Nainen, löydä sisäinen jumalattaresi
klo 18:00 | 19.11.2015
Elämä kolhii ja uuvuttaa, tietää elämäntaitovalmentaja Eve Arpiainen omasta kokemuksesta. Samoin sen, että jokaisen meidän sisällä on luovuutta, rohkeutta, inspiraatiota ja viisautta, vain odottamassa käyttöön ottamista.Lue koko juttu
Onko kurssillasi vielä tilaa ?
Minulle riittä hyvin olla ihminen ja nainen, itseni.
Miksi tarvitsisin oppia jonkun elintasorouvan elämänkokemuksista?
Sisäinen jumalatar, mitähän se olisi? Voin nykyään paremmin kuin koskaan. Tuntuu että olen tarpeeksi ja se on kaiken a ja o.
Normaali naiseutensa ja itsensä tunnustava nainen, ei koskaan, ei ikinä voi nostaa itseään jumalattareksi, pelkkä ajatuskin on täysin absurdi. On arvokasta tunnustaa ihmisyytensä naisena ja arvostaa itseään, mutta nostaa jumalattareksi, se on lähinnä pilkkaa itseään kohtaan.
.
Nii..in, mikä se sisäinen jumlatar oikein on ja miten se näkyy? Mielipiteitänne?? Kiihkottomia jos saan pyytää.
Miten voi kuvitella jumalattaren? Tavallisen naisen sielussa? Kristillisen perinteemme ja kulttuurimme maassa, kukaan ei voi kuvitella itseään naispuoliseksi jumalaksi? En tohdi edes kirjoittaa tässä yhteydessä isolla kirjaimella. Meillä kristtyillä on Jumala, kenellä millaisinkin ajatuksin kuviteltu ja voimmaannuttava "elävä" Jumala, mutta jumalatarta ei minun ajatusmaailmaani sovi! No tuskin mielipiteelläni on väliä, mutta kerrompahan kuitenkin!
Jos keskustellaan jumalattomasta ihmiskäsityksestä, voi sen selkeämmin ymmärttä ateistiksi ja kenties ajatuksissaan voisi muovata jumalatarta! Mutta ei ateistikaan tunnusta millaistakaan jumalaa ..tarta.
Ja toisaalta meillä on myös Jumalan Äiti Maria...siis Jeesuksen synnyttäjä. Ei kunnioitukseta häntä kohtaan nimeäisi ketään jumalattareksi.
Henkilö..nainen joka on sinut itsensä, tuskin haluaa katsoa itseään peilistä ja todeta olempa jumalatar...miksi toiset eivät sitä huomaa, missähän vika?
Jo vuosikymmenien ajan on ymmärretty, että joidenkin heikoilla olevien naisten kustannuksella järjestetään ylönostoteisia kursseja minän kohottamiseksi. Olen itsekin niistä oppinut, saanut vahvuutta, taitoa elää vapautta kokevana itsenäisenä naisena ja arvostaen itseäni ja sitä mitä osaan ja nyt sitä mikä olen, oma itseni.
Mutta jumalatar menee jo liian kauaksi siitä mitä nainen tahtoo ja on.
Nainen jumalattaren tuntoja sielussaan! Uskon tuon vievän kauksi ja luovan liian suuria odotuksia ja olevan kuin miehen miehiseksi näkökulmaksi luonnehdittu. Ja saahan sillä omanarvontunnottomat varakkaat naisihmiset liikkeelle.
Positiivisen psykologian pateettinen puoli on se, että teemme kaikista itseään suurempia sankareita. Psykolgit jumaloivat terapeuttejaan, hipit jumaloivat gurujaan, filosofit edustamansa aatesuunnan esiintyjiä Kaikilla ihailun kohteilla on nimi, joka ei tuosta elämyksellisestä seuraamisesta suuremmaksi muutu. Sallisinko siis sen (nimen, ihanteen) tehdä suurenkin vaikutuksen itseeni?
Monet oppivat rahasta kuuntelemaan lähimmäisiään. Rehellisimmät terapeutit uskaltavat sanoa suoraan potilaalleen, että homma ei etene tästä eteenpäin, koska olemme jo niin syvällä, että ongelma alkaa olla yhteinen. Mutta niistä toisista tulee itsensä pätevöittäneita mentoreita, konsultteja ja guruja. Kansaa ei kuulla, kansa maksaa mentorille tullakseen kuulluksi. Ja toimittajat ... pelkkää tekstimainontaa...
Ihana, inspiroiva juttu!
"Reiki-, ja valmentajaopintoja, psykologiaa avoimessa yliopistossa, Ladies business school, hyvinvointialan ammattitutkinto."
Business school ja hyvinvointialan yrittäjän ammattitutkinto eivät anna kuin liiketoimintaosaamista, "valmentajaopinnot" on kovin epämääräinen ilmaisu, ja reiki on puhtaasti uskomushoito. "Psykologiaa avoimessa yliopistossa" voi tarkoittaa yhden opintopisteen suoritusta avoimessa yliopistossa, jonne ei ole minkäänlaisia pääsyvaatimuksia.
Enpä menisi hakemaan elämänohjeita näiden meriittien perusteella.
Ei kannata edes kiinnittää huomiota oppiarvoon tms., vaan kuunnella mitä annettavaa valmentajalla on.
Ihmettelen suuresti sitä tahtoa ja halua joka joillekin naiselle herää kun hän oppii tuntemaan itseään, elämäänsä ja ymmärtää, että kaikki hyvä ei olekaan hänen saavutettavissaan. Onko se itsensä tuntemista tai naiseuteen heräämistä vai suurta itsekkyyttä ja itserakkautta luulla osaavansa opastaa muita ihmisiä elämään tahtonsa mukaan, kun ei voi enää vaatia läheisiltään?
Nämä "elämäntapaohjaajat" nämä, nämä muiden elämän teilaajat!
Huhuh. En minä ainakaan ala kaivelemaan mitään jumalatarta itsestäni.
Olen tavallinen pullianen, ei aikomustakaan alkaa keekoilemaan kuningattarena, ei edes sisäisesti. Nauraa naapurin aidatkin.
Kumma kun nykyään on ilmestynyt seksineuvojaa, kaappijärjestäjää, rahantienuun helppousjärjestäjää.... personal traileria joka lähtöön. Miten kummassa sitä on ennen pärjätty loistavastikin ilman näitä tekaistuja ammattineuvojia.
Mitähä vielä keksitään.
juuli