Kommentit (3)

Vierailija

Voi kun tulin surulliseksi tästä hienosta jutusta. Oli taas kerran muistutus siitä, että mitään ei täältä mukanaan vie maallisen taivalluksen päättyessä. Itselle oman elon aikana tärkeät muistot kuten esim. kouluvihot, valokuva-albumit eivät merkitse mitään täysin vieraille ihmisille ja sitten niitä huutokaupataan kaiken maailman nähtäville. Niin, niin surullista.

Oma,edesmennyt isänikin teki puuklapeja mielettömät määrät vastaisen varalle. Eivät mahtuneet kaikki liiteriin. Klapipinoja oli sitten monta vuotta pihapiirissä. Isän kuolemasta on yhdeksän vuotta, pinot ovat olleet tuulessa, tuiskussa ja sateessa. Muurahaiset ovat niihin tehneet pesiään. Suuri osa klapeista on käyttökelvottomia. Herää kysymys, kannattaisiko kanavoida energiansa johonkin muuhun kuin "elämään vastaisen varalle"...

En kuulu kirkkoon eikä minulla ole lapsia. Hautapaikasta en välitä, tuhkani toivon ripoteltavan mereen. Jos en tee testamenttia, sisarukseni perivät minut. Heillä on kaikkea yllin kyllin eivätkä välit ole parhaat mahdolliset. Olen kauan aikaa etsinyt kohdetta, jonka hyväksi tekisin testamentin. Ehkä syöpätutkimuksiin tai sairaiden lasten hyväksi... Onko kukaan tehnyt testamenttia muille kuin sukulaisilleen ja jos on tehnyt niin mille järjästölle?

Testamentin tekoa pohdiskeleva

Vierailija

Kyllä olen tehnyt testamentin ja sillä ohittanut sukulaiset elikä minun tapauksessa sisarukset. Olen myös määrännyt, kuka saa setviä jäljelle jääneet kirjeet, kortit, päiväkirjat jne. Suurimman osan montakymmentä vuotta vanhoista kirjeistä olen jo tuhonnutkin. Ystäväni, kenen hyväksi olen testamentin laatinut, jättää kuollessaan omaisuutensa eläinsuojeluyhdistykselle, ohittaen veljensä.

Vierailija
Vierailija

Voi kun tulin surulliseksi tästä hienosta jutusta. Oli taas kerran muistutus siitä, että mitään ei täältä mukanaan vie maallisen taivalluksen päättyessä. Itselle oman elon aikana tärkeät muistot kuten esim. kouluvihot, valokuva-albumit eivät merkitse mitään täysin vieraille ihmisille ja sitten niitä huutokaupataan kaiken maailman nähtäville. Niin, niin surullista.

Oma,edesmennyt isänikin teki puuklapeja mielettömät määrät vastaisen varalle. Eivät mahtuneet kaikki liiteriin. Klapipinoja oli sitten monta vuotta pihapiirissä. Isän kuolemasta on yhdeksän vuotta, pinot ovat olleet tuulessa, tuiskussa ja sateessa. Muurahaiset ovat niihin tehneet pesiään. Suuri osa klapeista on käyttökelvottomia. Herää kysymys, kannattaisiko kanavoida energiansa johonkin muuhun kuin "elämään vastaisen varalle"...

En kuulu kirkkoon eikä minulla ole lapsia. Hautapaikasta en välitä, tuhkani toivon ripoteltavan mereen. Jos en tee testamenttia, sisarukseni perivät minut. Heillä on kaikkea yllin kyllin eivätkä välit ole parhaat mahdolliset. Olen kauan aikaa etsinyt kohdetta, jonka hyväksi tekisin testamentin. Ehkä syöpätutkimuksiin tai sairaiden lasten hyväksi... Onko kukaan tehnyt testamenttia muille kuin sukulaisilleen ja jos on tehnyt niin mille järjästölle?

Testamentin tekoa pohdiskeleva

Ystäväpiirissä oli sanontana, että testamentataan pieneläinklinikalle. Yksi konepajayrittäjä teki tarinasta totta ja nosti pienen eläinlääkäriyrityksen nimekkääksi klinikaksi.

Pienjuustolat ja pienpanimot sekä luomutilat ovat myös kiitollisia "siunaantuneesta rahasta". Kyllä Lastenklinikka ja erilaiset tautiyhdistykset saavat rahansa avarammista kukkaroista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat