Mikä tämä sielu on?

Vierailija

Ihmisellä on henki ja ruumis; mutta meille ei ole luonteenomasta henki eikä ruumis, vaan sielu!
Meillä on elävä sielu.

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Onkohan sielu persoonallisuutemme?

Henki, sielu, ja ruumis on kolme erillistä olemusosaa!

Sielu on se osa meistä joka yhdistää meidät meihin itseemme ja antaa meille itsetajunnan?

Ruumis on se osa meistä joka yhdistää meidät maailmaan. Joku opettaja on sanonut, että

henki antaa jumalatietoisuuden, sielu itsetajunnan, ruumis aistimaailmatietoisuuden.

Ensimmäisestä Adamista tuli elävä sielu, kun Jumala oli koonnut hänet maan tomusta ja puhaltanut sieraimiinsa elämän hengen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on henki ja ruumis; mutta meille ei ole luonteenomasta henki eikä ruumis, vaan sielu!
Meillä on elävä sielu.

Hyvä keskustelun aloitus. Itse näen jaon niin että meillä on henkilö ja minuus, sisin, ydin, tietoisuus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on henki ja ruumis; mutta meille ei ole luonteenomasta henki eikä ruumis, vaan sielu!
Meillä on elävä sielu.

Hyvä keskustelun aloitus. Itse näen jaon niin että meillä on henkilö ja minuus, sisin, ydin, tietoisuus.

MIkä ihmisestä tekee henkilön? Mitä minuuteen kuuluu, mikä osa ihmisestä olisi minuutta? Sisin, olisiko kehosta irti jaoteltuna sisäelimiin? Vai se sielu, joka luo tai tuo meihin itsetajunnan, sen keitä me olemme?  Mikä on ihmisen ydin mielestäsi? Mihinkä ihmisessä asettuu tietoisuus?

Vierailija

Kuulkaa kaikki Petri Paavolaa!

"Ensin Jumala teki maan tomusta ihmisen ruumiin ja sitten puhalsi ihmiseen elämän ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ruumis oli ensin, joka oli eloton ilman elämää. Kun Jumala puhalsi elämän sieraimiin niin silloin vasta ihmisestä tuli elävä sielu. Huomaa nyt, mitä Raamattu sanoo ensin ruumis eli keho, josta Raamattu käytti nimitystä ihminen, jolla ei ollut sielua ja joka ei vielä ollut sielu, kun Jumala puhalsi elämän niin vasta silloin ihmisestä tuli elävä sielu. Kun ihmisestä(adam) oli tullut elävä(nefesh) niin on luonnollista, että Raamattu käyttää elävästä ihmisestä molempia sanoja eli adam ja nefesh. "

Mikä todistaa sielun kuolemattomaksi? On ihmisellä sielu ennen hedelmöittymistä tai ennen syntymää?

Jos sielu on vain uskoon liittyvä luulo.

v

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on henki ja ruumis; mutta meille ei ole luonteenomasta henki eikä ruumis, vaan sielu!
Meillä on elävä sielu.

Hyvä keskustelun aloitus. Itse näen jaon niin että meillä on henkilö ja minuus, sisin, ydin, tietoisuus.

MIkä ihmisestä tekee henkilön? Mitä minuuteen kuuluu, mikä osa ihmisestä olisi minuutta? Sisin, olisiko kehosta irti jaoteltuna sisäelimiin? Vai se sielu, joka luo tai tuo meihin itsetajunnan, sen keitä me olemme?  Mikä on ihmisen ydin mielestäsi? Mihinkä ihmisessä asettuu tietoisuus?

^••^

Ihminenhän on henkilö. Henkilöllä on keho elimineen ja verenkiertoineen. Minuus, tietoisuus, sisin, ydin, kaikki kuvaa samaa. Voi olla että joku kutsuu tätä sieluksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulkaa kaikki Petri Paavolaa!

"Ensin Jumala teki maan tomusta ihmisen ruumiin ja sitten puhalsi ihmiseen elämän ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ruumis oli ensin, joka oli eloton ilman elämää. Kun Jumala puhalsi elämän sieraimiin niin silloin vasta ihmisestä tuli elävä sielu. Huomaa nyt, mitä Raamattu sanoo ensin ruumis eli keho, josta Raamattu käytti nimitystä ihminen, jolla ei ollut sielua ja joka ei vielä ollut sielu, kun Jumala puhalsi elämän niin vasta silloin ihmisestä tuli elävä sielu. Kun ihmisestä(adam) oli tullut elävä(nefesh) niin on luonnollista, että Raamattu käyttää elävästä ihmisestä molempia sanoja eli adam ja nefesh. "

Mikä todistaa sielun kuolemattomaksi? On ihmisellä sielu ennen hedelmöittymistä tai ennen syntymää?

Jos sielu on vain uskoon liittyvä luulo.

v

Henkilö syntyäkseen tarvitsee hedelmöittymisen mutta tietoisuus on jo ennen tätä. Tämä lie tätä kuolemattomuutta tukevaa.

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Kuulkaa kaikki Petri Paavolaa!

"Ensin Jumala teki maan tomusta ihmisen ruumiin ja sitten puhalsi ihmiseen elämän ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ruumis oli ensin, joka oli eloton ilman elämää. Kun Jumala puhalsi elämän sieraimiin niin silloin vasta ihmisestä tuli elävä sielu. Huomaa nyt, mitä Raamattu sanoo ensin ruumis eli keho, josta Raamattu käytti nimitystä ihminen, jolla ei ollut sielua ja joka ei vielä ollut sielu, kun Jumala puhalsi elämän niin vasta silloin ihmisestä tuli elävä sielu. Kun ihmisestä(adam) oli tullut elävä(nefesh) niin on luonnollista, että Raamattu käyttää elävästä ihmisestä molempia sanoja eli adam ja nefesh. "

Mikä todistaa sielun kuolemattomaksi? On ihmisellä sielu ennen hedelmöittymistä tai ennen syntymää?

Jos sielu on vain uskoon liittyvä luulo.

Henkilö syntyäkseen tarvitsee hedelmöittymisen mutta tietoisuus on jo ennen tätä. Tämä lie tätä kuolemattomuutta tukevaa.

Voi sitä kaikkea kuvitella!

Vierailija

Jätimme 1970-luvulla tuhatkunta lasta hedelmöittymättä ehkäistyllä yhdynnällä. Se on kai sitten siinä se ehkäisyn synti, kun sielut oli jo olemassa, mutta kuparikierukka esti otuksien maailmaan tulon. Ovatko ne nyt kuolleita sieluja vai mitä lie? Ja miten sellaisten sielujen laita on, jotka eivät syntyneet ihmisiksi hedelmöittymiskyvyn hiivuttua. Panetti niin pirusti, mutta ei enää ollut ottaakseen onkeen. Voi yksinäiset sielu parat, mutta riemukasta oli turhaankin yrittää.  Eihän me voitu tietää, että hukkaan menuivät hyvät sielut. Sillälailla luonto tuhlailee!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jätimme 1970-luvulla tuhatkunta lasta hedelmöittymättä ehkäistyllä yhdynnällä. Se on kai sitten siinä se ehkäisyn synti, kun sielut oli jo olemassa, mutta kuparikierukka esti otuksien maailmaan tulon. Ovatko ne nyt kuolleita sieluja vai mitä lie? Ja miten sellaisten sielujen laita on, jotka eivät syntyneet ihmisiksi hedelmöittymiskyvyn hiivuttua. Panetti niin pirusti, mutta ei enää ollut ottaakseen onkeen. Voi yksinäiset sielu parat, mutta riemukasta oli turhaankin yrittää.  Eihän me voitu tietää, että hukkaan menuivät hyvät sielut. Sillälailla luonto tuhlailee!

On ajatusmaailma ainakin vielä viriili. Mutta mitä ihmettä, miksi sitä onkea tarjosit?

Kuparilla myrkytettyjä sieluparkoja? Pääsikö tiettävästi yhtään ohi, että voisi testata myrkkymäärän. Koska ei enää kait tuollaista ehkäisyä käytetä, johan sitä luonnonsuojeluihmisetkin älähtivät, puhumattakaan eläinsuojelijoista. Vai ihmisoikeuskomitea,...määrittää kuka saa syntyä ja kuka ei, voi, voi heitä sieluparkoja!

Niin, niitä komiteasieluja minä säälin! 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jätimme 1970-luvulla tuhatkunta lasta hedelmöittymättä ehkäistyllä yhdynnällä. Se on kai sitten siinä se ehkäisyn synti, kun sielut oli jo olemassa, mutta kuparikierukka esti otuksien maailmaan tulon. Ovatko ne nyt kuolleita sieluja vai mitä lie? Ja miten sellaisten sielujen laita on, jotka eivät syntyneet ihmisiksi hedelmöittymiskyvyn hiivuttua. Panetti niin pirusti, mutta ei enää ollut ottaakseen onkeen. Voi yksinäiset sielu parat, mutta riemukasta oli turhaankin yrittää.  Eihän me voitu tietää, että hukkaan menuivät hyvät sielut. Sillälailla luonto tuhlailee!

,,,,,,

Sarkasmin lisäksi tuossa on myös hyviä kysymyksiä. Kun tietoisuus päättää tulla henkilöksi maailmaan, miksi se vulee valinneeksi sellaisen kohtalon että abortoituu. En tiedä. Kysymys on kuitenkin hyvä. Ehkäisy on selvä ja masturbointi myös, koska hedelmöitys ei tapahdy. Ne ovat ihmisten toimia.

Vierailija

Tavallisen käsityksen mukaan sielu on persoonallisuutemme. Kun henki ja ruumis yhtyivät tuli hänestä elävä sielu. Henki joka elävöitti ruumiinsa teki ihmisestä elävän sielun, elävän persoonan jolla on itsetajunta. Sielu oli kohtaamispaikka, yhteyspiste ruumiin ja hengen välillä. Ruumiinsa välityksellä ihminen, elävä sielu, oli yhteydessä ulkonaiseen aistimaailmaan; saattoi vaikuttaa siihen, ja siihen johon ulkonainen maaima vaikutti.

Henkensä kautta hän oli yhteydessä henhimaailmaan ja Jumalan Henkeen, jossa sillä oli alkuperänsä; oli sen elämän ja voiman vastaanottaja ja välikappale. Ollessaan sitten kahden maailman keskivälillä, kuuluen kumpaankin, sielulla oli voima määrätä itsestään,, valita tai hylätä ympärillään olevia kohteita, joihin se oli suhteissa.

.

Tässä ihmisen kolmen osan kokoonpanossa henki, joka yhdistää hänet Jumalaan, oli korkein; ruumis, yhdistäessään hänet aistimin havaittavaan eläimelliseen, alin; keskivälillä oli sielu, osallisena hengen ja ruumiin luontoon, side, joka yhdisti niitä ja jonka välityksellä ne saattoivat vaikuttaa toisiinsa. Ollen keskeinen voima sen tehtävänä oli ylläpitää niitä asianmukaisessa yhteydessä; pitää ruumis; joka oli alin, alamaisena hengelle; saaden itse hengen kautta, joka oli korkein, Jumalan Hengeltä sitä, joka odotti täydellistymistään: ja niin välittää myös ruumiille sitä, jonka kautta se saattoi olla osallisena Hengen täydellisyydestä ja tulla hengelliseksi ruumiiksi.

Näin on miettinyt ja tutkaillut asiaa Andrew Murray..josta katkelma.. Watchman Nee kirjassaan Sielun piilevä voima

-valone-

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätimme 1970-luvulla tuhatkunta lasta hedelmöittymättä ehkäistyllä yhdynnällä. Se on kai sitten siinä se ehkäisyn synti, kun sielut oli jo olemassa, mutta kuparikierukka esti otuksien maailmaan tulon. Ovatko ne nyt kuolleita sieluja vai mitä lie? Ja miten sellaisten sielujen laita on, jotka eivät syntyneet ihmisiksi hedelmöittymiskyvyn hiivuttua. Panetti niin pirusti, mutta ei enää ollut ottaakseen onkeen. Voi yksinäiset sielu parat, mutta riemukasta oli turhaankin yrittää.  Eihän me voitu tietää, että hukkaan menuivät hyvät sielut. Sillälailla luonto tuhlailee!

On ajatusmaailma ainakin vielä viriili. Mutta mitä ihmettä, miksi sitä onkea tarjosit?

Kuparilla myrkytettyjä sieluparkoja? Pääsikö tiettävästi yhtään ohi, että voisi testata myrkkymäärän. Koska ei enää kait tuollaista ehkäisyä käytetä, johan sitä luonnonsuojeluihmisetkin älähtivät, puhumattakaan eläinsuojelijoista. Vai ihmisoikeuskomitea,...määrittää kuka saa syntyä ja kuka ei, voi, voi heitä sieluparkoja!

Niin, niitä komiteasieluja minä säälin! 

Kun henkilö kuolee, miten nuorena tahansa, tietoisuus ei kuole, eikä ole myöskään mikään parka.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätimme 1970-luvulla tuhatkunta lasta hedelmöittymättä ehkäistyllä yhdynnällä. Se on kai sitten siinä se ehkäisyn synti, kun sielut oli jo olemassa, mutta kuparikierukka esti otuksien maailmaan tulon. Ovatko ne nyt kuolleita sieluja vai mitä lie? Ja miten sellaisten sielujen laita on, jotka eivät syntyneet ihmisiksi hedelmöittymiskyvyn hiivuttua. Panetti niin pirusti, mutta ei enää ollut ottaakseen onkeen. Voi yksinäiset sielu parat, mutta riemukasta oli turhaankin yrittää.  Eihän me voitu tietää, että hukkaan menuivät hyvät sielut. Sillälailla luonto tuhlailee!

On ajatusmaailma ainakin vielä viriili. Mutta mitä ihmettä, miksi sitä onkea tarjosit?

Kuparilla myrkytettyjä sieluparkoja? Pääsikö tiettävästi yhtään ohi, että voisi testata myrkkymäärän. Koska ei enää kait tuollaista ehkäisyä käytetä, johan sitä luonnonsuojeluihmisetkin älähtivät, puhumattakaan eläinsuojelijoista. Vai ihmisoikeuskomitea,...määrittää kuka saa syntyä ja kuka ei, voi, voi heitä sieluparkoja!

Niin, niitä komiteasieluja minä säälin! 

Kun henkilö kuolee, miten nuorena tahansa, tietoisuus ei kuole, eikä ole myöskään mikään parka.

Olen kanssasi eri mieltä. Ettäkö ihminen kuoltuaan olisi, tuntisi, tiedostaisi? Mieti mitä kirjoitat! On hieman kaukaa haettu mielipide, joka ei millään voi pitää paikkaansa, jos noin olisi ei kuolleita olisi. Kerropa miten tai mistä olet tuollaisen mielipiteesi rakentanut??

Vierailija

Viittaan klo.18:34 tekstiin...

Siis Jumalallakin on henki jota Hän on puhaltanut ensin Adamiin? Jumalalla ei voi olla sielua koska hänellä ei ole ruumista?Mutta millainen Henki Jumalalla oli, että se sikiää loputtomasti?v.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat