Suomalaiset nuoret ovat laikoja vätyksiä...
Suomalaiset nuoret ovat laikoja vätyksiä...
klo 12:12 | 8.8.2015
Hakiessanini mansikoita Uudenmaan mansikkatilalta, oli tilan isäntä paikalla. Ihmettelyyni ulkolaisista poimijoista, vastaus oli em.
Jos Suomalainen nuori tulee mansikkatilalle niin hän on töissä 1-3 päivää, ottaa lopputilin. Ei halua jatkaa, ei jaksa, ei kiinnosta. Ulkomaalaisista osa tulee lentokoneella, maksaa kalliit matkansa ja saa vähän rahaa säästöönkin. Tekee mielellään pitkää päivää ja on tyytyväinen vaatimattomiin oloihin.
Suomalainen nuori haluaa nukkua aamulla pitkään, bilettää illat ja pelailla yöt pelejä.Onkohan tuo marjojenpoiminta sitä ns "paskaduunia"?
Ei hyvätä vaikuta
Hällävälii porukkaa. Eka työpäivä ja myöhästytään 3 tuntia. Sitten oli työkalut unohtuneet. Ruokatunti ( 30 min) kesti puolitoista kun piti ajella naapurikylään syömään. Iltapäivä meni sitten ahkeroiden kännykän kanssa. Työt loppui neljältä tämä pentu (22v ) lähti heti kolmen jälkeen.
Noin!
On katseet käännettävä vanhempiin, "kasvatukseen". Työtä ei kunnioiteta. Mansikanpoiminta on liian vapaata työtä tämän ajan nuorille, jotka kaipaavat rajoja, joita heille ei koskaan ole annettu. Minusta työnantaja voisi laatia tarkat ohjeet, joita työntekijän tulee noudattaa, sitoumuksella, ehdottomasti ja jos rikkoo siitä tulee sanktioita, jotka seuraavat jälkeensä, vaikka työpaikasta lähtisi kesken pois.
Myöskin työnantajan olisi hyvä kesiä jokin porkkana, tai palkinto hyvästä ja uskollisesta työstä.
Uskomaton tapaus!!! Siinä on oikein Isänmaan toivoa kerrakseen!!!
Suomi nousuun!!! Mutta siis miten???
Aika paha, pitää nuoria laikoina. Hehe...
Parinkymmenen vuoden kokemuksella. Älä palkkaa amiksen käyneitä. Yritä etsiä puoltuttu maatalon nuorukainen. Sukupuolella ei väliä jos työ muuten sattuu. Naiset tunnollisempia ja parenpia asiakkaita kohden. mikä on tärkeä pointti töiden jatkumisen takia.
Aikamoisia leikareita nuo veijarit ovat, juu.
Toki löytyy ahkeria ja vastuuntuntoisia nuoria myös, jotka eivät ruumiillista työtäkään pelkää.
Esimerkiksi kotikaupunkini "sakemannin kaupassa" on parikymppisiä nuoria kassalla ja muissa töissä, nopsia ja näppäriä sekä ystävällisiä asiakaspalvelussa.
Jokaiselle nuorelle tulisi laittaa anustappi, joka alkaa surista kun asiakaspalvelu on huonoa.
filosofi Mirja
Ei yhden tapauksen tähden voi leimata koko nuorisoa ja mansikanpoimijoita. Isännissäkin on jotakin pielessä, jos poimijat karkaavat, jokainen sinne menevä tietää mistä työstä on kysymys. Kaikki yrittäjät eivät ole kuitenkaan sosiaalisesti lahajakkaita.
Niin kun ovat vähemmä lahajakkaeta kuen h. moelanen.
Yrittäjän sosiaalisuuden puutteeseenhan tuokin tapaus ilmeisesti siis sopii? Että työntekijä, (oliko tämä nyt sitten mansikanpoimija vai joku muu), ensin, jo heti kättelyssä myöhästyy 3 tuntia työpaikalta..... No juu, kaikilla ei ole käsitystä siitä, mitä työnteko on. Etenkin ruumiillisen työn teko.
Kotoa nämä työteon alkeet opitaan.
Työnteon alkeet.Eivät nuoret ole laiskoja.
Ja paskat kun vanhemmat ovat kolmannen polven työttömiä.
Pääsääntöisesti suomalaisnuoret ovat laiskoja:
Ei lähdetä marjan ei sienen keruuseen edes omaan tarpeeseen saatikka toisten pelloilta keräämään palkkaakaan vastaan.
Kotitöihin, kuten siivoamiseen, ei osallistuta vapaaehtoisesti, ainakaan ilman palkkaa.
Työssäkäyvän perheen nuoret eivät osallistu ruuanlaittoon millään tavoin vaan odottavat, että äiti/isä laittaa ruuan ja tuo valmiiksi pöytään.
Kouluun ja harrastuksiin menoon pitää olla mieluusti, ainakin pojille, joko mopedi tai mopoauto. Kävellen tai polkupyörällä ei kuljeta edes muutaman kilometrin matkaa.
Sopii kysyä mistä johtuu: Osoittaako syyttävä sormi vanhempiin? Ollaanko liian lepsuja kasvatuksessa? Ohjataanko jo pienestä pitäen työn tekoon? Onko suomalainen ns.hyvinvointi opettanut perheet siihen, ettei mitään tarvitse tehdä itsensä eteen vaan kaikki tulee kuin "manulle illallinen"ilman mitään omaa vaivannäköä?
Näin on, mutta jos omistaa narisevat ja tyytymättömät vanhemmat, tulos on kuin tuolla mansikkapellolla tapahtunut.
Lapsilta pitää pienestä lähtien antaa vastuullisia tehtäviä. Ja vaatia, että ne kohtuudella myös suoritetaan.
Olen noudattanut vaihtelevalla menestyksellä vanhempieni kasvatusmenetelmiä. He ottivat meidät, suuren sisarusparven mukaansa kaikkiin pikkutilan töihin, kun "pää ylettyi pöytälautaan". Sotien jälkeen näin oli pakko tehdä, kun toimeentulo oli niukkaa ja leipä tiukassa.
Sain kaksi lasta, tytön ja pojan ensimmäisessä, puolisoni kuolemaan päättyneessä avioliitossani. Jouduin ottamaan heidät mukaani tilan töihin hyvin pikkuisina, kuopukseni keikkui selässäni, kun kitkin peruna- ja juurespeltoja. Metsän istutukseen otin heidät mukaani, pienempi merkkasi taimia kuitunauhalla, isompi pudotteli taimia tekemiini kuoppiin. Kumpikaan ei valittanut hetkeäkään, he halusivat olla äidin kanssa.
Lapsenlapsilleni olen opettanut samaa, he saavat taskurahaa, kun tekevät askareita joihin kykenevät. Hyvin on oppi mennyt perille, he haluaisivat olla mummolassa aina. Kiitän, että sain viisaat vanhemmat.