Häviääkö hiljainen tieto?

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Suurta ikäluokkaa tuuppaillaan eläkkeelle uusien kykyjen ja innovaatioiden tieltä.

Eläkeikää lähestyvillä on kuitenkin valtavasti hiljaista tietoa: sitä kokemusta, näkemystä, mitä vain pitkä elämä on antanut.

Oletko sinä saanut jakaa osaamistasi nuoremmille vai saneerattiinko sinut äkkiä pois tieltä?

Kommentit (13)

Vierailija

Joo, tässä on myös sellainen aihe, joka elää työpaikoilla hyvin vahvasti. Itse olen hoitoalalla ollut jo kauemmin ja minulla on tietoa erilaisista asioista ja juuri sellaista hiljaista tietoa, jota ei osaa sanoiksi pukea, vaan se on minun sisälläni. Tämä tieto on karttunut kaikenlaisten toimintojen ja ongelmien mukana ja niitä ratkaistaessa. Osaan nykyään ongelman vastaan tullessa käyttää sitä ongelmanratkaisukykyäni luovasti. Ihmissuhdetyössä pitää olla vahvasti luova, hienotunteinen sekä päämäärätietoinen. Nämä piirteet kasvavat työn ja vuosien mukana. Olen joutunut vaihtamaan työpistettä ja ollut vapaaehtoisesti työkierrossa, joten kokemusta on kertynyt erilaisista työyksiköistä. Joissakin on mennyt todella hyvin ja olen saanut tuoda esille omaa osaamistani, mutta on myös sellaisia työpisteitä, joissa on ollut enimmäkseen joko nuoria, jotka eivät ole vastaanottaneet vanhemman työntekijän neuvoja ja olen tuntenut itseni "ylimääräiseksi", tai sitten vanhoja konkareita, jotka eivät ole tykänneet muutoksista ja pistävät vastaan jokaikistä uutta asiaa. Sitten taas omalukunsa ovat paikalleen jämähtäneet esimiehet, jotka eivät ole kuulevinaan uuden työntekijän näkemyksiä asioista, joita olisi hyvä muuttaa tai parantaa työilmapiirin hyväksi. Hiljainen tieto on työtä tehdessä sekä mainio apu, mutta myös välillä kiristävä ja stressiä tuova ominaisuus. Minulla on myös intuitiotaito, jolla olen esim. pelastanut asiakkaani hengen. Sitäkään ei osaa selittää sanoilla, se vain on olemassa ja tulee kun tulee ja on hyvin voimakas tunne, ihankuin hyökyaalto. Nykyiset hoitoalan työpaikat ovat muuttuneet hyvin teknissuoritteiseksi eikä niissä ole paljoa inhimmillisestä toiminnasta jäljellä.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Anonymi, olet oikeassa tuon hiljaisen tiedon suhteen. Itse olin mukana koulutusalalla ja opin hyvin tuntemaan tuon tiedon merkityksen. Eipä tarvinnut paljon lukea tekstiä, kun osasi arvioida lopputuloksen. Sitä vain ei oikein osaa sanoa, mistä se tulee, mutta ei kai se täysin intuitiotakaan ole. Ihmistuntemus karttui kyllä nopeasti. Vaikka ei kaikkien kanssa voi sydänystävä ollakaan, silti täytyy hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on.
Antakaamme kaikkien kukkien kukkia ja eletään kukin omalla tavallamme!
Hyvää lauantaipäivän jatkoa kaikille!

Vierailija

Osaaminen intuutio ja asioiden sisäistäminen on aina henkilöstä kiinni olen tavannut nuoren koulusta juuri tulleen empaattisen ihmisläheisen ja oikeaan päätöksentekoon pystyvän shoitajan.
Kun alalle on kutsumus silloin osaa käyttää oikein tietotaitoaan.

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Olen jäämässä eläkkeelle ja työtehtäväni ovat "vain minun hallinnassa" olevia asioita. Kaksikymmentävuotta olen kehittänyt omaa osaamisaluettani yksin ja ilman tuuraajaa. Hiljaista tietoa on kertynyt runsaasti, eli hiljaista osaamista jota vain kokemus ja sitkeä itseopiskelu on tuonut tullessaan. Yksinäisenä puurtajana ehkä on tullut mielikuva töistäni, että nehän voi eläkkeelle lähtöni jälkeen ottaa kuka vain haltuunsa seuraavana päivänä. Kuitenkin olen luonut yhteistyöverkoston talon ulkopuolisiin tahoihn vuosien aikana ja ymmärrämme puolin ja toisin jo puolesta sanasta mitä tarkoitamme. Kaikkea ei tarvitse selittää alusta alkaen. Mielenkiinnolla odotan miten tärkeänä osaamistani pidetään ja milloin seuraajani tulee opettelemaan / jatkamaan työtehtäviä joille sanon kohta näkemiin.

Vierailija

Aion jäädä puolen vuoden kuluttua eläkkeelle ja olen jo yli kahden vuoden ajan hyvin tietoisesti jakanut omaa hiljaista tietoani työtiimilleni. Olemme kuukausittain keskustelleet ja pohtineet, mitä "hiljaista" pystyn opettamaan, mitä muut tuntevat tarvitsevansa ja millä tavoin he pystyvät sitä omaksumaan. Yhdessä olemme suunnitelleet. mitkä vastuut ja työtehtävät olen vähitellen luovuttanut muille niin, että olen pystynyt olemaan tukena ja tutorina.
Luulen onnistuneeni tässä jakamisessa kohtuullisen hyvin, sillä olemme työtiimissä saaneet juhlia loistavia tuloksia ja uuden osaamisen huippuhetkiä.
Luottavaisena ja hyvillä mielin voin jättää työystäväni jatkamaan minunkin työtäni, mutta voi että minun tulee ikävä näitä ihania ihmisiä.

Vierailija

Olen ollut eläkkeellä kolme vuotta. Jäin ihan ikäni mukaisesti eläkkeelle. Tämä hiljaisen tiedon merkitys on erikoinen
asia. Aina työelämän yhteydessä korostetaan, että hiljaista tietoa pitää jakaa ja viedä eteenpäin ja näin taata,
että kokemus ja tieto periytyvät. Oma kokemukseni on, että hiljaisen tieton merkitys loppui siihen hetkeen, kun
oven takanani suljin. Sama kokemus on oman työpaikkani muilla eläkkeellä olevilla samoin kuin muillakin tuttavilla ym.
Työpaikalta ei tullut yhteydenottoja, ei kortteja ei puheluita ei kutsuja, oli täydellinen hiljaisuus. Aluksi se tuntui todella pahalta, ikään kuin kaikki se yli 30 v kokemus oli kuin pois pyyhitty. Työssäoloaika koko työelämä muuttui
niin voimakkaasti. Uusi tieto, muutos, kiire,pysähtymättömyys vain lisääntyivät. Sen kourissa ja yhä pahemapana
nykyiset työssä olijat ovat. Ei ole tilaa eikä kiinnostusta kuunnella tai pysähtyä kokemuksen äärelle. Suunta on valitettava.

Vierailija

Hiljaista tietoaan on jaettava silloin, kun vielä töissä. Kun on jäänyt töistä pois, vaikuttamismahdollisuudet ovat kerralla finito. En ole valmistautunut olemaan jatkuvasti entisen työpaikkani konsultti, vaan rakennan uuden vapaan elämäni ihan vain itselleni. Vihdoinkin. Sitäkin olen jo kauan harjoitellut, sillä olen ollut pahasti työorientoitunut ihminen ja nyt on osattava luopua siitä.
En myöskään lataa suuria odotuksia siihen, että vanhat työkaverit pitäisivät tiiviisti yhteyttä, sillä olen nähnyt, mitä eläkkeelle jääville tapahtuu: unohduksen pölysokeri laskeutuu aika nopeasti heidän ylleen. Parin kolmen ihmisen kanssa meillä on yhteisiä kulttuuriharrastuksia ja sellainen ystävyyssuhde, että kontaktit säilyvät sitä kautta. Tuskin niin tiiviinä kuin nykyään, mutta jollain lailla kuitenkin.
Olen nähnyt ympäristössäni muutamia tapauksia, jossa eläköityneet ovat kokeneet, että heidät on totaalisesti hyljätty ja heidän monikymmenvuotinen työnsä mitätöity. Toivon välttäväni sellaiset tunteet, mutta eihän sitä koskaan tiedä - reaktiot voivat yllättää itsenikin.

Vierailija

Olen samaa mieltä Kirjakon kanssa. Kun pääsen eläkkeelle, en kaipaa takaisin enkä odota sieltäkään päin mitään. Paremminkin rakennan elämää muuhun suuntaan. Hiljaista tietoani olen yrittänyt antaa pitkin työvuosieni myötä, joskus onnistuen ja joskus epäonnistuen, riippuen millainen työyhteisö on ollut vastassa.

Vierailija

Hyvämielen kanssa samoila linjoilla. Olen ollut 20v samalla työnantajalla ja nähnyt tässä erilaisia asioita.
Uudet reippaat ihmiset kun astuu palvelukseen eivät paljon kysele kuinka asioita on tehty, ja onko tehty.
kehiteleevä vain omia hyviä ideoitaan ja
sitten kun kerkiää väliin sanomaan, että tuo toimintatapa ei ole hyvä sillä sitä on jo kokeiltu. saa maineen että aina on
vastarannan kiiskenä, ja sitten hakataan oma pääseinään.
Sellaista on se hiljainen tieto.
En usko että minuakaan kukaan kaipaa kun eläkkeelle lähden enkä itsekkään työmaalle haikaile.

Vierailija

Se riippuu työpaikasta. Minä jäin eläkkeelle pienestä, yksityisestä firmasta muutama vuosi sitten. Seuraajani palkattiin puoli vuotta aiemmin kuin minä jäin pois. Meillä on hieno aika yhdessä: sain siirrettyä lähes kaiken hiljaisen tiedon ja nuori oppilaani otti sen hyvin vastaan.

Lupasin hänelle, että hän voi soittaa ja pyytää apuani, vaikka olen eläkkeellä. Ja niin hän on tehnyt: soittelee kerran, pari kuussa ja kysyy jotain asiaa. Tätä on nyt jatkunut kohta 3 vuotta, ja voisin sanoa, että meistä on tullut, ikäerosta huolimatta, melkeinpä ystäviä. Emme tosin usein tapaa, mutta kesällä käytiin viimeksi lounaalla kesken hänen työpäivänsä.

Luulen kyllä, että tähän vaikuttaa myös se, että olemme aika samanlaisia ihmisiä: ahkeria, työteliäitä ja huolellisia. Firman etuhan tämä on ja tavallaan teen ilmaista työtä. Eikä esimies ole minua eläkkeellä ollessani muistanut, eikä käymään pyytänyt. Mutta ei se minua haittaa, koska tunnen edelleen olevani tarpeellinen.

Vierailija

Jäin helmikuun alusta eläkkeelle. Minulla oli paljon nk hiljaista tietoa. Työtoverini ja pomoni tajusivat sen ja alkoivat loppua kohden huolestua. Yritin kirjoittaa jonkinlaista "testamenttia" ja kun seuraajani oli tiedossa prepata häntä niin hyvin kuin taisin. Seuraajani oli nuori, melko tärkeä nainen, joka ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta osaamisestani. Varoittelin salakuopista ja mahdollisista vaikeuksista, mutta hän vakuutti pärjäävänsä. Hän osallistui kurssille, jonka järjestin toiselle organisaatiolle ennen eläkkeelle siirtymistäni. Seuraajani ei aukaissut suutaan koko kurssin aikana, ei ottanut kantaa eikä juuri keskustellut muiden osallistujien kanssa. Minulle jäi epämääräinen tunne, etten ollut onnistunut "hiljaisen tietoni" jakamisessa. Kuulin äskettäin, että kyseinen nainen ei viihtynyt hommassa montakaan kuukautta. En ollut hämmästynyt enkä pahoillani. Hiljaisen tiedon jakaminen on vaikeaa, mutta sen vastaanottaminenkin vaikuttaa joskus hankalta. Kai sen on ihmisestä kiinni puolin ja toisin.

Vierailija
allinlapsi
26.09.2009 19:58
Jäin helmikuun alusta eläkkeelle. Minulla oli paljon nk hiljaista tietoa. Työtoverini ja pomoni tajusivat sen ja alkoivat loppua kohden huolestua. Yritin kirjoittaa jonkinlaista "testamenttia" ja kun seuraajani oli tiedossa prepata häntä niin hyvin kuin taisin. Seuraajani oli nuori, melko tärkeä nainen, joka ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta osaamisestani. Varoittelin salakuopista ja mahdollisista vaikeuksista, mutta hän vakuutti pärjäävänsä. Hän osallistui kurssille, jonka järjestin toiselle organisaatiolle ennen eläkkeelle siirtymistäni. Seuraajani ei aukaissut suutaan koko kurssin aikana, ei ottanut kantaa eikä juuri keskustellut muiden osallistujien kanssa. Minulle jäi epämääräinen tunne, etten ollut onnistunut "hiljaisen tietoni" jakamisessa. Kuulin äskettäin, että kyseinen nainen ei viihtynyt hommassa montakaan kuukautta. En ollut hämmästynyt enkä pahoillani. Hiljaisen tiedon jakaminen on vaikeaa, mutta sen vastaanottaminenkin vaikuttaa joskus hankalta. Kai sen on ihmisestä kiinni puolin ja toisin.

Hyvä kirjoitus Sinulla Allinlapsi. Noihan se usein menee. Meille,
vaikkapa 40 vuotta työelämässä olleille on jostain erityisalalta ehtinyt
kertyä paljon kokemusta ja ns. hiljaista tietoa, jota lähes koulunpenkiltä
suoraan työhön tuleva kipeästi saattaisi tarvita. Aikanaan oman opiskeluni
päättyessä viisas rehtori sanoi: "Olette nyt valmistuneet....., mutta ette ole
vielä työelämässä mitään. Sitten, kun olette muutaman vuoden tehneet sitä
työtä, sitten vasta tiedätte ja osaatte jotakin." Näin se ei varmaan sanasta
sanaan mennyt, kun aikaa on kulunut yli neljäkymmentä vuotta, mutta ajatus
oli näin. Hiljainen tieto on arvokasta, jos sitä vain halutaan ottaa vastaan.

Vierailija

Nykyisin aika monessa työpaikassa hiljaista tietoa halveksitaan.
Paremminkin supistaan, että kunhan tuo lähtee, niin sitten......

vahingossa kuullut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat