Kadonnut sielu
klo 23:51 | 21.8.2015
Pidän tuota yhtä ketjua Jumalan pilkkana. Rienaamisena. Tosin jos on kerinnyt suhteensa pilaamaan niin mitä väliä.
Nyt vaihtelun vuoksi kadonnut sielu. Eräät uskovat sen olemassaoloon, toiset taas höperöiden juttuna.
Kumpaan leiriin kuulut ja miksi.
Sivut
Sielunne on hukassa huomennakin. Mutta omapahan on asianne. Ompahan ainakin lämmin oottamassa.
Hyviä kauhu-unia.
Maapallo pyörii vaikka ihmiset olisivat hulluja.
klo 23:51 Kuulostaa ihan Pintavan mietteiltä.
Valoisaa päivää, lauantaita itse sillekin tai kullekin.
Ja sielun määritelmänne on?
En ota kantaa sielujen olemassaoloon. Totean kuitenkin mörön heränneen ja pistäneen kolme miinusta jokaiseen kommentiin.
Eli hulluus on ennallaan.
Eli pysy asiassa.
SIELU = minuus, henki, mieli, psyyke.
Sanovat että sielu on kuolematon, joten tuon ajattelun perusteella luulen, että se ei voi myöskään kadota.
Mutta jos sielu kuolee silloin kun henki lähtee ihmisestä, kuolee sielukin ja mitään ei ole sen jälkeen ihmisestä jäljellä kuin se tuhkakasa, tai ajan kanssa maatunutta multaa, jossa voi kukkamaa rehottaa ja ne porkkanat maistua makeimmille. Tuo on aikalailla se luonnollinen kiertokulku, ihmisen alku ja loppu, maasta olet sinä tullut ja maaksi sinun on jälleen tuleminen.
Ketkä sanovat? Onko olemassa kuolleiden sielujen varasto, persoonallisuuksia kaatopaikka?
Mikä pakottaa sellaiseen itse rakkauden määrään, että taistelee ja uhraa elämänsä kapasiteettia tosiasioiden vastustamiseen?
Onko kärpästenkin sielut varastoitu?
Eikö evoluutio tuhoa kehityksen alkeellisemmat versiot kehittyneempien tieltä. Mitenkähän täällä pärjäisi 1600-luvun hengen eväillä? Sielun biologinen kuolemattomuus toteutuu genomin periytyessä ja uudistuessa jakautumalla. Hienoa niin.
Raamattu sanoo! Enhän minä sanonut, että se olisi minun mielipiteeni omasta sielustani tai sieluista yleensä. Olet kova tulkitsemaan kierosti kaikkea mitä täällä kirjoitetaan. Siitä tunnen tapasi suhtautua.
"Mikä pakottaa..." kysypä sitä itseltäsi ja vastaa. Minua ei pakota mikään eikä kukaan ja minulla on realiteetit tallella ja jalat maassa.
Ja jos joku noin uskoo, ei se ole itserakkautta (josta sinulle on tullut kompastuskivi jokaisessa keskustelussa) se on häne uskonsa ja sitä tulee kunnioittaa. Miten se olikin? meidän kulttuurimme opettaa hyväksymään ja rakastamaan ensin itseään ja sen kautta pysyy hyväksymään ja kunnioittamaan että rakastamaan lähimmäistään tai ylipäänsä toista ihmistä. Eikös siinä ole jotakin suuremmoisen ihanaa?
"Sielun biologinen kuolemattomuu"...maasta olet tullut ja maaksi sinun on jälleen tuleminen...uudistuu, toteutuu genomien periytyessä, haploidinen kromosomisto, noinhan se menee.
Siinä tuli alapeukuttajan rypälepommi oman yksimkertaisuuden maustein ja asentein. Wikipedia selittää kyllä käsitteet, mutta evoluutiobiologian ymmärtäminen on asenne ja maailmankuva, jota "meidän kulttuurimme" uskovaiset eivät kykene aivoituksiinsa mahduttamaan.
"sivistyksen", "meidän kulttuurimme" ja epäuskon taistelijat on jo aikoja seulottu omiin laareihinsa. Kuten havaitaan. epäuskoisimmat alkavat itää ja kosteassa homehtua. Mutta onnen unelmien aamu avautuu suloisena homeisimpaankin laariin.
Ihmisille on hankala käsittää solun rakennetta ja siihen kytkeytyvää tietomäärään. Joten henginen puoli jää aivan pimentoon. Ihmiset säteilee ympärilleen. Aiheesta on saatu jopa valokuvia. Säteilyn voimakkuus vaihtelee eri ihmisillä. Voimakas säteilyä omaa parantavia voimia. Pidän täysin mahdollisena että tätä hengistä oloa on sielu. Ihmisestä irtoaa kuollessa jotain, mittarit reagoi mutta eivät pysty määrittelemään. Toisaalta avaruuslennoilla on havaittu ilmiö joka läpäisee aluksen ja siellä olevat ihmiset vahinkoa tekemättä. On myös satoja tapauksia missä ihminen kertoo nenneisyydessä asuneensa. Huom: ennen netti ja tv sekä ratio aikaa.
Liekkö koskaan selviävän.
Luulenpa että sielulla tarkoitetaan tietoisuutta.
Ministeri taikka kanisteri, mutta täällä ei haista hiivasienelle, huikkasi jo ulko-ovella.
Marttia kävi sääliksi. Mutta sinne kapusi ihan peremmälle
Sivut