Omaishoitaja - näin elämäntilanne vaikuttaa eläkkeeseesi
klo 13:08 | 27.11.2015
Kun omainen vaatii ympärivuorokautista hoitoa, moni jättää työnsä hoitaakseen läheistään. Uhrauksella on taloudellisia vaikutuksia.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia mietteitä omaishoidosta joka perheessämme vallitsee.
Olen 59v työssäkäyvä hoitaja jonka vanhemmat asuvat n. 70 km päässä. Isäni vaatii lähes jatkuvaa hoivaa ja huoltoa, On ajoittain kärsimätön ja vaativa varsinkin äitini suhteen, Äiti on vireä ja hyväkuntoinen, sosiaalinen ja haluaisi käydä teattereissa, elokuvissa, kerhoissa, matkustellakin. Isäni taas liikkuu huonosti, vaatii säännöllistä ruokailua(johon äitini on hänet opettanut). Isällä ei ole muistisairautta, ajokortinkin väenväkisin halusi vaikka ei juuri ajakaan. Äitini on väsynyt, mutta isä ei suostu lähtemään mihinkään päivätoimintaan. Äitini toivoisi minun auttavan mutta esittää asian jotenkin niin, että tunnen jatkuvasti huonoa omaatuntoa kun en jaksa joka viikonloppu heidän luokseen ajella. Isäni ei kuitenkaan kunnan päätöksen mukaan täytä omaishoidon kriteerejä, koska muisti pelaa ja on ajokortti.Ulkopuolisille hän on aina kovin ystävällinen ja näyttää parhaat puolensa.
Olen eronnut ja asun omakotitalossa, mikä myös vaatii osansa. Kolme aikuista poikaani taas hoitavat toista 92v mummuaan joka asuu isossa omakotitalossa yksin, ei suostu muuttamaan pois kotoaan, mutta ei myöskään käy enää kaupassa, ei pysty huimauksen takia hoitamaan pihaansa, käy suihkussa alakerrassa kun joku pojista on vartiossa. Minun osuudeksi jää seurustelu jota haluaisi minun harrastavan kanssaan kerran viikossa. Tai ainakin pitkiä puheluita.
Minukin vanhempani toivoisivat osaa poikieni elämästä, mutta kaikilla on perhe, kahdella lapsia, pitkät hankalat työajat, pitkiä päiviä, vuorotyötä ym.
Pelkään että kohta me kaikki uuvumme. Mietin usein synnytinkö poikani palvelemaan isovanhempiaan? He ovat kilttejä, mutta esikoinen juuri oli itkun partaalla kun ei tiedä miten miellyttäisi kaikkia lähimpiään. Minullekin iskee joskus tunne, että haluaisin paljon enemmän päättää omasta elämästäni kuin mitä nyt pystyn, ahdistaa jos kolmekymppiset poikani uupuvat...
Keuhkokuumekaan ei ollut syy ottaa isääni sairaalaan, äidin hoitoon luotettiin. Sanottiin että on sulkuja.
Rakastan vanhempiani, mutta voimille rakkaus ottaa. Poikieni hyvinvointi olisi myös tosi arvokas asia.