Puhutko itseksesi? Asiantuntija kertoo, miksi se on tärkeää
klo 7:02 | 5.8.2017
Puhutko sinäkin ääneen asioita itseksesi? Hyvä niin – jos puheesi pysyy tietyn sävyisenä, sanoo NLP-kouluttaja Anu Vihonen. Itselleen puhumisesta voi nimittäin tulla myös ongelma.Lue koko juttu
Koirat pitävät yksikseen puhumista outona ja huolestuttavana. Ne ovat paikalla ja silti puhutaan jollekin olemattomalle.
Puhun itsekseni paljonkin, aina puhunut. Luonnollista minulle.
Minä en puhu koskaan, mutta saatan laulaa netistä karaokea, se vasta onkin mukavaa, kun puolituntia on harjoitellut alkaa tämänikäisenkin ääni avautua. valone
Minä kommentoin itselleni tekemisiäni:
- Voi helvetti, sattuipas hyvin!
- Voi helvetti, että kaikki voi mennä näin päin persettä!
- Nyt otat iisisti, vaikka aikaa kulisi kuinka...
- Kenenkähän idea tämäkin oli!
- Pumppu, piru. Se jäi pyörätelineen päälle!
- Antaa olla. Joku muu hoitakoon.
- peppe -
Hyviä viestejä täällä :-)
Ei mitään syytä huoleen meillä tavallisilla itsekseen ääneen tuumailijoilla. Onko sekään lopulta hyvä jos ei uskalla sanoa sanaakaan omissa oloissaan siinä pelossa ettei vaikuta pöljältä?
Kai ne hiljaiset on samoja, joiden on pakko lukita vessan ovi, vaikka ovat yksin himassa.
Kai ne hiljaiset on samoja, joiden on pakko lukita vessan ovi, vaikka ovat yksin himassa.
Herra, kiitos tästä päivästä. Siunaa kaikkia hyviä ihmisiä! Aamen.
Jep,kyllä ainakin pitkään katsotaan,sitten ei auta muu kuin puhua sille koiralle niin tilanne korjaantuu. Ja kyllä joskus tulee mm.itseä kehuttua ääneen,mutta yleensä silloin kun koira ei ole lähellä.Hyvä minä,sainpas vaan tuonkin tehtyä,ym.ym.
Kyllä puhun itsekseni paljonkin esimerkiksi kokatessa, leipoessa, siivotessa ja järjestellessä tavaroita. Kehun itseäni ääneen, kun teen hyvin, jos solvaankin, kun törttöilen.
Olen huomannut, että on paljon helpompi muistaa reseptit, kun olen lukenut ne ääneen. Ja kissani seuraa paljon tekemisiäni, itsekin kova puhumaan. Pyytää ruokaa, kertoo, kun vessa on huono, ilmoittaa vessaan menemisestä jne.
Selostan kissalleni esim. leipoessa, että nyt vatkataan munat ja sokeri vaahdoksi. Se istuu jököttää tuolilla katsomassa mitä saan aikaan. =)
Kissallani oli tapana mennä tasolle vahtimaan veden kiehumista tai katsomaan mitä paistinpannulla tapahtui. Liian vaarallista minun makuun, joten estin sen pääsyn lieden lähelle, mutta aina se haluaa vaihtia tuolilta mitä kokataan tai leivotaan. Ja aina siivotessa seuraa mitä tehdään. Tykkää olla mukana kotiaskareissa, miksi en sitten puhuisi sillekin samalla.
Minusta on täysin luonnollista puhua kotona ääneen, ajatukset kirkastuu. Luovissa tekemisissä kysyn itseltäni mielipidettä ja saan hyviä vastauksia. Olisi outoa, jos yksin puhuminen koettaisiin luonnottomana. Muiden ihmisten seurassa puhutaan asioita, jotka kuuluvat normaaliin seurusteluun ja ajatustenvaihtoon, kotona ihminen saa olla juuri miten tykkää.
Mielestäni elolliselle oliolle kuten kissalle tai koiralle puhuminen ei ole itsekseen puhumista. Siinähän puhutaan toiselle luontokappaleelle ja vaikka kissa tai koira ei ymmärrä, mistä puhuu niin ymmärtää toki äänensävyn.
Itselläni ei ole kotieläimiä mutta puhun kukkasilleni kun vaihdan multaa, rapsuttelen tai kastelen niitä. Kukkaseni kukoistavat ja voivat oikein hyvin. Tiedä sitten, johtuuko niille puhumisestani. Isoäidiltäni opin tämän kukkien hoitamisen tavan.
En niinkään puhu muuten paljon itsekseni mutta aina kun siivoan , laitan vanhan levysoittimeni päälle ja siihen ikivihreitä vinyylilevyjä soimaan ja hoilotan täysillä laulajan kanssa. Jotenkin siivoaminen tuntuu helpommalta kun lauleskelee samaan aikaan.