän illankoittoon asti, jopa useita päiviä. Itselläni ilmeisestikin tämän perusteella herkkäkorvaisena riitti muutama tunti. En ole koskaan ennen potenut mitään kuulo-oireita ennen tätä, esimerkiksi tinnitusta. Itsesyytöksiä riittää, kun en ollut tarkka tulpista. Eipä olisi käynyt mieleenkään, että näin kävisi.
Siispä, korvatulpat korviin festivaaleilla. Vaikka desibelirajoja on laskettu takavuosista, ne ei ole korville turvallisia. Mielenkiintoista olisi tietää alueella olleet desibelit tarkalleen. Ei tarvita kuin yksi kova melualtistus ja kohta korvissa soi. Joillakin epäonnisilla käy näin. Mietin vain, että kuinka monelle käy näin tuhansien ihmisten festariväestä.... Joillakin onnekkailla korvan sointi loppuu viikoissa tai päivissä, kaikilla ei.