Väsynyt omainen

Omien vanhempien ymmärtämiseen kaipaisin näkemystä.
Eivät ole ikäloppuja (70+), muistisairauksia ei ole, mutta ovat ilkeitä ja negatiivisia ihmisiä. Vuosikausiin puheenaiheet ovat pyörineet ainoastaan heihin kohdistuneissa muka-vääryyksissä ja kuka tahansa ohikulkijakin kelpaa haukuttavaksi. Sukulaiset ovat kateellisia, yrittävät höynäyttää ja jos joku käy kylässä, niin silläkin on joku taka-ajatus. Yksikään ihminen ei ole heidän mielestään pyyteetön.

Kerran eräs vanhempieni tuttava oli käymässä, istui tovin ja lähti pois. Olin itse paikalla, eikä tämän tuttavan puheissa ollut mitään, mistä olisi voinut päätellä mitään negatiivista. Kun kyseinen ihminen oli poistunut, alkoivat vanhempani valittamaan, että mitä se tuokin tänne tunki ja olivat muka lukeneet yhtä jos sun toistakin epäilyttävää tuttavan naamasta.

Mikään ei ole ikinä hyvin. Muistelevat kilpaa vuosikymmenten takaisia asioita ja jauhavat niistä jatkuvasti. Mitään mukavaa kommentoitavaa ei ikinä löydy. Hyväntuuliset ihmiset ovat heidän mielestään teennäisiä ja tyhmiä, mukavat asiat, kuten harrastukset ja matkat ovat turhia jamtarpeettomia ja erityisesti puhuttaa se, millä kukakin minkäkin ostoksensa maksaa. Ihmiset juoksevat heidän mielestään rahan perässä, mutta kenenkään muun en ole koskaan kuullut huolehtivan toisten rahoista niin paljon kuin he itse.

Lastensa perheiden kuulumisia eivät kysele koskaan ja lapsenlapset eivät kohta halua mummilassa edes käydä.

On helppo sanoa, että jokaisen pitäisi huolehtia omista vanhemmistaan, mutta haluaisin nähdä sen ihmisen, joka jaksaa kuunnella hajoamatta näitä minunkin vanhempiani, varsinaisia myrkynkeittäjiä ja tunkion kaivelijoita.

Ihmisten ilmoille heitä ei saa ja mitä siellä tekisivätkään, kun kaikki ovat heille liian tyhmiä, yksinkertaisia, kieroja, valehtelijoita, leuhkoja ja ihan mitä vaan.

Olen aivan loppu, kerta kaikkiaan niin loppu.

Sivut

Kommentit (69)

Vierailija

Tulee vaan mieleen, että on aika ottaa etäisyyttä heihin. Jos asiaa ei voi ottaa puheeksi ja voimat hiipuvat aina negatiivisten ihmisten seurassa, ei juuri jää muuta kuin etäisyys. Puhutaan energiasyöpöistä lähimmäisistä, jotka kuluttavat ja syövät toisten voimavarat ja tarinasi kuulostaa siltä, että vanhempasi ovat tälläisiä energiasyöppöjä.

Ei mene läpi

Anteeksi mutta tämä juttu ei nyt vaan mene läpi tällä kertaa. Kirjoituksen tyyli antaa viitteitä siihen, että kyseessä on keksitty, kuvitteellinen juttu. Ehkä todellisuutta jollekin muulle henkilölle mutta ei ketjun aloittajalle. Jep, jep ihan aiheesta kirjoitat mutta voisit kirjoittaa yleisellä tasolla eikä muka omakohtaisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Itse olen 80 vuotias ja olen sitä mieltä että kiukku kuluttaa voimavaroja ihan turhaan. Kyllä joskus itsekin tulee kiukuteltua lapsille jos on huono päivä. Mutta kun ei muitakaan ihmisiä ole niin sitten käy niin.

Sinun kannattaisi pitää välillä taukoa tai harventaa käyntejäsi. Ehkä he huomaavat että et jaksa ihan kaikkea.

Yritä pitää oma mielesi virkeänä ja nauttia elämän pienistä iloista. Vaikka talvesta nyt kun se taas meillä on.

Koskaan ei tiedä milloin se viimeinen päivä koittaa.

Tuovi

Rauman trolliäijän  halpamaista kusetusta aloitus!

Niin läpinäkyvää trollilta, ja sitten itse vastailee jonain toisena kuten tavallista!

Raukkamaista toimintaa!

Väsynyt omainen

Sitä he ovat. Todella. Aina heidän luona käydessä on olo väsynyt ja toivoton useita viikkoja.

Ja kun kyse ei ole mistään pienestä narinasta, vaan aivan raivolukemiin nousevasta kiukkuamisesta. Sen saattaa laukaista vaikka telkkarin katselu. Ohjelmassa vilahtavia ihmisiä haukutaan ja nimitellään. Esim. eri urheilulajien harrastajat ovat mielisairaita tai naurettavia ja näyttävät naurettavilta. Ja vain hullut harrastavat tennistä, golfia, hiihtoa jne.

Erityismaininnan ansaitsevat lasten ja nuorten ihmisten nimittelystä. Sentään eivät vielä ole omia lapsenlapsiaan nimitelleet, mutta kuulevathan nuo vierestä, miten varsinkin isäni arvostelee muita lapsia.

Ankeus on heidän elämäntapansa ja ankeaa pitää olla toisillakin. Saattavat juuttua tuntikausiksi jauhamaan vaikkapa sukulaisten vuosikymmeniä sitten tehneistä toilailuista ja samaan syssyyn nimitellään ja haukutaan sukulaislapsetkin ja ihan kaikki.

Tällaista eivät toki muiden ihmisten silmissä tee, mutta selän takana sitäkin reippaammin.

Ymmärrän senkin, että ikääntyminen tuo tullessaan kaikenlaista hankaalaakin, mutta pitäisi kyetä puhumaan niistä oikeasti hankalista asioista, eikä sen sijaan haukkua ja nimitellä kaikkea vastaantulevaa.

Niin ja mitkään neuvot ja avut eivät kelpaa tietenkään. Äitini ei esimerkiksi suostu juuri ulos lähtemään, ei käy kävelyllä, kirjastossa, kahvilla, ei missään. Parhaimmiillaan on istunut sisätiloissa parikin kuukautta yhtä soittoa, kun ulkona on liian kylmä, kuuma, tuulee, sataa, paistaa, hyttysiä tai herra ties mitä. Kaikki riittää syyksi sille, että ei muuta tee kuin säestää isän raivoamista ja sekoaa itse siinä samalla.

Jos mitä vain mielenvirkistystä ehdottaa, nousee kauhea raivoaminen päälle. Viimeksi siskoni yritti saada äitiäni hieman liikkeelle ja pienelle lähimetsäkävelylle, mutta sai vain siipeensä kun äiti raivosi kuin metsänelukka.

Mihinkään hoitoon näitä ei saa. Ulkopuolisen silmissä eivät varmasti mitenkään erikoisilta vaikuta.

Mielellään ottaisin etäisyyttä, mutta aina kun sen päätöksen teen, osuu silmiini joku juttu jossa arvosteellaan omaisia siitä, etteivät käy vanhempiaan katsomassa.

Väsynyt omainen

Johan on. Näköjään nykyvanhuuteen kuuluu raivoaminen ihan yleisesti mm. nettipalstoilla. Kuulostaa aivan omilta vanhemmiltani. :D

Uskomatonta. Luulin, että täällä jos missä olisi asiallisen keskustelun paikka.

Vierailija

Sairasta, sairasta, kukaan normaali vanhus ei ole noin akressiivinen ja ilkeä, että ivaa kaikki. "Käsiala"

on kuin täällä ennenkin kiusannut kirjoittaja.

Jos tuo on totta, mitä aloittaja kertoo, niin joutuin lääkäriin koska vaikuttaa sieltä, että on alzheimeri, dementia tulossa tai jatkuvat verensokerin pahat muuntumat, eli elimistö on sokeroitunut, tai hniivasyndrooma, ne saa aikaan kiukkua, jota useasti pidetän pelkkänä ilkeytenä, vaan kun sokerit saadaan tasattua, elämä ja asenteet ulospäinkin, kuin koko kytös muuttuu. 

Vierailija

Ajatteletko aloittaja, että vain omaisilla on velvollisuuksia?  Kyllä näillä negatiivisilla ihmisillä pitää myös olla velvollisuus olla myrkyttämättä ympäristönsä ihmisiä ja varsinkin lapsiaan.

Vähennä reilusti kanssakäymistä, älä anna heidän pilata omaa elämääsi, vaikka kuinka ovat vanhempiasi.

Itse olen heivannut alkoholistivanhempani tosi vähille tapaamisille, koska en kestänyt häntä katsoa. 

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa!

Vierailija

Valtaosa näistä tarinoista on ulkopuolisten kirjoittamia..Muutoinhan näitä  asioita ei käsiteltäisi missään.

Aloitus on asiallinen.

Tunnen muutaman  kitkerän  vanhuksen.   Myrkyllisiä  jo viisikymppisinä.   Tauti pahenee  vuosi vuodelta

Mitään muuta lääkettä en ole keksinyt kuin etäisyyden   pitentämistä.

Vierailija

Nuo oireet tosiaankin viittaavat johonkin alkavaan muistisairauteen, koska ei kukaan normaali ihminen käyttäydy noin. Joskus voi olla huono päivä ,mutta ei sitäkään tarvitse purkaa muihin ihmisiin. Jos mikään harrastus tai edes ulkoilu kiinnosta niin pahasti jotain vialla. Lääkärin juttusille, mutta miten jos ei itse halua?

Älkää hyvät ihmiset unohtako kiukkuavia vanhempianne.

Käykää siellä uskollisesti´tapaamassa heitä. Heillä on paha olla ja vaativat huomiotanne.

Kannattaa selvittää tämä muistisairausasia. Vanhukset tulevat silloin ns. vaikeiksi.

Ps.kokemusta on.

Minusta on nämä vanhenevat vaikeat läheiset, muistisairaat ovat kuin murrosikäiset. Heille pitää panna tietyt rajat, mutta myös rakastaa.

Väsynyt omainen

Voi hyvä ihme sentään. Minä en ole kiusaamassa täällä, vaan puhumassa omista vanhemmistani. Tiedän oikein hyvin, että tuollaisia vanhuksia on vain osa ja muut siltä väliltä.

Väsynyt omainen

Tiedän, että hoitoon pitäisi saada, mutta kun eivät ota.
Isällä on katsottu sokerit ym. ja tasapainossa ovat. Äidistä en tiedä, mutta miten saan heidät lääkäriin?

Eivät ole tuollaisia aina olleet, nyt muutos on volyymiltään jo sietämätön. Mutta kun muuten kyekenvät omat asiansa hoitamaan, niin edes lääkäriin ei saa vain huonon käytöksen perusteella. :(

Ei siinä ole muut kuin käydä vanuksia tapaamassa tietyn väli-ajoin.

Minäkin käyn sisartani tapaamassa joka viikko. Hän kertoo aina samat asiat. Uskollisesti kuuntelen niitä mieheni kanssa.

Vanhusten hoitokotiin on asuntohakemus menneillään.

Virikeohjaaja

Suosittelen, että luet kirjan Naomi Feil/validaatiomenetelmä... kohta malorientaatio ja sen tunnusmerkit. Löydät sieltä myös ohjeet miten tällaisen ihmisen kanssa tulee toimia ja tulla toimeen. Tunnistan kertomastasi vanhukset, jotka ovat muistisairauden alkuvaiheessa eivätkä hyväksy itsessään tapahtuvia muutoksia. Käytän validaatiotekniikoita joka päivä työssäni palvelukodissa. TOIMII!!!

Väsynyt omainen

Kiitos, pitääpä kyllä lukea tuo.

Itse asiassa nyt kun muistan (muistihäiriöistä puheenollen :)))), niin isäni kävi jossain vaiheessa muistitestissäkin, mutta tulokset olivat hyvät.

Toki käyn siellä, mutta se ilmapiiri on niin voimat vievä, että pitäisi jostain löytää voimavaroja oman perheen ja työssäkäymisen lisäksi, millä jaksaisi tuupertumatta sen kuorman alle.

Pahinta kai on se, että edes minun ja siskoni elämässä ei heidän mielestään saisi tapahtua mitään mukavaa. Eivät kysele kuulumisia enää juuri muutenkaan ja jos niistä kerron, vaihtavat jo puheenaihetta itseensä tai kaikenlaisiin luuloihinsa.

Vierailija

Hei, Väsynyt omainen. Et ole ainoa, jonka vanhemmat käyttäytyvät kertomallasi tavalla. Muistuttaa kovin oman äitini käytöstä. Hän osasi olla mitä miellyttävin vieraiden seurassa, mutta jälkeenpäin kaikenlainen negatiivinen arvostelu oli hyvin yleistä  Meitä läheisiä hän arvosteli suorasukaisesti. Varsinkin siskoani, joka asui hänen kanssaan isän kuoleman jälkeen. Otin asian puheeksi äitini kanssa ja esitin, että voisin olla siskollani sijaisena, koska äiti ei halunnut olla kuin pari päivää itsekseen. Hänpä loukkaantui asiasta niin, ettei puhunut minulle moneen vuoteen- olin kuin ilmaa, kun kävin siskoni ja hänen luona kylässä. Jos sattui niin, että muitakin vieraita oli samaan aikaan, hänen käytöksensä oli aivan toisenlaista. Äidilläni ei ollut mitään muistisairautta, vaan hän katsoi oikeudekseen arvostella muita. Hän oli innokas ulkoilemaan ja hänellä oli muutama ystävä, joitka jaksoivat kuunnella hänen negatiivisiakin juttuja ja saattoivat istua iltaa muita arvostellen. Meille lapsille äiti painotti useaan kertaan, että mihinkään hoitolaitokseen hän ei lähde. Vakava sairaus uuvutti hänet nopeasti, sillä myös lääkärissä käynti oli hänelle vastenmielistä. En osaa antaa mitään neuvoa, kuinka menetellä. Ajattelen kuitenkin, että ei omilta vanhemmiltakaan tarvitse sietää, minkälaista käytöstä tahansa. Voimia sinulle Väsynyt omainen, toivottavasti löydät itsellesi sopivan tavan toimia.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat