Sivut

Kommentit (1909)

Ihmiselossa sattuu mukavaa ja ei-mukavaa. Ottaisi mieluusti sen mukavan vaan ei ole aina saatavilla. Siinä oli pakkorako ei-mukavan kanssa.
Sain jalkaani ruusun. En tosi ruusua vaan strepto-coccis nimisen bakteerin. Ihan kutsumatta tuli. Se tiesi viikon antibioottikuuria. Auttoi mutta lopullinen teurastus tehtiin keskussairaalassa tiputuksessa. Sieltä pois ja hoitoa jatkettiin pari kertaa viikossa terveysasemalla.
Kerran taas lepäilin hoitopöydällä ja hoitaja ilmestyi kahden vyötä muistuttavan kangaskaitaleen kanssa. En ehtinyt kysyä mitä nuo on kun hoitaja tokaisi jotta tässä nää on tukisukat. Tuijottelin kapeita hienokudottuja kaitaleita. Hoitaja : " Nää o kyll iha kauhia tiukat ko näitte tarkotus puristaa suonet tiukast. Sillo lähtee kävelemmää pasilisko ko verekierto vilkastuu ." Tuijotin sukkia epäuskoisena. Näitä tasapaksuja noin neljän sentin levyisiä listoja. "Et voi olla toisissas",,"sain uihkaistua hoiturille joka sai sentin verran sukat venymään. Sanoi olevansa ja minun oli nämä jalkaani saatava jollakin keinoin. Totesi vielä että näihin on käyttöohje jossain mutta ei nyt tähänhätiin löydä.
Niinpä sitten tukisukat kainalossa asunnolle palailin. Yritin muovipussinkin avulla saada operaatiota etenemään. Seurauksen oli muovipussin hankala poissaanti. Sukat palasivat lähtöviivalle. Hikosin litran ja käsiä särki. Ei menneet koipiin, sukat.
Seuraavana aamuna tuli apteekkarska tuomaan roppia ja huomasi sukat. Neuvoi miten ne parhaiten saa jalkaan. Ja menihän ne. Sukissa oli etuosassa vain kantapäät joita reunusti täysin venymätön kapea kaistale ympärillä. Sitä ei voinut pitää vaan oli saksittava reunakaitaletta muutamasta paikasta auki.
Ei ne vieläkään ihan ilman ähellyksiä mene. Varsinkin ruusukuopan päällä olevia siteitä on paha ylittää. Huomasin kuitenkin että nämähän on oivat vehkeet . Turvotus kipeästä ruusukoivesta lähti jo ekapäivänä. Ei tunnu edes puristusta vaikka hirmuisen kiristävät on. Nyt on uutuutena vetoketjut.
Asiaan kuului tietty etten saanut mitään informointia onko se strepto vielä vai ei. Olin jo tottunut vaisuihin tietoihin . Olin 11 v MRSAN kantaja. Vaan nyt paljastui ettei sitäkään ollut ollut senkummemmin kuin enää ruusuakaan joka oli lähtenyt muille ruusumaille. MRSAssa oli puolensa, sain aina yksityishuoneen sairaalassa.
Ei koiraa karvoihin.

Paljon puhutaan nykyisin koulukiusaamisesta. Syitä siihen löytyy pukeutumisesta, erikoisesta ulkomuodosta, kotioloista. Melkein mistä vain. Lasten mielikuvitus on melkoinen. Vaan on se mielikuvitus tai sen puute melkoinen vanhemmillakin. Se alkaa jo nimenannosta tälle uudelle kansalaiselle. Olisko kenties parempi antaa joku muu , tavallinen nimi uudelle töppöstelijälle kuin tytölle Valio, Varma, Mainio, Bunlög joista ei tiedä onko ne tytön vai pojan niinkuin ei näistäkään Wellamo, Launo, Keimo. Kasper ja Jesper tuo mieleen Kolme iloista rosvoa. Yksi käytetty kumpaankin sukupuoleen on Kaino.
Toisaalta kun nyt ei pitäisi sanoa poika eikä tyttö niin nimi jota molemmin puolin käytetään sopii hyvin.
Ei sanota enää Teiksi eli teititellään vanhempia. Ettei mene oppi niinkuin pikkupojalle jolle äiti piti esitelmää kun hänen oli sanottava vanhempiaan Teiksi. Meni hetki ja äiti keitteli puuroa. Poika seisoi vieressä katselemassa ja ilmoitti:
" Teiksi siinä puuroa keittelee. "

Kirjailija Kiannon lahjakkuus puhkesi myös osaksi lasten nimissä:
Orvokki Helmi Simpukka, Otso Tähtivalo, Veijo Virmo,
Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka,
Jormo Gabriel Sotavalta, Sorjo Uolevi Sotaprinssi, Raida Tsikko Tellervo, Marjatta Iltatähti.

Kyllä ne yhden Launon voittaa.

juuli

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Paljon puhutaan nykyisin koulukiusaamisesta. Syitä siihen löytyy pukeutumisesta, erikoisesta ulkomuodosta, kotioloista. Melkein mistä vain. Lasten mielikuvitus on melkoinen. Vaan on se mielikuvitus tai sen puute melkoinen vanhemmillakin. Se alkaa jo nimenannosta tälle uudelle kansalaiselle. Olisko kenties parempi antaa joku muu , tavallinen nimi uudelle töppöstelijälle kuin tytölle Valio, Varma, Mainio, Bunlög joista ei tiedä onko ne tytön vai pojan niinkuin ei näistäkään Wellamo, Launo, Keimo. Kasper ja Jesper tuo mieleen Kolme iloista rosvoa. Yksi käytetty kumpaankin sukupuoleen on Kaino.
Toisaalta kun nyt ei pitäisi sanoa poika eikä tyttö niin nimi jota molemmin puolin käytetään sopii hyvin.
Ei sanota enää Teiksi eli teititellään vanhempia. Ettei mene oppi niinkuin pikkupojalle jolle äiti piti esitelmää kun hänen oli sanottava vanhempiaan Teiksi. Meni hetki ja äiti keitteli puuroa. Poika seisoi vieressä katselemassa ja ilmoitti:
" Teiksi siinä puuroa keittelee. "

Kirjailija Kiannon lahjakkuus puhkesi myös osaksi lasten nimissä:
Orvokki Helmi Simpukka, Otso Tähtivalo, Veijo Virmo,
Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka,
Jormo Gabriel Sotavalta, Sorjo Uolevi Sotaprinssi, Raida Tsikko Tellervo, Marjatta Iltatähti.

Kyllä ne yhden Launon voittaa.

juuli

Illa alkamiist. Se o kuulkais kukkuu jot yksinää ko asuu ei tuu mittää yllätyksii eikä toraa kenekää kans. Mistähä o tuommone luulo pääst syntymäänkii. MIe ainkii asaan syntymää kaikemaalima kahinat. Nykysii siit ko männeeks miul liika paljo hoitotarvikkeit vai jääks niit sitte liikaa käyttämäti ko vaihetaa merkkii ko alkaa potilas allerkisoimaa. Kumpikaa ei näitte hoiturii mielee oo oikei.
Nytte huomasi äkist jot potkimislääkkeet o loppu. No särypoistopuotii vaa soittamaa josko ois viel jälel resetil. Tietenkää ei olt jote terveyskeskuksee resettii vonkaamaa iha tän päivän ko pittäis saata. Tuntitolkul pit sit oottaa ko ei yhtenää särkemispuotiskaa kysellä josko ois tult.. Ko sitte e ennää kestänt ja soiti ja tiiusteli nii olha ne tulleet. Ol oikee lääkär sattunt jote poistu tääkii huol .
Voip nukkuu ilma potkimiist joka keral ei sitte nukukkaa

unnii näkemää vaa

juuli

Taas tuli tämä inha vuodenaika eli syksy. Kuinka voi joku ihailla ja tykätä tästä ihan ylenmäärin. Julistaa syksyiset puut kauneimmaksi näyksi jota voi kuvitella. Minusta ei syksyssä, talven odotuksessa ole mitään ihailtavaa. Tämä vaihe jossa oikeaa syksyä odotetaan, lehtien lähtöä ja maan jäätymistä ynnä sen änkeän valkoisen tökötin tuloa on kaamea. Tämähän on oikean syksyn ja talven kenraaliharjoitus. Puista tulee alastomia, maa routii loskassaan. Sataa hellittämättä joko vettä tai myöhemmin sitä valkoista töhnää josta ei ole tavalliselle ihmiselle mitään iloa eikä käyttöä. Päivät päästään pimeys laskeutuu kaiken ylle aina vaan enemmän kunnes ei enää erota kumpi on , päivä vai yö. Miten sitä mitään voi ihailla kun vallitsee ainainen pimeys. Tosin voi vielä toivoa jos luonto hieman peruuttaisi ja tulisi vielä kesäpäiviä muutama. Talvella ei sitä toivoa ole tai jos toivoo alkaa lähiympäristö katsella
viistoon.

Joka vuosi tämä kuitenkin tulee eikä auta valittaminen. Päinvastoin. Ruikutus vain pahentaa tilannetta. Sisimmässään sitten kiroilee ja manaa. Kun ei tässä iässä enää uskalla kaukomaihin , niihin lämpimiin muuttaa. Paljon ei auta totuus jotta tulee tämän harjoittelusyksyn jälkeen oikea syksy ja oikean talven jälkeen ihana kevät ja senjälkeen kesä, vielä ihanampi.
Nyt vain toteamaan jotta happamia ovat sanoi kettu pihlajan marjoja.

juuli

k.söde

tosi syksy tahtoo väkisinkin tulla. Mistäkö huomaa. Ainakin lehtien värityksestä jotka hiljalleen putoilevat maahan. Tai myrsky lähettää päin naamaa. Joihin sinä liukastut aamulla kun hyyskään pihan perälle aiot. Jos et siinä selällesi lennä niin postilaatikolle mennessä. Jos et sinnekään niin ainakin marketissa käydessäsi sen syksyyn kuuluvan lennon teet. Piha on liukas kuin ,,,

Alkavat koulut. Kouluun ei ennen haettu taksipiilillä. Sinne pyöräli ne joilla pyörä, ikivanha perintökalu oli kiemuraista maantietä tai hiihdettiin ynnä ilmojen kiukutellessa käveltiin. Silloin oli mukava poiketa tienvarressa puolukoita keräämässä. Siis syömässä koska ne olivat jo pakkasen puremia ja makeita. Koulusta myöhästyttiin . Opettajaneiti muistutti koulukasta jotta voisi ottaa astian mukaaan jotta saisi toisetkin. Ne jotka tulivat ajoissa kouluun. Perui kuitenkin astiaehdotuksen kun säikähti että tosiaan tekisi niin puolukansyöjä.

Ihan pienimmät töppöstelijät ei kouluun vielä päässeet. Syksyn tulon huomasi vaatetuksen lisääntymisestä. Oli pihassa tönkkönä sesova pylväs. Ei kärsinyt kumartuakaan kun ei vaatteet antaneet periksi. Pissalle ei ehtinyt kun riisuuminen kesti melkoisen tovin. Kastui villahousut jotka oli pakoilliset koulukkaallekin. Jotka riisuttiin heti kun kotimökki lakkasi näkymästä. Töppöstelijät olivat koulukkaalle kovin kateita jo monta kertaa sai koulukas kysellä aapisensa perään. Jotta missä tämä kultakimpale oli.
Aikaiset kurkistelivat aamuisin ikkunasta mitä lajia sataa, vettä, räntää vai oikein sitä valkoista töhnää. Joka onkin vierailulla ihan puolisen vuotta. Tuo mukanaan kynnistelevät sormet, varpaat ja nenä ynnä posket.

Paljon kurjuutta tuo talvi. Joka vuosi samat ja tuntui että tänä vuonna olivat pakkaset taas pidentyneet ja koventuneet. Vaaon ei sille mitään voi. Aikaiset jo tähän tottuneet. Vaan opissa oli vielä koulukkaat. Töppöstelijöillä ei ollut hajuakaan mikä oli syksy ja mikä oli talvi.
Vaan kohta tietävät nekin. Töppöstelijän talveen toi kuitenkin parannusta mäenlasku. Pulkalla, kelkalla jopa vanhoilla säkeillä. Aikaisetkin innostuivat jos kehtaisivat olla välittämättä naapurin ikkunassa olevista silmäpareista. Jotka kiinnostuneena seurasivat lumi-ukonkin rakentelua.
Semmoista.

juuli
.

Tämmöistäkin pääsee täällä pitäjällä tapahtumaan.
Poikani Make ynnä avokkinsa ostivat vanha - uuden maalaistalon. Oli muistoja , historiaa täynnä tämä talo, v. 1924 oli rakennusvuosi. Punaisine saunoineen, aittoineen valkealla ristikkokaiteella, päärakennuksen ulkoeteisen ovet vinoruuduin, ikkunat ristikkokaiteiset, upea takka-leivinuuni yhdistelmä ikkunat ja vinoruuduin teki talosta edelleen -20 lukumaisen kera mahtavan takka-leivinuuniyhdistelmä sekä hirsiseinät tuvassa ynnä ennallaan säilyneet aidot, vanhat kukkalajikkeet jotka olivat Riitan huoli. Piha oli aito susipiha jonka osa rakennuksista oli kiinni toisissaan. Lopusta pihan suojauksesta huolehti nyt vanha kissavaari, Karvinen. Oli jäänyt entisiin nurkkiinsa asumaan kun myyjät muuttivat kerrostaloon ja epäilivät ettei Karvinen sinne kotiudu.
Vaan sitten tulikin äkisti tenkkapoo. Kissoihin ihastunut Raija toi taloon kaksi uutta kissaa, pentuja vielä. Selvästi antoi Karvinen ymmärtää kuka on talon kakkosisäntä Maken rinnalla. Hanakasti heilahti tassu mikäli uskalsi kissanuoriso makuuhuoneen sänkyyn yöunilleen päätyä. Jotenkin kuitenkin rauha säilyi ilman pahempia raapimisia.

Eräänä päivänä sitten talon rauhaan häiriköimään tuli tosiaan ei-toivottu vieras. Tuntematon, musta kissanrontti aikoi asettua ihan kotisille. Maken tullessa ulkoa oli tuntematon kulkurikatti asettunut päiväunille Karvisen petille. Surkea Karvinen istui ikkunalaudalle ja tuijotti luvatonta nukkujaa.
Make sai raivarin, sätkyn , nousi kiukku ilmiliekkiin .. Vaikka eläinrakas olikin mitta täyttyi. Muisti että jossain on supiloukkuja kun näitä, myös kotiintumista aikovia pyöri nurkissa. Mitä siinä muuta kuin ansa kuntoon, lihapala nurkkaan ja odottelemaan kun mustiainen älyää lihapalan. Niipä vieras patsasteli rinta rottingilla pihapolkua ja meni kuin menikin liha-illallisille. Klonks,,,klonks,,, kuului katin takaa. Portti pamahti kiinni. Eipä ollut paluutietä pihaan enää. Pian ilmestyi Maken naama saalistaan tuijottelemaan. Oli kuullut ulinan sisään taloon saakka.
Nyt kulkuri sai tuta tunkeutumistaan. Haihtui hetkessä aatokset vapautumisesta kun ensimmäinen ämpärillinen jääkylmää kaivovettä humahti niskaan. Meteli oli valtava. Katti raivostui, sähisi ja murisi. Näin suurta nöyryytystä ei ollut koskaan ollut. Pari ämpärillistä vielä. Kun katti oli tosiaan uitettu kissa avasi Make veräjän.
Näkyi musta viiva joka sekunninmurto-osassa pinkaisi aitan taakse.

Olihan se melkoinen temppu . Jotain oli kuitenkin keksittävä kun omistajia ei kyselyistä huolimatta löytynyt. Tämä konsti tepsi eikä siinä kärsinyt kulkurikatti muuta kuin iso ego sai melkoisen loven.
Koska pitäjä on Päijänteen rantapitäjä on täällä huviloita melkoisesti. Mökkiläisten laskuun oli kai tämäkin orpous laitettava. Kukaan lähistöllä asuva ei kissaa tunnistanut.
Nyt pääsee Karvinen punkkaansa koisimaan ja taloon palasi entinen , vaikka vähän vajaakin rauha.
Ei ole asiaa Karvisen valtakuntaan näillä kulkurikateilla. Maankiertäjillä.
Poika epäili ettei musta enää toista vierailuaan.

juuli

Hyvää Päivää.

Minun nimeni on Ediht Mäki - Huistonen.
Eläkettä saan, ikää karttunut. Aikoinani olin postfröökynä. Asuin omassa pikkumökissäni kera kissojeni, kolme viliskanttia minulla oli.
Nyt kävi kuitenkin, jotta tuli tämä jätepömpelilaki. Oli se minunkin hankittava. Ensinnäkin se oli hirvittävän kallis, ei riittäneet säästöni, otettava lainaa pankista. Tämä se oli kaiken pahan alku ja juuri. Jo ottaessani sen, tiesin, etten koskaan sitä maksamaan pystyisi.
Ja niinhän siinä kävi.

Vaan minä olin viisas. Olin saanut lainana säästöjäni vastaavan summan eläkettäni vastaan. Mökkiäni ei kiinnitetty. Olin ovela, otin ja myin pojalleni mökkini näennäisestä summasta. Kahdenkymmenen vuoden maksuajalla. Kun laskuja ulosoton kautta alettiin karhuta, minulta otettiin luonnolliseti laina eläkeestäni, vaan mökkiin ei pystytty. Säästyi suvulla.
Vaan asua en voinut siellä mökissäni, en enää päivän askareista selvinnyt ilman apua. Ehkä muutoin, vaan oli kantovesi. Niinpä sai poikani päähänsä. Heillehän jäi yksi tyhjä huone, kun vanhin mukula lähti muualle opiskelemaan. Kotona oli enää vain nuorin, hemmoteltu pojanmäntti, pahatapainen lisäksi.

No, mikäs siinä, minä otin ja muutin.
"Meidän uusi sisäkkö" , laski poika leikkiä.   En olisi tullut jos olisin tiennyt. Oli melkoinen komento ja elo tässä perheessä. Oli miniä kiukkuinen, hienosteleva, ruotsia puhuva, bättre folket. Komensi koko huushollin valtikkansa alle. Ei ollut vastaansanomista pojallani eikä pahemmin Tällä nuorella sällinalulla, jota pojakseen kutsuivat.

Miniä kiukkusi, vaati minua hoitamaan ruuanlaiton, tiskit, perheen lellityn villaKoira Tutun ulkoiluttamisen. Tutu ulkoili. Ei tullut mitään ulos Tutusta ulkona, vaan tuli välittömästi sisällä eteisen parketille. Kummatkin asiat. Olen varma jotta Tutu virnisteli pahailkisesti.
Sällinalku humusi kaikeniltaa kera kavareiden, samaa maata, kotiin kolisteltiin kolmen maissa yöllä. Jokaikinen yö. Josko voisi harventaa, tai ainakin hiljaa tulla, sain vastauksen Frouvalta, jotta nuoren pitää itseään toteuttaa saada. Ei siis muutosta. Aamuherätykset jatkuivat, melkein aina tasan kello kolme.
Hoidin lopulta koko talouden. Siivosin, buunasin, pesin pyykin, ikkunat.

Lainasin sällinalulle lisäksi rahaa. Jota en koskaan takaisin saisi.
Olin piika.
Kesti tätä kauan ennenkuin älysin nämä palvelutalot. Kerroin muuttavani sellaiseen, nousi hirvittävä metakka. Miniä huusi ja kirkui, jotta onko tämä nyt palkka kaikesta huolenpidosta ja hellyydestä mitä on isoäiti saanut. Eikö minulla ole sydäntä.
" On. On minulla sydän. Se vaan ei kauaa tätä rumbaa kestä. Joten kiitän huolenpidostanne, kiintymyksestä sekä kaikesta hyvästä, minkä olen saanut. Mutta minä lähden." Miniä itki kiukun kyyneleitä, sällinalku virnisteli. Poika oli nolon näköinen. Osasi edes poika hävetä. Tutu istui vieressäni remmi suussa. Mutta tälläkertaa eteisen parketin siivoaisi joku muu kuin minä.
Seuraavana päivänä lähdin.

Hetkeäkään en ole katunut. Ei ole mikään ryhmäkoti tämä, tämä on kuin hotelli.
Ihanaa, ah ihanaa, on nyt Elo. Joka ilta muistan Taivaan Isää kiittää tästä paratiista. Harvoin käy pojan perhe, ei siedä Frouvan hienostoklyyvari vanhusten ummentunutta hajua, kuulemma. Hyvinpä heillä sen sieti sisäköllään. Vaan ei heitä ole suuremmin ikäväkään. Nyt on minulla, Edith Mäki- Huistosella, kerrankin taivaallinen olo.
Pois en lähde ennenkuin jalat edellä.

Kiitos, Taivaan Isä.
Edithin on hyvä olla.

Iloisin Terveisin

Edith.

.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat