Seuraa 

Laitanpa tähän tuon vanhan pannun kuvan ensimmäiseksi, nautiskellaan tässä ihan alkajaiseksi kunnon kahveet, oikein vanhasta kupari pannusta
Tällaisella pannulla anoppini aikoinaan keitteli kahvetta perheelleen, oli heillä muitakin pannuja, mut tää on yksi niistä
Tässä on tuo torakkalukkokin tallella, mut vähän kärsinyt ajan saatossa
Tuo musta raita pannun kupeessa on merkki siitä, että puuhellalla sitä keiteltiin

Ennen oli niitä pieniä riivattuja otuksia , vähän joka talossa.
On niitä meilläkin ollut ,,kuulemma ja kun torakat ilmestyi aina , kun valot sammutettiin, heti alkoi vipellys , sieltä uunin rakosista tulivat ruokaa etsimään.
Leipätiinu olikin hyvin suosittu paikka niille, jos vain unohtu peittämättä yöksi

Sivut

Kommentit (125)

Laitanpahan minäkin kuvan "antiikin" aikaisesta porasta.
Lienee ollut vaneveistäjien vakio työkalu jolla porattiin veneen kylkilautoihin reijät jolloin naula ei halkaissut lautaa.

Muuten "keskustelut" näillä palstoilla ovat olleet mielestäni jossain määrin ala-arvoisia joten tämä on piristävä poikkeus - kiitos aloittajalle!
Latva

Hyvä Adalmiina, olet ryhtynyt tuumasta toimeen ja
avannut tämän keskustelun.

Minäkin lähetän tänne kummankin mummoni
kahvipannut (ei torakkalukkoa nokassa, ovat kai
vähän uudempaa mallia kuin Adalmiinan).
Tässä samassa kuvassa ovat myös molempien
mummojen kahvimyllyt - minulle jääneet.

Maria07

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tässä on ukkini käytössä (joskus sotien jälkeen)
ollut liimankeittopannu. Hän teki puusepän töitä
ja puuliima oli siihen aikaan sellaisena
kovana palana.
Se saatiin notkeaksi ja käyttökuntoon
kuumentamalla vesihauteessa.
Tässä on sisällä se toinen pienempi
astia johon liimapala laitettiin.

Maria07

Ps. Olen Latvan kanssa samaa mieltä.....

Ai kun mahtavaa, kun oletten tulleet porukalla mukaan kertoilemaan omista vanhoista aarteistanne tänne kaikkien iloksi
Tuo Latvan antiikkipora on ihan vieras esine minulle, samoin Marian liimankeittopannu, varmaankin ollut ja tosi tarpeellinen aikoinaan.

Tää minun kuvani kertoo tällaisen tarinan :

Ennen muinoin ( hyvään aikaan ) oli pitkät matkat kirkkoon ja sinne mentiin yleensä hevosella
Lähdettiin aamulla aikaisin liikkelle, jotta kerittiin jumalanpalveluksen alkuun,eihän siitä passannut myöhästyä, sehän olis ollut suoraastaan häpeä
Ja kun matka oli pitkä, mukaan piti tietenkin ottaa evästä

Sinne pakattiin lihaa voita, leipää , mitä milloinkin sattui talosta löytymään
Niinpä tuo rasia on ollut sellaisessa käytössä
Joskus aikoinaan ovat lähteneet matkaan , jopa jo lauantainakin, ja olleet jossakin sukulaisissa tai tuttavilla yötä

Olen jostain lukenut, että tuollaista rasiaa on käytetty myös hatturasiana

Hei, täällähän onkin jo monta esinettä!
Minulla ei täällä kaupunkikodissa ole paljon mitään , mutta mökillä, joka on lapsuudenkotini on vielä jotain tallella. Olen vasta viime vuosina ruvennut niitä haalimaan esiin.
Tämän jauhovakan toin kesäpaikassa näkösälle. Ainakin muistelen, että äiti piti jauhoja aitassa tällaisessa.

Kuparipannussa meillä kahvi keitettiin kun olin lapsi. Se piti aina välillä tinata sisältä, ettei saatu kuparimyrkytystä. Valitettavasti yhtään pannua ei ole jäljellä, en tiedä minne joutuivat.

Vasemman puoleinen kahvimylly oli meillä käytössä ja olen itsekin monet kerrat sillä kahvia jauhanut.
Toinen mylly on mieheni vanhempien perintöä.
Keskellä tököttää limsapullo joka löytyi sieltä jostain ulkovarastosta.

Tästähän tuleekin kiva keyju kun saadaan oikein paljon valokuvia. Hyvä Adalmiina kun sait avattua tämän
Kaikki varmasti tuntevatkin nämä työkalut. Eikös näiden nimi olekkin "karstat"? Olen joskus pienenä-tyttönä saanut näitä kokeilla , mutta muistaakseni huonolla menestyksellä.

Nämä esineet ovat mieheni kotoa.
Tässähän on ruutisarvi ja noi rasiat ovat niitä joita sotilaat tekivät puhdetöinään rintamalla. Taitaa olla voi ja tupakka purkit.
Ainakin nuo rasiat ovat mieheni isän tekemiä.

Brinna

Tästähän tuleekin kiva ketju kun saadaan oikein paljon valokuvia. Hyvä Adalmiina kun sait avattua tämän
Kaikki varmasti tuntevatkin nämä työkalut. Eikös näiden nimi olekkin "karstat"? Olen joskus pienenä-tyttönä saanut näitä kokeilla , mutta muistaakseni huonolla menestyksellä.

Minullekin ovat tutut nuo karstat. Molemmat mummot
niitä käyttivät ja yhdet karstat minullakin on tallella
ja paljon muitakin vanhoja esineitä. Myös vanhoja
puutyökaluja ja rintamalla tehtyjä puhdetöitä.
Ne eivät kuitenkaan ole mukana täällä nykyisessä
kodissa, enkä ole niitä edes valokuvannutkaan.
Olen niihin kuitenkin laittanut mukaan selitykset
nuorempia varten - siis sen, että kenen, miltä ajalta
ja mikä ao esine on, kaikkia vanhoja esineitä eivät
nuoret edes välttämättä tunnistakaan.

Kuvassa niihin tallella oleviin karstoihin liittyvä rukki.
Tosi paljon käytetty ja tällä miekin olen opetellut
noin viisivuotiaana kehräämään. Aika möykkyistä
siitä langasta tuli, ei ihan mummoni mallilla :-)

t. Maria07

Brinna

Tästähän tuleekin kiva keyju kun saadaan oikein paljon valokuvia. Hyvä Adalmiina kun sait avattua tämän
Kaikki varmasti tuntevatkin nämä työkalut. Eikös näiden nimi olekkin "karstat"? Olen joskus pienenä-tyttönä saanut näitä kokeilla , mutta muistaakseni huonolla menestyksellä.

Meilläpäin nuo olivat "raasit" vaikka yleisempi on kai karstat -nimitys.

Rukki meillä on kaupunkikodissa, mutta on huonekasvin peittämä. Minä myös Marian tavoin sain kehrätä alle kouluikäisenä.

Arvaateko mihin tällä tosi isolla avaimella päästiin?

En muista mihin tällaista kelloa käytettiin vai ostiko isäni tämän jostakin osto-ja myyntiliikkeestä. Se soi kauniisti silloin kunvielä soi. Onkohan vaskikello?

Meidän tytöt kun olivat pieniä ja siskoni lapset myös, saivat he käyttää sitä leikeissään. Silloin katosi se kellon "kilistin" ( mikähän on oikea nimitys?) sieltä sisältä ja nyt ei kello enää kilise.

Kunhan pääsen keväällä maalle, löydän varmasti lisää kuvattavaa. Saattaisi löytyä niitä lehmän kellojakin.

Onkos tuo mikä on tuossa vinkan välissä pesupulikka,vai mikä olis virallinen nimi. Tuo vinka on kyläsepän tekemä,isäni jäämistöstä.

Oliskohan tuo katinkan avain sopiva sinne ruoka-aittaan ja jos toisen vaihtoehdon vois esittää, niin sinne vallallisten eli neitojen aitan oveen :) Vaikka noin iso avain vois sopia kirkkoonkin
Useinhan avaimet roikkui vanhan emännän vyötäröllä ja sit kun uusi emäntä astui valtaistuimelle, siirtyi avaimet nuorelle emännälle.
Vielä näkee joskus noissa vanhoissa elokuvissa niitä avaimia roikkuvan emännillä vyötäisillä

Oisko tuo Katinkan kello, vellikello. Niitäkin oli useaa kokoa tuo näyttäs siltä keskikokoiselta. Oisko se "kilistin" nimeltään kieli mikä sieltä on hukkunu.

eccu60

Oisko tuo Katinkan kello, vellikello. Niitäkin oli useaa kokoa tuo näyttäs siltä keskikokoiselta. Oisko se "kilistin" nimeltään kieli mikä sieltä on hukkunu.

No niin, jonkunlaiseksi ruokakelloksi minäkin tuota keloa vähän ajattelin, ja kieleksihän sitä sisuskalua sanottiin, en vain muistanut. "Kalkattaa kuin kellon kieli"
Tarkoitatko eccu60 tuolla pesupulikalla sellaista millä nostettiin pyykkiä padasta kun valkopyykkihän ennen keitettiin? Siinä käytettiin ainakin jotain tuon tapaista muistaakseni.

Tuo avain oli tosiaan meidän ruoka-aitan avain. Olin alle kymmenvuotias kun meillä oli vielä sellainen hirsiaitta. Vaateaitan puolella me lapset nukuimme kesäisin ja se oli jännittävää.

Tarkoitatko eccu60 tuolla pesupulikalla sellaista millä nostettiin pyykkiä padasta kun valkopyykkihän ennen keitettiin? Siinä käytettiin ainakin jotain tuon tapaista muistaakseni.

Joo nytpä muistan,tosiaan sillä nostettiin lakanoita padasta ja mamma niitä hakkas tuolla vielä, kai sen hakkaamisen tarkoitus oli suuremmat vedet irrottaa.

Heippa.
Tuo käsikäyttöinen pora on varmaankin ollut tarpeellinen silloin joskus.
Mun pitää kysyä eccu60:ltä mikä on vinka joka on tuolla ylempänä kuvassasi?? Olen sitä tuijottanut enkä osaa hahmottaa mitä sillä tehtiin.
Ajatelkaa miten kauniita nuo vanhat arkut ovat. Varsinkin nuo naisten kirkkovakat. Eikös se ollut sulhasen lahja morsiammelleen?

Minä laitan kuvan omasta aarteestani, tämä on vielä kovasti käyttökelpoinen, anoppilasta tämäkin. Näitähän oli joka kodissa, tuskin kukaan pärjäs ilman, mutta nyt nämä kaunottaret saavat palvella koristeina ja pöytinä.Olen kyllä esitellyt tämän aikaisemmin ,mutta eihän kertaus ole pahasta.

Brinna

Hei Brinna, juuri tuollaisella poljettavalla koneella äitini ompeli meille tytöille koulun kevät,- ja joulujuhliin uudet mekot.
Kone oli Singer-nimeltään. Missähän kone lieneekään, sillä vanhempieni kuoltua kaikki kodin irtaimisto levisi taivaan tuuliin.

Kuvassa Urahöylä, jolla tehtiin esim.ikkunan pokaan ura. Brinna kun on tuijottanut vinkaa :D, se on puristin.Niitä oli myös puisia, mullakin jossain semmonen on. Mukava katsella näitä vanhoja esineitä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat