Sinkkujutut

Vierailija

Yksinasuvana/täydellisenä vanhanapiikana, en ole eronnut, karannut enkä muuten huonosti käyttäytynyt haluaisin lukea yksinäisten ihmisten tarinoita. Voi olla että niitä on lehdissä ollutkin, mutta uutena lukijana kaipaisin silti kohtalotovereiden "selviytymistarinoita" Meitä on moneen junaan ja silti saamme toistemme elämistä sitä vertaistukea mitä emme muuten jaksa lähteä etsimään. Kertokaa hyviä juttuja tosielämästä kiitos.

Kommentit (6)

Vierailija

Lapsena haaveilin lähteväni opettamaan afrikkalaisia lapsia lukemaan, ja en koskaan menisi naimisiin.
Ihailemani maantiedon opettaja oli vanhapiika, joka matkusteli paljon ja näytti kuvia matkoiltaan...
Asui äitinsä kanssa ,oli lähes 60-vuotias..
Minä en oikein tykännyt äidistäni joten vanhapiikana olo ulkomailla tuntui mukavammalta....

Tuli sitten muutos suunnitelmiin ja avioiduin ja saimme lapsia.
Puoliso on kuollut, ja lapseni käyvät sillointällöin luonani moikkaamassa,
erityistä hinkua siihen heillä ei ole..
Lieneekö geeneissä tuo ettei olla mutsin kanssa oikein läheisiä....

Asun yksin -on lemmikki kylläkin-ja olen edelleenkin sitä mieltä että sinkkuna on sittenkin kivempaa..
Ilmeisesti olen perusluonteeltani yksin viihtyvää lajia...
Koulussakaan ei ollut ketään "sydänystävää" jonka kanssa oltaisiin ahkerasti yhdessä oltu..
Erakkoluonne en suinkaan ole, vaan hakeudun ihmisten ilmoille säännöllisesti,
kirjastoon, teatteriin , elokuviin jne.
"small talk" puhetta en osaa ja minua ilmeisesti siksi pidetään nirppanokkana ..tjsp
Netissä viihdyn paljon tutkailemassa museoita ja nähtävyyksiä, ja mieli halajaa matkoille, kuten lapsena,
mutta rahavarat ei salli.

Avioliitto taisi olla rankka kokemus kun en yhtään kaipaa uutta kuorsaajaa huusholliini ,
riittää kun on nelijalkainen kuorsaaja huushollissa ;)

http://mummo.sarjakuvablogit.com/2010/11/05/kroooooh/

Timber Jac
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hyvä että olet tyytyväinen elämääsi,kaikki eivät ole tyyväisiä koskaan. Itselläni toinen vaimo oli kuorsaaja mutta se ei minua häirinnyt,päin vastoin, se oli minulle kuin unilääkettä,hänkin ihmetteli miten voin sietää hänen kuorsausta,sanoin että kaiken se rakkaus kestää.

Vierailija

Samat sanat kuorsauksen suhteen, käänsin seiniä tärisyttävän äänen unilääkkeeksi.Tämä nyt ei täytä aloittajan toivomusta yksinäisen tarinoista, kirjoittakaa toiset niistä kokemuksista.

Vierailija

Olen yksinäinen, tai ainakin tunnen itseni välillä sellaiseksi....
Puolison kuoleman jälkeen olin kerran avoliitossa miehen kanssa,
joka paljastui häikäilemättömäksi siipeilijäksi.
sen jälkeen en uutta parisuhdetta ole edes haikaillut, niin kovasti "sain näpeilleni".

Omat lapset pitävät yhteyttä harvakseltaan, aina kun pyydän vaikka apteekissa käymään niin tunnen olevani mahdottoman paljon vaivaksi.
Olen yrittänyt mahdollisimman paljon tukeutua maksullisiin kotipalveluihin,
mutta ei minun pienestä eläkkeestä maksella kovin monia asiointireissuja..Olen liikuntarajoitteinen ja suorastaan "mökkiintynyt".
On mennyt motivaatio tehdä yhtään mitään....
Netti on ainoa joka saa minut nousemaan aamulla ylös, katselen kaikenlaista ajankohtaista ja luen eri maakuntien lehtiäkin netissä...

No nyt valehtelin:
kyllähän se on kissa kuitenkin joka saa minut aamuisin ylös.
En ole mikään kissaihminen mutta otin sen hoitooni kun sitä uhkasi lopetustuomio.
Ihan terve kissa oli -ja on-mutta omistaja oli luopumassa "pitovaikeuksien vuoksi" elikkä huomasi että Roikale olisi aina saatava hoitoon matkojen ajaksi jne.

Ei ollut asiaa perusteellisesti miettinyt,kun otti yksinäisyytensä lievikkeeksi söpön kissanpennun...
Roikale pitää minua palvelijanaan,joka aamuisin antaa ruokaa ja avaa verhot jotta hän pääsee tsiikailemaan tipusia...
Yhden kerran en noussut avaamaan verhoja, ja herra The Cat päätti avata itse verhot:
muistona siitä on taipuneet sälekaihtimet kera hampaan/kynnenjälkien ja pitsiseen valoverhoon ilmestyi kissanmentävä aukko...

Ihmispalvelija on nyt ymmärtänyt jättää verhot auki jos illalla tuntuu siltä ettei ehkä jaksa aamulla aikaisin verhoja nousta aukomaan...

Sälekaihtimet on kyllä hyvä sulkea tiiviisti yöksi niin ei hohda pakkanen ikkunaklasista sisälle,
neuvotaan jossain eneriansäästöoppaassa..
Ei kissa kyllä ihmisen veroinen kumppani ole,
mutta voihan sille jutella edes niin ei ääni häviä käyttämättömyyden vuoksi...

Vierailija

Voi tuhannen kerran sinua Roikaleen ystävä. Juuri tällaisia juttuja minä vanhapiika halusinkin lukea. Tottahan toki minulla olisi se kissakin, mutta kun meinasin ottaa söötin pennun - ja ihan tositarkoituksella, se ryömi puseroni sisään, eli valitsi minut itse. Illalla jo oli kauhea kutina ja punotus koko yläkropassa. Testattiin toisenkin kerran ja näin vain kävi, että katti jäi meille tulematta. Voihan se käydä miestenkin kanssa, että on niille yliherkkä ja varsinkin kuorsaukselle. Kivoja aiheita -ei kun lisää vain,

Toivoo "ei vieläkään karannut"

Vierailija

Tilastojen mukaanhan Suomessa on melkomoisesti yhden hengen talouksia?
Olen asunut nyt yksin 7 vuotta ja sopeutunut sinkun elämään.

Leskelle oli tarjoutumasta kaikenlaista "kaveria" mutta olen nostanut mielessäni "riman " niin korkealle,
että tuskin enää asuinkumppania saan.

Enkä oikeasti haluakaan.
Jos olisin tiennyt miten mukavaa sinkkuna onkaan, en olisi koskaan mennyt naimisiin ;)

"Wanhetessa wiisastunut"

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat