Vierailija

Lisää tunteita verkkoon

Mitä jos tunteet saisivat fyysisen, kouriintuntuvan muodon? ”Möykyksi” nimetty sovellus muuntaisi fysiologisten markkereiden avulla tunnetilan muutokset konkreettisen esineen pinnanmuodon ja liikkeen muutoksiksi. Tunteiden välittäminen on internetissä rajallista ja siksi tutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopistosta haluaa kehittää uusia sovelluksia, joiden avulla tunteet saataisiin luontevasti mukaan myös verkossa tapahtuvaan kanssakäymiseen. – Eiväthän lasten tunne- ja vuorovaikutustaidot pääse kehittymään, kun aikaa vietetään yhä enemmän tunneköyhissä digitaalisissa ympäristöissä.

Lue linkistä lisää!

http://www.helsinki.fi/behav/uutisarkisto/2015/uutinen-12-05-2015.htm

Kommentit (13)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lisää tunteita verkkoon

Mitä jos tunteet saisivat fyysisen, kouriintuntuvan muodon? ”Möykyksi” nimetty sovellus muuntaisi fysiologisten markkereiden avulla tunnetilan muutokset konkreettisen esineen pinnanmuodon ja liikkeen muutoksiksi. Tunteiden välittäminen on internetissä rajallista ja siksi tutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopistosta haluaa kehittää uusia sovelluksia, joiden avulla tunteet saataisiin luontevasti mukaan myös verkossa tapahtuvaan kanssakäymiseen. – Eiväthän lasten tunne- ja vuorovaikutustaidot pääse kehittymään, kun aikaa vietetään yhä enemmän tunneköyhissä digitaalisissa ympäristöissä.

Lue linkistä lisää!

http://www.helsinki.fi/behav/uutisarkisto/2015/uutinen-12-05-2015.htm[/q...
.

Lasten, mutta myös aikuisten.

Vierailija

Tutkiminen on kivaa. Suuri yleisö uskoo tieteellisen tiedon mystisiin kykyihin. Mutta kuluttajavalistus ei taida vielä vuosikymmeniin osata kertoa, miten tunnistetuksi oletetun  tunnetilan ja sitä vastaavan aivosähkökäyrän avulla selitetään sisältöjä. Olisi usein hyödyllistä tietää edes jotain havaittujen tunteiden aitoudesta. Mutta niitäkään ei voi syöttää kuin kaksikyppisen setelintunnistuskoneeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tutkiminen on kivaa. Suuri yleisö uskoo tieteellisen tiedon mystisiin kykyihin. Mutta kuluttajavalistus ei taida vielä vuosikymmeniin osata kertoa, miten tunnistetuksi oletetun  tunnetilan ja sitä vastaavan aivosähkökäyrän avulla selitetään sisältöjä. Olisi usein hyödyllistä tietää edes jotain havaittujen tunteiden aitoudesta. Mutta niitäkään ei voi syöttää kuin kaksikyppisen setelintunnistuskoneeseen.

Eikö voida olettaa että viestin lähettäjä haluaa senhetkisen tunteensa tuoda esille?

Vierailija

Täällä netissä "näkee" kaikenlaisilla tunnemaailmoilla varustettuja ihmisiä. Kuitenkin voittopuolisesti negatiivisiä jopa tunteettomia jotka antavat itsestään vain tokaisuja, ja ilkeästi pulppuavia arvosteluja. 

Kun joku kirjoittaa kaunista, iloista ja tai hyvää tekstiä, alkaa kateuden tunne jyllätä ihmisten mielissä, sen huomaa tekstistä niin kovin selvästi. Miksi ei meillä ole myöntesiä tunteita näytettäväksi? Eikö me uskalleta, eikö meillä vaan ole muuta kuin kiukun ja pettymyksen tunteita esitettäväksi muille. Vai puuttuuko sanavarastoa?

Minua ivataan siitä kun käytän paljon sanakirjoja. (olen sen joskus täällä maininnut, että rakastan sanoja):) Minusta se on vain hyvä asia, että ajattelen muita kirjoittaessani, että saisin asiani esille mahdollisimman oikein.

Positiiviset näytöt mollataan ja ivataan tavalla tai toisella? Miksi? Miksi iloa ei voida jakaa?

Tämä kun on jo ikäihmisten sivusto, luulisi, että olisi rohkeutta kirjoittaa jotakin hyvää ja positiivista, vaikka tuota toista ei reaalielämässä tuntisi.

Vierailija

Sehän onkin nettikeskustelujen rikkautta että on erilaisia ihmisiä erilaisine tunteineen kirjoittamassa. Ei pitäisi loukkaantua jos toisten tapa kirjoittaa on ronskimpi kuin toisten, ellei tekstistä välity ilkeys. Kaikki suorat sanat eivät ole ilkeyttä.

Toivoisin että pystyisimme "pyörittelemään" eri  aiheita ja tuomaan niistä omat mielipiteemme ja käsityksemme mutta ei arvosteltaisi toisiamme mielenvikaisiksi tai muita rumia ja asiattomia letkautuksia heiteltäisi.

Yltiöpositiivisuus ja pelkkä sivistynyt kaunokielisyys ei välttämättä kirvoita keskusteluja, mutta normaalit käytöstavat kunniaan.

Vierailija

Sanoisin, että netissä pyyntö "normaalit käytöstavat kunniaan", ei voi toteutua, koska emme näe toisiamme, ilmeitä, eleitä, kehon kieltä, on meidän erittäinkin vaikeaa välillä ymmärtää toisiamme. Varmasti jokainen kuitenkin tietää sen sanaston, jolla voi ivata tai loukata siis tekstata ilkeitä, mutta tiedämmkö hyvän ja kauniin sanomisen  sanavarastosta muuta kuin tuo ,hyvä? Jos esimerkiksi puhumme rakkaudesta tai seksistä, on joukossa kirjoittajia jotka haluavat asioista puhua niiden nimillä, samantien kuvioihin astuu paheksunta, miksi?

Onko epäsopivaa, vai onko meidän tunnepatoumamme esteenä?Vai eikö osatakaan ilmaista noita tunteita oikeilla sanoilla?Reaalielämässä on paljon helpompaa kun näkee kumppanin ilmeet ja eleet.

Vierailija

Voisi olla hyvä jos voisi valita vaikkapa vihreän ja punaisen tekstin ta merkin viestiinsä. Vihreä, leppoisa kommentti. Punainen, kipakka kommentti. Nykyään tuntuu että jotkut luulevat kaikkia kommentteja jotekin hyökkäyksiksi ja ilkeämielisiksi. Minua ei ole koskaan missään syyllistetty niin paljon kuin et netin keskusteluissa. Ja tuntuuhan se ällistyttävältä kun oma tarkoitus on aivan jotain muuta.

Vierailija

Vaikka virtuaali on haasteellinen kommunikaatiopaikka, niin kyllä täälläkin hyvä kommunikaatio onnistuu kun hetken miettii minkä kirjaimen päälle kulloinkin sormensa asettelee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voisi olla hyvä jos voisi valita vaikkapa vihreän ja punaisen tekstin ta merkin viestiinsä. Vihreä, leppoisa kommentti. Punainen, kipakka kommentti. Nykyään tuntuu että jotkut luulevat kaikkia kommentteja jotekin hyökkäyksiksi ja ilkeämielisiksi. Minua ei ole koskaan missään syyllistetty niin paljon kuin et netin keskusteluissa. Ja tuntuuhan se ällistyttävältä kun oma tarkoitus on aivan jotain muuta.

Todella paljon riippuu sanavalinnasta ja minkä asenteen tekstistä voi lukea.

Minut ainakin saa takajaloilleen oitis jos mennään henkilön mielentilan arvosteluun, jota tehdään useasti halventavilla sanoilla. Tai vähätellään taitojaan, vaikka tiedän, että minuun esim. kohdistuu vain siksi kun ei siedetä aktiivista kirjoittajaa, jolla on mielipiteitä.

Vierailija

Mikähän lie vikana kun olen lähes kokonaan menettänyt kirjoitushalun ja innokkuuden. Avaan keskustelusivuja ja selailen otsikoita, klikkailen niitä auki ja jään vähän apaattisena katsomaan. En keksi mitään sanottavaa vaikka olen tähän asti ollut varsin monisanainen ja mielellään käynyt moneen ketjuun osallistumassa. Nyt tuntuu jokseenkin siltä kun tv:n avaan ja siellä on uusintoja ja vain hyvin vähän oikeasti kiinnostavaa katseltavaa.

Nyt on tullut väsymys, ehkä tämä on vain pimeän vuodenajan tuomaa. Onko kellään samanlaista haluttomuutta?

Vierailija

Osuit oikeaan, ääretön väsymys, aloitekyvyttömyys ja kummallinen suru on rinnalla koko ajan. Johtuen minulla näistä elämäni keikauksista ja maaiman tilanteesta. 

Vierailija

Vierailija 22.49 olipa huojentavaa kun joku muukin tuntee noin.

Niin se voi ehkä vaikuttaa minunkin mielialaani kun uutiset on täynnä raskaita ja vaikeita asioita. Kotimaan sote-ratkaisut ja hallituksen epävakaus eivät piristä varmasti ketään. Nyt Pariisin hirmutapahtumat mykistyttävät. Maailma elää muutoksessa, mitenkä se voisi olla vaikuttamatta jopa kirjoitusinnokkuuteen?

Odotan myös terveystarkastusta parin viikon päästä ja ajatukset jo pyörii että mitähän kokeet ja tutkimukset mahtaa näyttää.

Ehkä parempi sittenkin käydä täällä nettimaailmassa ja vaikka pari sanaa kirjoittaa, on se jotain kumminkin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat