Henkiset voimavarat

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Joulujen alla olen aikuisiällä potenut kaipuuta lapsuuden jouluihin, vaikka silloin oli
aineellista köyhyyttä monissa suurperheissä. Siitä voisi päätellä että aineelisuus ei
joulunakaan ole tärkein asia:)
Tuo alavireisyys jatkuu vieläkin ja olen miettinyt että johtuukohan se henkisten
voimavarojen siirtymisestä?
Joskus syksyllä olin kahden tunnin luennolla, jossa ko aiheesta kerrottiin.

Kun ihminen kertoo toiselle huoliaan, hän piristyy ja saattaa sanoa että "kylläpäs helpotti
kun sain purkaa sydäntäni. Kiitos kun kuuntelit..." ja lähtee.
Luennoitsija kertoi että huolien aiheuttama väsymys ja fiilikset siirtyy oikeasti
kuuntelijalle ja auttajalle.
Uskon että minun kohdallani näin tapahtuu. Kiittely tuottaa hetkellistä mielihyvää
mutta yksin jäädessä tulee väsynyt olo ja silmät vuotaa kuin "ruokkolehmällä".
Eikä aina jaksa edes apua pyytää Yläkerrasta.
Täytyy vaan mennä metsään latautumaan. Toivottavasti akut kestää paljon toistuvia
latauksia, koska pidän ihmisten olkapäänä olosta, itseäni säälimättä.
Toisaalta tykkää suruista ja pohjamudissa rypemisestä . Ja juuri sen takia, kun lopulta
koittaa se ihana päivä, jolloin pilvet alkaa väistyä ... Se päivä on tänään!

Rakkaat lukijani, haluan teille molemmille sanoa että KIITOS:)

En ou jaksanna olla ieshaaska...ja on ollunna tylssee lukkee teijjäm mukavvii juttuloitahi.

Kertokaa avoimesti kokemuksianne ja mielipiteitänne!

Sivut

Kommentit (60)

Vierailija

metsänpojalle
Voin kertoa, että minulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Olkapäänä olosi vaatii, että sinullakin on olkapää johon nojaat. Jokainen ihminen tarvitsee olkapään Jumalan lisäksi.
Ei määrättömästi psyyke kestä toisten ihmisten murheita. Jos ei itse pääse latautumaan ja purkamaan niitä eteenpäin, enkä nyt todellakaan tarkoita juoruamista. En, vaan, että sinäkin hoidat mieltäsi! Et jaksa jos et pidä sitä asiaa mielessäsi.
Opi olemaan hieman tai vähän enemmän itsekäs. Oletko oppinut nämä pienet tarpeelliset sanat - ei, en?
Ikää tulee ja palautuminen vie aina vain enemmän aikaa.
Jos olet sielunhoitaja seurakunnassa, pitäisi sinulla ilmanmuuta olla oma sielunhoitaja.
Hae myös asioita, joista saat hyvää mieltä ja iloa. Älä mene kaikennäköisiä ihmisiä kuuntelemaan ja masentumaan. Erota ne asiat jotka palauttaa sinut taas iloon. Ja nauti huonoa omaatuntoa tuntematta.
Minulla ei ole kovin hyvää sanottavaa sielunhoitajasta jolla minä kävin. Mutta minä olenkin minä.nuppu

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Asia jonka metsänpoika otti esiin, on tärkeä. Nuppu tuossa edellä antoi hyviä neuvoja.
Silloin, kun haluaa olla olkapäänä, on tärkeä pitää huolta omasta jaksamisestaan. Ladata akkuja niinkuin metsänpoika sanoi. Pitää tehdä asioita jotka tuottavat itselle hyvää oloa. Kuunnella hyvää musiikkia, liikkua luonnossa ja muuta sellaista, joka tuo hyvän mielen.
On myös pidettävä huoli siitä, ettei mene ihmisten huoliin ja murheisiin mukaan. Vaikka onkin vierellä, ei voi, eikä saa ratkoa toisen puolesta asioita. Jokainen joutuu elämään omaa elämäänsä ja tekemään omat valintansa. Vierelläkulkija voi auttaa löytämään vastauksia. Ja monasti riittää se, että on läsnä ja ottaa sen toisen tunteet tosissaan. Jos menee liian syvälle toisen ongelmakenttään, uupuu. Ja kun niin väistämättä joskus käy, pitää ottaa vähän etäisyyttä ja ladata niitä akkujaan.
Ja hyvä sielunhoitaja on kullan arvoinen. Heitä on valitettavasti vaikea löytää.
Joskus voi käydä niinkin, että jonkun ihmisen kohdalla on vaan nostettava kädet pystyyn ja jätettävä asia suurempiin käsiin. Kannattaa kuunnella itseään.

Vierailija

Jopas tuli nyt ajankohtanen asia.Itsekin olen huomannu että tuo metsä lattaa tyhjät akut.Siellä haeseekin niin hyvälle.Minä olen myös huomannu että mitä surkeampi ilima niin sen paremmin se puhdistaa väsynyttä mieltä.
Sitä kun tahtoo kertyä tässä elämän polulla vaekka minkälaesta mietittävää ja murheen ryyniä.
Niin kyllä se positiivinen palaute on manna itsekullekin.Pitäs muistaa joskus kiitoksella kanssa kulukioita.
Mutta unehtua tahtoo.
Senkin olen kyllä jo oppinu ettei ihmisen tarvii olla täydellinen.Mutta se keskustelu kyllä avartaa monesti asioiden näkemystä, niitä voi tarkistella monesta näkö vinkkelistä.Yksikseen kun miettii ei ole kuin yksi suunta.
Tosin kirsikkakukka olet oikeassa ,jonku kanssa ne kädet on nostettava pystyyn.Ja todettava ei tuu mittää.
Jokaisella on tosiaan oma elämä, toisen elämää ei voi elää.
Mutta metsänpoika ota edes joskus lomaa laita olkapää piiloon ja sano nyt olen lomalla.Kun oma kuppi on täynnä se kaipaa tuuletusta.

alma-kolomosen ajatuksia nämäkin

Vierailija

Huomenta vuan tiältä susjrajalta kaikilen tasapuolisesti

Pistämpä miekii jonkur rivi aiheesta.

Minolin aikonnaa "olokapiänä olokapiäle". se se ol joskus melekose raskasta. iha samallaisten varmaa jaksas ennee. tahikko tiiä hänestä. toisaalta se anto joskus melekosesti virtoo itele ko näk toise alakava voia paremi.

Kaikistei ou tuahankaa olokapiä vuativaa tehtävvää. oun huomanna usseinnii sillo ko oun ollu olkoapiätä vaila ja valina viärä olokapiä olotilan purkamisele nii se olokapiä onnii het kuatanna koko kuatopaikallise takas miu niskaa. elikkä tilane onnii kiäntynä piälaillee. ja se jos mikä suap miu oma olo viä pahemaks ko mitä seol aluperi.

Hyviä ja viisaita neuvoja ja komettija asjata ol tullunna kansakirjuttajilta. ja oun sammoo mieltä notta. siula metämpoika pittää olla se oma olokapiä apuna nottei siu pakka mää iha kokonaa sekasi. ja tuola toisela palstala misä myö usseemi o tavattu o monta mukavoo immeistä valamiina avittamaa ja tukemaa sinnuu. tiiän tiiän nottei sitä kaikkii onkelmii voi eikä piä männä netivvälitykselä "levittelemmää" van tiiän sennii notta joskus se nettituttu voip ollahi just se sopiva josei ny iham paras apu.

Hyvvee alakavvoo omallaistaam päivee jokkaisellen

T.suapisti

Vierailija

Lainaus:

Huomenta vuan tiältä susjrajalta kaikilen tasapuolisesti

Pistämpä miekii jonkur rivi aiheesta.

Minolin aikonnaa "olokapiänä olokapiäle". se se ol joskus melekose raskasta. iha samallaisten varmaa jaksas ennee. tahikko tiiä hänestä. toisaalta se anto joskus melekosesti virtoo itele ko näk toise alakava voia paremi.

Kaikistei ou tuahankaa olokapiä vuativaa tehtävvää. oun huomanna usseinnii sillo ko oun ollu olkoapiätä vaila ja valina viärä olokapiä olotilan purkamisele nii se olokapiä onnii het kuatanna koko kuatopaikallise takas miu niskaa. elikkä tilane onnii kiäntynä piälaillee. ja se jos mikä suap miu oma olo viä pahemaks ko mitä seol aluperi.

Hyviä ja viisaita neuvoja ja komettija asjata ol tullunna kansakirjuttajilta. ja oun sammoo mieltä notta. siula metämpoika pittää olla se oma olokapiä apuna nottei siu pakka mää iha kokonaa sekasi. ja tuola toisela palstala misä myö usseemi o tavattu o monta mukavoo immeistä valamiina avittamaa ja tukemaa sinnuu. tiiän tiiän nottei sitä kaikkii onkelmii voi eikä piä männä netivvälitykselä "levittelemmää" van tiiän sennii notta joskus se nettituttu voip ollahi just se sopiva josei ny iham paras apu.

Hyvvee alakavvoo omallaistaam päivee jokkaisellen

T.suapisti

Tuntuu mukavalta lukea, kuin omia ajatuksia, saada kuulua "ihmislajiin", joissa kuitenkin on samanlailla ajattelevia ihmissiä, samaistua ajatusten kautta :) eipä tunnu niin yksinäiseltä!
Hyvää Loppiaista kaikille sivuilla kulkijoille! toivoo nuppu


Kiitos suapisti!

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Tänä päivänä tuntuu, että ihmisillä on paljon asiaa, mutta vähän niitä jotka oikeasti pysähtyvät kuuntelemaan. En halua syyllistää ketään.
On ihan totta, ettei kaikista ole olkapääksi. Se on aika vaativa " ammatti". Olla läsnä ja kuulla oikeasti, mitä toinen sanoo. Laittaa omat tarpeensa hetkeksi sivuun ja olla toista varten. Se antaa paljon, mutta se myös ottaa paljon. On tärkeä tiedostaa oman jaksamisen rajat. Kaikkien murheita ei voi kantaa ja ahdistusta poistaa maailmasta. Voi vain olla läsnä niillä voimavaroilla, joita meillä itsekullakin on.
Mene Metsänpoika sinne metsään, Tapiolan tanhuville, nojaa petäjän kylkeen ja anna sen valaa sinuun uutta voimaa. Ja kuten suapisti sanoi, et ole yksin.
Ja kun mainitsit tuon Yläkerran, ei aina tarvitse pyytää apua. Voi levätä siinä tietoisuudessa, että meistä pidetään sittenkin huolta.

Vierailija

Metsänpojalle vielä tässä yksi viisas ajatus jonka minä pongasin eräältä luennolta.Silloin kun ollaan toistemme olkapäänä ,tuemme ja kuuntelemme .Pitäis meidän armahtaa itseämme ja todeta enempää en jaksa ,enempää en osaa.
Joskus vain tuntuu että jos kokeilis jotain vielä.
Metsänpoikia saisi olla enemmän,mutta eihän siihen "ammattiin"olekkaan kaikista.
Ja mitää tuohon "ruokolehmän "silmiin vuotamisiin sanoisin.Itkuhan on silimien pesuvettä,ja itkukin on lahja,sitäkään ei kaikki ossaa.
Jopas meni tämä kirjoittaminen vakavaksi.Elämme vain kerran ja elämän rikkaus tulee just suruista ja iloista.

Joten iloista mielta ja aurinkoista ilmetta vain kaikille.Nyt Alma -kolmonen rupiaa hoitamaan sitä mummon virkaa,elikkä 2v ja 4v jäävät yökyllään .Sillon on tietokoneen töpselit otettava seinästä irti.

Vierailija

Tämä on hieno aihe, kiitos aloittajalle.
Itse olen joutunut yleiseksi olkapääksi nuoresta asti, kun kaikki totesivat, että en juoruile muiden asioista.
Olen ollut ajoittain ihan hyvä olkapää, mutta itsellekin on kertynyt yhtä ja toista surtavaa, ja monikaan ei kysy koskaan, miten voin tai mitä kuuluu?
suut ja silmät täyteen saan ns. ystävien surua ja murhetta ja sitten puhelu/kohtaaminen on ohi.'
Onneksi kuitenkin on yksi kaukana asuva ihminen, joka aina muistaa kysyä minunkin kuulumisiani ja sekin riittää.
Joskus vain tuntuu kuin olisi kävelevä kaatopaikka ja mietin, koska uskallan sanoa, ettei ko asia kuulu minulle ollenkaan.
Sitten muistan, että on autuaampaa antaa kuin ottaa :)))
t. olkapää

Vierailija
metsänpoika

.....Kun ihminen kertoo toiselle huoliaan, hän piristyy ja saattaa sanoa että "kylläpäs helpotti
kun sain purkaa sydäntäni. Kiitos kun kuuntelit..." ja lähtee.
Luennoitsija kertoi että huolien aiheuttama väsymys ja fiilikset siirtyy oikeasti
kuuntelijalle ja auttajalle.
Uskon että minun kohdallani näin tapahtuu....

Kyllä niin voi tapahtua, jos ei ole pyytänyt itselleen suojausta.
Kaikkien tielle joskus osuu ihmisiä, jotka ovat ns. "energiarosvoja" ja
tällaisen tapaamisen jälkeen saattaa tuntea itsensä täysin voimattomaksi.
Itse teen näin, jos tiedän ennakkoon mitä on tulossa:
Rukoilen Isä Meidän-rukouksen ja pyydän (visualisoin) ympärilleni suojaavan
"valokuvun", jonka sisällä tunnen olevani turvassa kaikelta pahalta ja negatiiviselta.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta tämä riittänee
tällä kertaa t. Karpalo :-)

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Lainaus:

Töissä on ollut jo pitkään paineita ja tunnen toisinaan kovastikin riittämättömyyden tunnetta. Olen ehkä liiankin tunnollinen, en tosin halua asioista tämän enempää tässä kertoa. Eilen eräät asiat kärjistyivät ja paussillani itkin yksin taukotiloissa. Hiukan pelkään, pääseekö tästä yli vai mitä tulee jatkossa vielä tapahtumaan.

Haluan muistuttaa mielenterveysseuran valtakunnallisesta kriisipuhelimesta. En nyt muista numeroa, mutta sen löytää kyllä haulla. Sinne voi soittaa nimettömänä. Soittaa voi missä asiassa tahansa.

Vierailija

Kiitos, kiitos kaunis kaikille myötäelämisestä:)
Ei minulla mitään suurta hätää ole. Uskon kuitenkin että meille annettu taakka on
oikein mitoitettu ja uupumista varten viisaus selviytyä.

Erään asiakkaan kodin seinätaulussa lukee:
"Jumala suokoon minulle tyyneyttä,
hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin
ja viisautta erottaa nuo asiat toisistaan.."

t.metsänpoika

Vierailija

Lainaus:

Kiitos, kiitos kaunis kaikille myötäelämisestä:)
Ei minulla mitään suurta hätää ole. Uskon kuitenkin että meille annettu taakka on
oikein mitoitettu ja uupumista varten viisaus selviytyä.

Erään asiakkaan kodin seinätaulussa lukee:
"Jumala suokoon minulle tyyneyttä,
hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin
ja viisautta erottaa nuo asiat toisistaan.."

t.metsänpoika

Kyllä ja jos tämä taakka muodostuu liian isoksi, on Jumalan tarkoitus, että silloin on ihmiselle levon aika. Eikä se tarkoita aina muutamaa hetkeä. Se voi tarkoittaa jopa vuosia. Niin minulle on käynyt!
Kaikkea hyvää sinulle ja uusiutumista Herramme huomassa toivoo nuppu.

Vierailija

Lainaus:

Kyllä ja jos tämä taakka muodostuu liian isoksi, on Jumalan tarkoitus, että silloin on ihmiselle levon aika.

Onko Jumalan tarkoitus jos ihminen väsyy ja tekee itsemurhan levätäkseen?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat