"Suru lapsen kuolemasta ei täytä enää päiviäni"

Päivi Laivamaan poika hukkui 15-vuotiaana. Lapsen kuolemasta ei toivu koskaan, mutta suru sai aikaan halun muuttaa elämää.Lue koko juttu

"Suru lapsen kuolemasta ei täytä enää päiviäni"

Kommentit (2)

Teresa

Oi, Päivi. Voin osittain samaistua elämääsi. Poikani kuoli viime kesänä. Samoja tuntemuksia olen käynyt läpi, samaa työtä tehnyt ja samalla tavoin selvinnyt. Kirjoitan edelleenkin joka päivä.

Ajattelen sinua. Enkeli olallesi.

Vierailija

Hieno selviytymistarina!

En voi kuitenkaan olla miettimättä poikia. Heiltä kuoli veli. Ydinperhe hajosi, koska äiti muutti pois. Siinä on monta menetystä nuorille miehille. Aikajana ei ihan auennut mutta ymmärtääkseni pikkuveljet eivät ehtineet aikuistua ennen muita suuria mutoksia. Kuka tuki poikia surussa ja oli läsnä vaikeina hetkinä? Olisi kiva saada lukea ex-puolison ja pikkuveljien tarinat. Miten he kokivat kaiken?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat