Kommentit (7)

Vierailija

Kirjailija, psykiatri ja muusikko Claes Anderssonin mielestä vain kuolemaa ajattelemalla elämästä tulee täyttä. Entinen ministeri pitää yksinolosta ja viettää rauhallista elämää, mutta harmittelee iän tuomia kolotuksia ja rapistumista.

- Vanhuuteen kuuluu se, että ruumiin kaikkivoipaisuus, jota on pitänyt itsestäänselvyytenä, katoaa.
Tilalle tulee kipuja ja kolotuksia, eikä seksi suju. Se ei tunnu reilulta,
hän sanoo ET-lehdelle antamassaan haastattelussa.

Claes Andersson

74-vuotias kirjailija, psykiatri ja muusikko. Asuu Helsingissä.
Avoliitossa, kuusi aikuista lasta, yhdeksän lastenlasta.
Toiminut kansanedustajana, ministerinä ja Vasemmistoliiton puheenjohtajana.
Julkaisi tänä syksynä romaanin Oton elämä (WSOY).
Lue haastattelu ET-lehdestä 1/2012.

En lukenut vielä haastattelua kun ei lehti mulle kotiin tule,
luen sitten kirjastossa kun sinne asti pääsen....

Minuakin tuo ruumiin kaikkivoipaisuuden katoaminen suututtaa, on se niiiiiiin epäreilua!
Nyt kun olisi aikaa harrastaa, kroppa teki tenän eikä edes ulos enää pääse...
Onneksi päänuppi pelaa ja näkö ja kuulo,
pääsee vaikkapa nojatuolimatkailemaan...

Töissä ollessa haaveili matkoista joita tekee sitten eläkkeellä ollessa...Toisin kävi....
Matkustakaa, kävelkää ja ulkoilkaa hyvät ihmiset ,vielä kun jalat liikkuu! ;)
olisi sittenkin pitänyt matkustella silloin, kun kroppa sen salli...

Vierailija

Pitää paikkansa:kuolemaa ajatellessa elämästä tuleekin "täyttä"....
On kaikenlaista kremppaa jo, mutta vaihtoehto suorasääristen joukossa yksiön haltijana kaupungin hautausmaalla ei yhtään houkuttele...Lähdenpäs keittämään päiväkahvit ja luen kuolinilmoituksia sunnuntai-lehdestä, se on nykyisin yksi "sunnuntaihuvini", niin kamalalta kuin kuulostaakin...?

Olen laatinut jo oman kuolinilmoitukseni, etteivät jälkeenjääneet
laita turhia höpötyksiä sitten aikanaan...
On minulla ihan vihko johon olen laittanut ,millainen arkku , millainen musiikki jne.
Ei tarvii sitten jälkeläisten niistäkään asioista tapella, aika eripuraisilta kun ainakin nykyisin vaikuttavat.. ;)

Kirjahyllyssä oleva hautajaisvihkoni onkin usein lastenlasten mielenkiinnon kohteena,
ja heistä on ihan normaalia puhua mummon kuolemasta..

Tarhassa oli lapsenlapsi kertonut millanen hautakivi mummon haudalle laitetaan,
ja tarhatäti oli luullut että olen kuollut... vaihtanut puheenaihetta,
kun ei osannut mielestään tilanteeseen sopivia sanoja....

Kaupassa törmäsi sitten kulman takaa ostoskärriini, ja oli saada sydärin...
toivuttuaan oli melko tuohtunut ja kyseli miten lapsi voi semmoisia puhua...?

Kerroin että yhdessä lapsenlapsen kanssa katseltiin netistä mummolle mieluisia hautakiviä.. ;D
Hänestä se oli sopimatonta, minusta ei.
Pahempaakin nykyajankersat katselee netistä ,uskokaa pois...

Menisin ruumisarkkukurssille ja tekisin itse oman arkkunikin,
jos sellainen kurssi paikkakunnalla järjestettäisiin.

Italiassa voi nähdä kuolinilmoituksia kadunvarteen liimattuna seinustalle...
Maassa maan tavalla , mulle riittää ilmoitus paikallislehteen :)
http://www.veteli.fi/kansalop/artscrafts/ita-martinafr.htm
http://www.veteli.fi/kansalop/artscrafts/images/pro-italia/mf3.jpg

Vierailija

Minulla on eri käsitys ohitusleikkaksesta. Olen 61v mummeli ja ohitusleikkaus takana. Nythän se kiire vasta alkoikin vuosien hiljaiselon jälkeen. Liikkuminen helpottui, nitrot jäi pois. Aluksi kuljin nitrosuhke taskussa mutta huomasin että sitä ei tosiaan tarvita, sydänverenkierto toimii hyvin, kun tukokset poistettiin.

Vierailija

luin tuon Anderssonin haastattelun ja yksi asia jäi mietityttämään kovasti: Hän kertoo, että vanhentumisessa harmittaa juukelisti myös ylenmääräinen herkistely itkemisen muodossa ja jos oikein muistan(ymmärrän) sanoo tämän johtuvan päänalueen valtimoiden tukkeutumisesta...... itse olen löytänyt myös itsestäni äärimmilleen herkistyneen itkupillin näin vanhemmalla iällä, olen sitä ihmetellyt ja arvellut syyn olevan psykologisen, mutta tämä Anderssonin lausuma oli tosi mielenkiintoista. Yritin etsiä lisää tietoja netistä, mutten löytänyt. Onko kellään tietoa, mistä voisi lisää tietoja kaivella?

Vierailija

Anonyymi 30.09.2011 09:14
Minua kiinnostaisi vaihdevuosissa naisen mielialan vaihtelut...vuosiako kestää?

Vävy oli suorastaan kauhistunut, kun tyttäreni nyt tiuskahtelee ja välillä itkeskelee
-odottaa vauvaa--
ja tapasi Anopin äyskähtelemästä ja itkeä tirauttelemasta....

Ilme näytti ensin kauhistuneelta tyyliin:
Anoppi ei voi olla raskaana..vai..voiko..?

Helpotti häntä kun kerroin että vaihdevuodet panee välillä tiuskimaan, sorry...
Sitten Vävyllä syttyi taas "lamppu", ja hän varovaisesti kysyi...
-Mites kauan ne kestää?... 9 kk?

"Insinööriplantun anoppi "
http://www.nettiet.fi/forum/et-raati/2312/?pagelength=50
Minusta itkuherkkyys kuuluu myös vaihdevuosioireisiin,
löytyisikö semmosesta suunnasta apua?
-hormonituotanto vaikuttaa myös verisuonistoon?

Vierailija

Lainaus:

Minuakin tuo ruumiin kaikkivoipaisuuden katoaminen suututtaa, on se niiiiiiin epäreilua!
Nyt kun olisi aikaa harrastaa, kroppa teki tenän eikä edes ulos enää pääse...
Onneksi päänuppi pelaa ja näkö ja kuulo,
pääsee vaikkapa nojatuolimatkailemaan...

Kaikilla ei kyllä tunnu pelaavan tuo pääkoppa enää. Ruumiista on aika helppo loppujen lopuksi pitää huolta siten, että sillä kykenee kaikkeen tarvittavaan koko elämänsä. Sama pätee myös aivoihin. Molemmat surkastuvat jos niitä ei käytä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat