Minua kiinnostaa kanssanne hieman katsella ja muistella menneitä vuosikymmeniä.  Asuminen, vanhat autot, vanhat kuvat eri paikkakunnilta, muoti, unohdetut artistit, bändit, käyttäytymissäännöt :) yms.  Siis hyvin sekalainen ja hauska kokonaisuus, mielikuvitus liikkeelle!

Kuvat voivat olla omia tai netistä viitteineen. 

Kommentit (15)

Tässä on hauskan näköinen menopeli, ensin katsoin pyöräksi, mutta taitaakin olla kärryt...? Muistaako kukaan tällaista?

Vanhat Valokuvat Digiaikaan Kouluttajana Niko Johanson 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Oletteko teititelleet vanhempianne?

En minä, mutta Äitini kyllä! On ollut kova kuri! Siis 1900-luvun alkukymmenillä.

Teitittelystä muistuu mieleen kolmannen  persoonan käyttö. Äidinäitini, 1900-luvun alkuvuosiana syntynyt, oli siihen aikaan poikkeuksellinen eli yrittäjänainen. Minua kummastutti suuresti, että hän ei teititellyt eikä sinutellut alaisiaan vaan käytti heistä yksikön kolmatta persoonaa puhuessaan heidän kanssaan. Tähän tyyliin hän puhui palkollisilleen esim: " Tuleeko hän huomenna töihin klo 9.00 vai onko hänen lapsi vielä sairas?" , " Sopiiko hänelle tulla inventaarioon viikonloppuna ?" jne.

Mistä ihmeestä tuli tälläinen puhe? Ovatko muut kuulleet/kokeneet vastaavaa? Äitiäni ja meitä lapsenlapsia hän sinutteli.

Teitittelyyn  ja kolmannen persoonan käyttöön minulla on seuraavalainen näkökulma.  Lapsethan usein käyttävät esim. "Miina ei nyt oikein tykkää" vaikka puhuvat itsestään. He tavallaan eivät ole vielä niin kiinni henkilössään, että tajuavat henkilönsä ja minuutensa olevan erillisiä. 

Voi ajatella että ennen luonnostaan aikuisetkin tajusivat tämän vaikka sitä ei tiedostettu eikä siitä puhuttu. Eli kysymys "tuleeko hän huomenna töihin" tarkoittaisi kysyä että tuleeko henkilösi (jonka kautta olet täällä maaimassa) huomenna töihin. 

50-luvun lapsi

Pintava kirjoitti:

Minua kiinnostaa kanssanne hieman katsella ja muistella menneitä vuosikymmeniä.  Asuminen, vanhat autot, vanhat kuvat eri paikkakunnilta, muoti, unohdetut artistit, bändit, käyttäytymissäännöt :) yms.  Siis hyvin sekalainen ja hauska kokonaisuus, mielikuvitus liikkeelle!

Kuvat voivat olla omia tai netistä viitteineen. 

60 vuodessa asuminen on muuttunut huimasti. Lapsuuskotini oli omakotitalo maalla. Oli ulkohuussi ja kellari. Ei ollut jääkaappia, pakastinta eikä kaupasta ostettua vessapaperia! Oliko automaattista pesukonetta keksittykään? Äiti pesi pyykit saunassa ja ne ripustettiin pakkasellakin pyykkinaruille. Lakanat olivat kuin korppuja kun otettiin naruilta sisään. Ei ollut sähkö- eikä öljylämmitystä. Puilla lämmitettiin, illalla viimeiset klapit uuneihin. Aamulla talo oli kylmä ja välillä päätä särki, pellit laitettu liian aikaisin kiinni ja häkää oli vedetty henkeen. Saunassa käytiin kerran viikossa, ei ollut suihkuja. Ei ollut mikroaaltouunia, vedenkeitintä, kahvinkeitintä, televisiota, tietokonetta, kännykkää. Vähään tyydyttiin kun paremmasta ei tiedetty. Koskaan en kuullut kenenkään valittavan niin kuin nykyaikana tehdään. Nyt valitetaan kaikesta turhasta. Lämmöllä muistan lapsuuttani vaikka kaikesta oli nykymittapuun mukaan puutetta.

Vierailija

Voisin minäkin kertoa miten oli  67 vuotta sitten kun muutimme lapsiperhe uuteen esikaupunkiasuntoon. Kolmikerroksinen keskikokoinen kerrostalo. Oli asunto kolme huonetta ja keittiö.Oli sähköt ja lämmitys, oli kylpyamme ja vessa, Oli vinttikoppi jokaisella. Oli pesutupa ja kuivausvintti, oli juureskellari, oli myös tavarakellari, oli yhteinen pyöräsuoja. Oli myös kellarikerroksessa sauna ja sinne vuoro. Oli isot tilat ulkona pihassa, oli myös aidattu nurmikko jonka reunalla kielto -kurmikolle astuminen kielletty- mutta  metsässä oli tilaa leikkiä.

Keittiössä ei ollut koneita. Tiskipöytä oli ja siinä allas ja kuuma vesi, oli myös lapsilla tiskivuoro, mutta usen jouduin tiskaamaan isonsiskonkin vuoron. Mutta oli kylmäkomero ja Voiman kauppa talon päädyssä josta ostettiin päivän ruokatarpeet. Oli iso radio josta kuunneltiin niin Markussetää kuin kuunnelmiakin. Vihreä puhelinkoppi oli sadan metrin päässä kadun kulmassa ja toinen kilometrin päässä lasten leikkikentän laidalla. Ruokakauppoja oli kaksin kappalein korttelin päässä, oli kirjakauppa ja parturi ja pankki. Oli kavereita, tyttöjä ja poikia. V- 1951-52 rakennettiin ansakoulu tarinsadan metrin päähän. Niimpä toisen vuoden koulumatka lyheni pari kilometriä. Oli myös ihmettä kun talon asukas osti ensimmäisen henkilöauton. Olivat tyytyväisyyden ja onnellisuuden aikoja, vaikka rahaa oli niukasti ja isä teki kahta työtä.

-valone-

Vierailija

Minäkin muistan kun ekaluokalla oli kaksoispulpetit. Kirjoitettiin ja jotenkin huomaamatta tönäisin vieruskaveriani ja tuli tahra vihkoonsa, tai jotain sellaista. Ja voi, opettaja Alma Suominen tuli ja karttakepillä löi sormilleni. Oli se niin nöyryyttävää, että ei niin vaan unohdu vaikka on yli kuusikymmentä vuotta aikaa. Se oli varmaankin sysäys oikeudenmukaisuuden ja lyömättömyyden ehdottomaan välttämättömyyteen elämässäni. En siedä  minkäänlaista kiusaamista tai väkivaltaa.  

Vierailija

Sinä alapeukuttaja hei! Vaivautuisitko myös kertomaan mikä saa sinut noissa meidän muisteloissa nakuttelemaan alanuolta, tuskin ehdin pistettä laittaa kun sinä jo painelet alanuolta, eli sinä et edes lue mitä me kirjoitamme, vaan näytät noin lapsellisella tyylillä mieltäsi. Olet kiusaaja, mutta tuskin tämä sinulle on mitään uutta, siihen verrattuna mitä olet lapsuudessasi saanut kärsiä. Säälin sinua todella.

Vierailija

Valone kirjoitti vihreistä puhelinkopeista. Juu, niitä oli vielä 80-luvullakin runsaasti.  Maaseudulla piti tehdä pitkä matka lähimpään taajamaan, että löysi puhelinkopin. Isä osti 60-luvun alussa meille kylän ainoan puhelimen. Kaikki kyläläiset sitten ramppasivat meillä soittamassa mutta ei haitannut. Siihen aikaan ihmiset muutenkin vierailivat toistensa luona yhtenään eikä niistä vierailuista ilmoiteltu etukäteen. Senkus koputettiin ovelle ja tultiin.

(Annetaan tuon alaspeukuttajan peukutella eikä välitetä hänestä. Huvinsa kullakin) 

Yökyöpeli

Muistatteko, että ennen piti radiolla olla maksullinen lupa? Köyhänä opiskelijana minulla ei ollut siihen rahaa ja pelkäsin aina radioluvan tarkastajan tulevan. Ovea en avannut tuntemattomille, tiirasin ovisilmästä, kuka on tulossa. Oli kanssa erilliset luvat mustavalkoisille ja värillisille televisioille. Mulla ei ollut telkkaria siihen aikaan niin sen puolesta olin huoleton...

50-luvun lapsi

Käyttäytymissäännöt. Vieläkö lapset opetetaan nii'aamaan ja pokkaamaan? En ole tätä kunnioittamisen osoittamista vanhempia ihmisiä kohtaan nykynuorilla huomannut. Minä lapsosena niiailin melkein kaikille, jopa teini-ikäisille kun olivat mielestäni "ikäloppuja". Vähän kyllä ihmettelin, miksi minulle nauroivat niiauksen jälkeen. Traumoja en siitä silti saanut eivätkä vanhempieni opit ole menneet hukkaan. Olen itseäni vanhempia kohtaan kohtelias vaikka yli kuusikymppisenä en enää niiaile.

Vierailija

Mulla on ikävä Elannon pullapuoteja. Ne oli pieniä kivijalkakauppoja kerrostalojen alakerrassa. Ostin niistä maailman parasta polakkaa ja ruisleipää. Tais olla eloleipä nimeltään. Sitte tuli nää marketit ja pullapuodit häippäs. Hallista löytyy nykyään leipomojen puoteja mutten oo löytäny mistään niin hyvää polakkaa ku oli Elannon pullapuodeissa.

Vierailija

On suloisena muistona mielessäni tuo 50-luku. Esikaupinkialueella elettiin kerrostaloyhteisössä ja meitä lapsia oli joka perheessä kahdesta neljään, silloin ei kiusattu eikä hyljitty ketään lasta. Leikittiin isolla joukolla pihaleikkejä, kuin kymmenen tikkua laudalla.

Oli myös talonmies joka piti huolta monenlaisista asioista. Meille lapsille oli mieluista häntä auttaa esim. saunapuiden ajo kellariluukusta sisään ja sitten saimme palkaksi pastillin ,olisikohan ollut paxia tai pextus se vaaleanpunainen. Hänellä oli tapana sanoa tarjotessaan tuosta askista, että laitetaas tupakaksi. 

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat