Kommentit (1)

liljankukka

Hyvin sanottu " Kun kuolema katsoo silmiin näkee elämän.." Yritän sopeutua vakavaan, parantumattomaan neurologiseen sairauteen. Alussa diagnoosin saatuani oli sama reaktio; teki mieli vaan olla pimeässä peiton alla. Ihmisten kohtaaminen pelotti ja ilman itkua en saanut yhtäkään sanaa sanottua. Empatia nosti tunteet heti pintaan. - Muutama kuukausi diagnoosista on kulunut ja yritän nauttia siitä mitä on ollut ja mitä vielä on jäljellä. " Päivä kerrallaan" ja "nauti tästä hetkestä" on välillä vaikeaa. Väistämättä ajattelee tulevaisuutta ja sitä mitä ei ole enää tulossa. Vertaistuki samaa sairastavien kanssa on korvaamatonta ja tietysti läheisten ja ystävien ehtymätön tuki. Yksin olisin edelleen peiton alla pimeässä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat