"Matkustelin, bailasin, iskin miehen" – kaksisuuntainen mielialahäiriö piinasi Meeriä
klo 18:55 | 28.4.2016
Meeri Tüllinen, 58, heittelehti vuosia kaksisuuntaisen mielialahäiriön vietävänä. Tauti tasoittui vasta, kun hän uskalsi myöntää itselleen olevansa pysyvästi sairas ja tarvitsevansa läheistensä apua.Lue koko juttu
Eivätkö yo. käyttäytyminen ja mielihalujen vaihtelut ole aivan terveen ihmisen elämäntapoja, miksi tehdä numeroa ko. asioista, en ymmärrä...
Tämä meidän aikamme on niin itsekeskeistä, ihmiset kuuntelevat ja ajattelevat vain itsesään. Analysoidaan, tarkkaillaa, ja petytään itseen, kun ei ollakaan niin kauniita, hyviä, viisaita ja menestyviä kuin jokin esiin tuleva idoli. Eli ei hyväksytä itseään sellaisena kuin on, vaan uskotellaan itsensä tapa ja käytös elää, sairaaksi. Ja sillä selitetään käytöstään ja elämäntapaansa joka hävettää, kun ei ole itsekuria. Johan se voi jo pelkästään masentaa kun ei viitsi tai ei ole halua laittaa itseään kuriin, käyttäytyä kurinalaisesti, niin kuin muutkin. Kun loppujen lopuksi on vain luonteen heikkoutta ja se on korjattavissa jos vain tahtoo. Tyhmyys elämänsä korjaamiseen ja halujen määräysvalta on mahdollista. Itsekuri on hyvä lääke moneen vaivaan.
Lähes kaikki naiset matkustelee ja iskee miehiä. Onko aiheet vähissä vai loppu ?
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on kyllä ihan oikea sairaus joka ei itsekurilla parane. Seurasin vuosikausia naapurini pyristelyä tuon sairauden kourissa, enpä osaa sanoa kumpi oli helpompi vaihe, maanisuus vaiko depressiivisyys. Miten voidaan sanoa että et ole sairas, vain itsekeskeinen, itsekuriton ihminen. Hyvin julmaa ja ajattelematonta. Olen iloinen että Meeri on saanut tautinsa hallintaan ennenkuin jotakin peruuttamatonta ehti tapahtua. On myös rohkeaa kertoa tarinansa julkisuudessa sillä kuten huomaamme se julkisuus voi olla julmaa. Jokaisen tulee kuunnella nimenomaan itseään sillä sairastua voi kuka tahansa meistä.
Kiitos Mökin muori kirjoituksestasi Minullakin on kaksisuuntainen mieliala ja samoja ongelmia oli nuorena Kuitenkin perustin perheen ja saimme neljä lasta Minua auttoi noina aikoina perhe, läheiset ja myös uskossa olo Oli minulla monenlaista lääkitystä, mutta oikeaa ei vain löytynyt Vasta 45 v pääsin psykologille, joka ymmärsi ja kuunteli ja myös vihdoin löytyi oikea lääkityskin
Lapsesta asti olen ollut vilkas ja sosiaalinen, vaikeat masennusjaksot piilotan taidokkaasti. En siis makaa sängyssä en myöskään piiloudu yksinäisyyteen. Opiskelu meni ihan normaalin tason mukaan ja työelämässäkin pärjäsin. Talouskin kunnossa ja alkoholin ym. käyttö kohtuullista. Siis miksi kaksisuuntainen mielialahäiriö on diagnosoitu? Sukutaustassani on tätä sairautta, häpeän vauhdikkaita ajanjaksoja, masennuskausi vie voimat ja aiheuttaa fyysisiä oireita jotka tunnistan. Sain psykoterapiaa ja vertaisryhmän jossa opeteltiin tunnistamaan sairaus. Siis sairaus, joka ei ole leikin asia vaan hyvin vakava olotila. Tiedän että tämä sairaus vie monesti loppuun oman käden kautta. Omaiset ihmettelevät mikä hänelle tuli, niin tasapainoinen ihminen. Lääkitys on avain asemassa samoin tieto että apua on saatavilla. En usko vertaisryhmiin. Miksi vatvoa sairautta. Parempi vaihtoehto on elää normaalisti ja tunnistaa oireet silloin kun huomaa että nyt asiat eivät ole kunnossa. Tieto ei lisää meidän tuskaa mutta ylvästely, selätin sairauden, on sairastuneiden aliarvostamista.
Läheltä seuranneena voin sanoa, että kyseessä on todella vakava SAIRAUS, joka ei ole itsekurilla tms. parannettavissa.
Mahdollinen epäilijä voisi perehtyä vähän tätä artikkelia paremmin tähän sairauteen, niin olisi helpompi ymmärtää.
Tuntuu tosi loukkaavalta leimata sairas ihminen selkärangattomaksi ja itsekkääksi.
Maanisdepressiivinen henkilö kykenee sentään jossain vaiheessa elämäänsä tajuamaan, että on sairas. Toista on skitsofreniaa sairastavan kanssa.
Sisareni sairaus puhkesi vähän alle kolmekymppisenä. Hän on nyt 65-vuotias eikä koskaan ole myöntänyt olevansa sairas tai tuntenut tarvitsevansa apua sairautensa hoitoon.
Aluksi hän oli kaksi kertaa pakkohoidossa, suljetulla osastolla, vuosikausia. Tämän jälkeen siirtyi avohoitoon vuosikymmeniksi eli kävi seurannassa kerran kuukaudessa ja sai sairautta hillitsevän piikin. Suostui tähän niin kauan kuin vanhempamme elivät koska asui heidän luonaan ja ymmärsi joutuvansa takaisin pakkohoitoon jos lopettaa avohoidon. Skitsofreniaa sairastava ei ole tyhmä vaikka maailmankuva on vääristynyt. Sisareni on hyvin älykäs ja ovela niin halutessaan.
Vanhempamme ovat kuolleet muutama vuosi sitten ja sisareni lopetti avohoidossa käynnin. Sanoi minulle, että ei muka tarvitse enää käydä siellä kun on niin vanha ja kun on saanut lääkitystä vuosikymmeniä! Hänen terveystietonsa ovat salaisia eikä niitä anneta sisaruksille. Skitsofrenia ei kuitenkaan ole parantunut eikä käsittääkseni parene niin kauan kuin hän elää.
Nyt sisareni elää yksin vanhempiemme entisessä omakotitalossa elämäänsä tyytyväisenä "hulluna". Viime talvena piti pakkasilla ikkunoita auki ja vesiputki halkesi. Eli kaksi kuukautta ilman vettä eikä pitänyt sitä ongelmana. Me sisarukset hommasimme hänelle putkimiehen. Voinette kuvitella missä kunnossa esim. Wc:n pönttö oli tämän katastrofin jälkeen ja kuinka likainen ihminen on oltuaan 2 kk peseytymättä...
Talvella pihalla oli kymmenttiäin mustia jätesäkkejä . Hän lapioi niihin lunta koska mielestään lumi on likaista. Jäteauto kieltäytyi viemästä jätesäkkejä mennessään. Läheiseen metsään lähtee kävelylle jätesäkin kanssa ja kerää siihen oksia koska niiden maatuminen metsässä kestää liian kauan. Vie sitten täyden jätesäkin roskiin.
Sisareni on heittänyt melkein kaiken omakotitalon irtaimiston menemään, repinyt kaikki hyllyt alas jne. Edesmenneen äitini kukkaistustukset ovat vain muisto. Sisareni on repinyt ne kaikki pois paljain käsin.
Mikään järkipuhe ei auta. Menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Me muut sisarukset olemme täysin voimattomia tämän tuhon edessä. Niin kauan kuin ei vahingoita itseään tai muita, pakkohoitoon ei saada. Missään ei puhuta siitä minkälaista vahinkoa mieleltään sairas ihminen saa tehdä omaisuudelle! Eikä avohoitoyksikkö todellakaan kysele "karanneiden" potilaidensa perään.
Minun tyttärelläni oli kaksi psykoosai ja kaksisuuntainenmielia Myöhemmin sai sitten diaknoosin, että sairastaa skitsofreniaa Lääkitys ei ollut tehokas ja tuli uusia sairaalajaksoja Vaati lääkäriä tarkistuttamaan lääkityksen uusiksi Sai Leponekes lääkkeen ja on ollut paljon paremmassa kunnossa On jaksanut pitää huolta itsestään ja omasta kodistaan ja on myös löytänyt hyviä harrastuksia Sanoi ettei ilman vanhenpien ja sisarien tukea ja rakkautta ei olisi koskaan kuntoutunut noin hyvin
Tuntuu aika erikoiselta, että skitsofreniaa sairastava vaatii lääkityksen tarkistuttamista koska skitsofreenikko ei koe olevansa sairas niin hän ei yleensä myöskään tunne tarvitsevansa lääkitystä laisinkaan. Ehkä edellä kirjoittaneen tytär siis halusi tarkistuttamista päästäkseeen lääkityksestä kokonaan eroon...
Yleensä nuorena skitsofreniaan sairastunut joutuu holhouksen alaiseksi eli jommasta kummasta vanhemmasta tulee hänen asioidensa hoitaja. Niin kauan kuin vanhemmat elävät , sairauden hoitoa seurataan ja kaikki sujuu suht mallikkaasti. Vanhempien poismenon myötä on odotettavissa ongelmia. Skitsofrenia ei parane lääkityksellä. Ainoastaan sen oireita hillitään.
Sisareltani ei koskaan ole tullut kiitoksen sanaa. Ei vanhemmilleni eikä meille sisaruksille. Hän on aiheuttanut meille kaikille huolta, murhetta ja pakolla olemme joutuneet hänestä pitämään huolta. Hänen mielestään vierailumme hänen luonaan ovat ei-toivottavia. Mutta kun yhteiskunta ei huolehdi "hulluista" eikä kysele heidän peräänsä niin jäljelle eivät jää kuin me sisarukset. Luontomme ei vaan anna periksi jättää häntä täysin heitteille.
20.34 Tyttäreni oli pitkään käytänyt vain Seroguelia, Temestaa ja Propralia ja tunsi ettei näistä ole apua Yhdessä oltiin lääkärissä kun sai tämän Leponeksin
Tätä ennen on tyttäreni on myös pyytänyt, että olisi voinut olla pariviikkoa pitenpään osastolla oli vain kaksi viikkoa eikä tuntenut itseään terveeksi tai että jaksaisi Olikin sitten jo aikapian uudestaan osastolla Kerran psykoosissa sanoi että tilaa ambulanssi Silloin menikin puolivuotta osastolla. Jo aikaisemmin oli itse halunnut edunvalvonnan kun rahat ei riittäneet
Mutta ainakin tuon Leponeksin ja terapian ansiosta tyttäreni on ollut paljon omassa kodissan ja edunvalvontaa ei ole enää ollut On oppinut maksamaan laskut ja muutenkin elämään varojensa mukaan
Tyttäreni on jo aikuinen On sanonut, ettei ikinä tee lapsia koska ei jaksa huolehtia ja kantaa vastuuta lapsesta kunnolla Koska välillä väsyy omissakin arkielämän hommissa Olen lukenut, että jotkut toipuu vuosien myötä sairaudestaan, ovat elämäänsä tyytyväisiä ja kärsivät vain lievistä oireista. Huomattava osa vakavasikin sairastuneidta kykenee säilyttämään työkykynsä
23.34 Ainakin kaikki tyttäreni sairauden oireet kuvasivat täydellisesti skitsofreniaa On monia syitä mitkä aiheuttavat skitsofrenian ja oirekuva on hyvin yksilöllinen, samalla henkilöllä voi olla erittäin vaihteleva Ainakin yttäremme on saanut rankan traumaperäisen kokemuksen käsitelty, jolloin on pystynyt paljon parantumaan ja hyväksymään tapahtuneen ja anteeksiannon kautta saa voimaa ja tietysti me uskomme, että Juman avulla ihminen pystyy vielä enemmän eheytymään