Yleishyödyllinen testamentti

Vierailija

Meillä, joilla ei ole perillisiä, on ongelmana löytää sopiva kohde, jolle osoittaa jälkeenjäävä omaisuus.

1. Yksi vaihtoehto olisi ohjata perintö kunnan muuhun kuin lakisääteiseen vanhustyöhön. Näinhän on tapahtunut Pukkilan Onni-kodissa. Olisi hyvä kuulla, onko vastaavia testamentteja tehty muualla, huomattavasti pienimuotoisempana, jolloin kunta saisi resursseja vanhusten viihtymisen pienimuotoiseen parantamiseen.

2. Olisi myös hyvä kuulla, millaisia kokemuksia käyttäjillä on ollut tällaisista testamenteistä.

3. Olisin myös kiinnostunut muista pienimuotoisista kohteista, joissa voisi tietää, että testamentista on hyötyä, eikä kaikki kulu hallintokuluihin.

Kommentit (15)

Vierailija

Raha tai osakkeet Kirkon ulkomaanavulle tai SPR:n katastrofiavulle. Menee ainakin tarpeeseen. Ei omalle seurakunnalle, jolloin ei tiedä mihin lopulta rahat päätyy. Vanha metsäomaisuus luonnonperintösäätiölle, jos on kiinnostunut luontoarvoista.
Valtiolle pohjattomaan kassaan ei pidä kuitenkaan jättää kuten ei kateellisille sukulaisille, jotka eivät muutenkaan ole puutteessa ja mahdollisesti riitelevät keskenään omaisuuksista.

Vierailija

Aloittajalle - ihmettelen etteikö todellakaan ole perillisiä. Ei siis lapsia, ok, mutta etteikö sisaruksia, sisarusten lapsia? No vanhempia enää tuskin.
Jos esim. toissijaisia perillisiä on, on mielestäni aika raadollista ohittaa heidät jollain yleishyödyllisellä testamentilla. Miksi niitä varoja ( jos siis ovat rahaa) ei voi jo elinaikanaan jakaa haluamilleen tahoille, esim. vähävaraisille yksinhuoltajille ( joita uskoisin lähistöltä löytyvänj) tai pienituloisille yksineläjille tms. Miksi pitää kierrättää verottajankin taskuun osa?

Vierailija

Kyllä noissa julkisten avustusjärjestöjen piirissä niin paljon väärinkäytöksiä tehty, jotta sinne en kyllä testamennttia tekisi! Samaten on kokemuksia nähty sukulaisten perintörahojen ja osakehuoneistojen häviämisestä maaailman tuuliin alta aikayksikön. Se on niin, jotta köyhyydessä elänyt kun äkkirikastuu eli ilmaiseksi saa, niin ei osaa oikein arvostaa lahjan antajaa. Tosin tuo nyt ei ole yleistettävissä kaikkiin.

Vierailija

Lainaus:

Aloittajalle - ihmettelen etteikö todellakaan ole perillisiä. Ei siis lapsia, ok, mutta etteikö sisaruksia, sisarusten lapsia? No vanhempia enää tuskin.
Jos esim. toissijaisia perillisiä on, on mielestäni aika raadollista ohittaa heidät jollain yleishyödyllisellä testamentilla. Miksi niitä varoja ( jos siis ovat rahaa) ei voi jo elinaikanaan jakaa haluamilleen tahoille, esim. vähävaraisille yksinhuoltajille ( joita uskoisin lähistöltä löytyvänj) tai pienituloisille yksineläjille tms. Miksi pitää kierrättää verottajankin taskuun osa?

Miksi pitäisi jättää omaisuuttaan esim. sisarusten lapsille ? Hoitakoot itse lapsilleen omaisuuksia. Mitä raadollista on yleishyödyllisessä testamentissa ? Menee varmasti enemmän tarpeeseen kuin sukulaisille antamalla. Vanha sanonta sanoo, että kyllä piru perillisiä löytää ja varmaan näin onkin. Omaisuudet kyllä kelpaisi monta kertaa jo eläessäkin.
Tällaiset henkilöt, jotka harkitsevat yleishyödyllistä testamenttia, ovat yleensä myös elinaikanaan lahjoittaneet varallisuutta hyväntekeväisyyteen. Mutta toisilla on syystä tahi toisesta kertynyt sitä vähän enemmän, että jää jakoon vielä kuoltuakin.
Yleishyödyllinen testamentti on hyödyllinen ja ajattelevan ihmisen teko.

Vierailija

Yleishyödyllinen testamentti ohi perillisten, vaikka toissijaistenkin, on silkkaa piruilua ja ilkeilyä. Tiedetään kuitenkin että ns. testamenttivaroilla nämä järjestöt ym. rahoittavat vain työntekijöidensä virkistystä yms. Todellisille avuntarvitsijoille tuskin menee muruakaan. Kuolluttahan se ei tietysti haittaa, mutta ainakin suku vihaa tällaisia hymistelijöitä hamaan omaan hautaansa sti.

Vierailija

Voisithan perustaa vaikka oman säätiön, josta vuosittain jaettaiisiin stipendejä tai apurahoja.
Sellainen työ/opiskelu tai harrastusala josta itse olet ollut eniten kiinnostunut.
Näin elämäntyösi ja aikaansaannoksesi jäisi muistiin pitemmäksikin aikaa.

Vierailija

Lainaus:

Yleishyödyllinen testamentti ohi perillisten, vaikka toissijaistenkin, on silkkaa piruilua ja ilkeilyä. Tiedetään kuitenkin että ns. testamenttivaroilla nämä järjestöt ym. rahoittavat vain työntekijöidensä virkistystä yms. Todellisille avuntarvitsijoille tuskin menee muruakaan. Kuolluttahan se ei tietysti haittaa, mutta ainakin suku vihaa tällaisia hymistelijöitä hamaan omaan hautaansa sti.

Kun sinulla on näin hyvää tietoa testamentattujen varojen käytöstä vastoin testaattorin tahtoa, voitko yksilöidä, että pystytään muutkin asiaa argumentoimaan. Iltapäivälehtiin vaan myös omalla nimellä juttu.
P.S. Oletko jäänyt itse syrjään perinnöistä, kun olet noin katkeranoloinen toisten rahoille ja omaisuuksille, mihin joku henkilö haluaa laittaa OMAT VARANSA. Jokainenhan saa omilleen tehdä mitä haluaa - vaikka heittää maantien ojaan.
Itse olen tehnyt yleishyödyllisen testamentin (ei rintaperillisiä, mutta sisarusten lapsia, joille omaisuutta tulossa jo muutenkin tarpeeksi paljon). Jos joku sukulainen haluaa vihata tällä perusteella, niin siitä vaan - hänen oma häpeä ja vahinko. Ei minun.

Vierailija

Kyse on vain elämän ( ja tässä tapauksessa myös kuoleman) eriarvoisuudesta. Miksi sellaiset henkilöt, joilla on maallista mammonaa enemmän kuin tarvitsevat tai ehtivät kuluttaa, eivät voi auttaa ympärillä olevia tarvitsijoita, esim. yksinhuoltajia ja yksineläviä pienituloisia. Kyllä, olen katkera, mutta ei, en ole ollut tilanteessa, jossa perintö on mennyt sivu suun.
Katkera olen siksi, että tiedän toisilla olevan omaisuutta homehtumaan asti ja itse sinnittelen palkkapäivästä toiseen miettien, miten mistäkin laskusta selviä vai selviänkö tässä kuussa kaikesta lainkaan ja ruuasta pitää nipistää eikä uusia vaatteita voi edes kuvitella, matkustelusta tms. virkistäytymisestä puhumattakaan. Tällaisessa tilanteessa varmasti jokainen katkeroituu. En kerjää sääliä, se on vain fakta.Kaltaisiani on varmasti paljon, mutta varakkaat ihmiset, joilla on yltäkyllin kaikkea, sulkevat silmänsä. Joskus ajattelen, että satanen pelastaisi minun kuukauteni, mutta ei tekisi toisen omaisuuteen edes henkäyksen mentävää reikää.

Vierailija

Ja vielä edelliseen. Elinaikanaan kannattaa elää ja käyttää rahoja ja omaisuuksiaan omaksi hyväksi ja hyvinvoinniksi, ei ensisijaisesti säästää ja kituuttaa. Onneksi nykyajan eläkeläiset alkaakin jo tämän osata. Meidän vanhemmat, jotka elivät köyhän lapsuuden ja sota-ajan ja tekivät kovasti työtä, säästivät pahan päivän ja lasten varalle ja kituuttivat itse loppuun asti, kun eivät muuta elämänhistoriallaan osanneet (vaikka olisi ollutkin mahdollista).

Täällä eletään vain kerran ja sitä kertaa ei kannata kituuttaa, jos on mahdollista käyttää varoja laadukkaaseen elämiseen - asuminen, hoidot, matkustaminen. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuuksia, kuten tälläkin palstalla saa lukea. Ja hekin kyllä elävät monet varsin hyvän elämän. Kaikkihan on itsestä kiinni ja sinun asenteistasi itseäsi ja muita kohtaan. Katkeruus ei paljon auta.

Vierailija

Jos itselläni olisi testamentattavaa, en odottelisi kuolemaani ja arvailisi mihinkä testaamani varat menisi. Paremman mielen takuulla saa kun antaa niitä varojaan eläissään pois. Aloittajan kirjoituksesta tulee mieleen tiukasti omaisuuteensa kietoutunut henkilö.

Vierailija

Lainaus:

Jos itselläni olisi testamentattavaa, en odottelisi kuolemaani ja arvailisi mihinkä testaamani varat menisi. Paremman mielen takuulla saa kun antaa niitä varojaan eläissään pois. Aloittajan kirjoituksesta tulee mieleen tiukasti omaisuuteensa kietoutunut henkilö.

Minun mieleeni taas tuli henkilö, jolla on esimerkiksi asuinkiinteistö tai useampia, ehkä osakesalkku, metsää, kesämökki, pankkitalletuksia, asunto-osake/osakkeita... siis jotakin omaisuutta, mutta ei perillisiä tai edes lähisukua joille haluaisi testamentata jäämistönsä.
Eläessään on hankala jakaa omaisuutta, sillä eihän kukaan tiedä kuinka kauan elää ja kuinka paljon joutuu itse ostamaan hoitopalveluita.
Siksi on hyvä suunnitella, kuka saa jäämistön, jos kaikkea ei ehdi kuluttaa.

Jos minulla ei olisi perillisiä, testamenttaisin jäämistöni metsiensuojeluun.

Vierailija

Niin, varmaan on hyvä kuitenkin turvata elinaikanaan oma "selusta". Ei tiedä miten sairastuu ja mitä hoitoja ja asumisjärjestelyjä vielä tarvitsee. Nyky yhteiskuntaan en paljon enää luottaisi. Vuodeosastolle ei ainakaan kannata suunnitella jäävänsä makaamaan, jollei ole pakko. Siellähän ei saa edes tarvitsemaansa puhtautta (vaipat) tai riittävästi ruokaa.
Sellaiset, joilla on varaa, kannattaa panostaa omaan olemiseen ja hoitoon elinaikanaan ja loput lahjoittaa sopivaan
tarpeeseen, ei sukulaisten riideltäväksi (ks. keskustelu testamenteista).
Maailma on täynnä puutteenalaisia, jotka eivät ole syypäitä omaan tilaansa. Myös luontoon ja metsään kannattaa panostaa - se on se mikä jää jälkeen tuleville polville.
Mutta ennenkaikkea kannattaa ajatella ajoissa asioita - kaikille meille tulee lähtö ennemmin tai vähän myöhemmin.

Vierailija

Minä neuvoisin testamenttaamaan tai pikemminkin lahjoittamaan pienempinä erinä jo eläessäsi esim. pienipalkkaisille hoitoalan yksinhuoltajille tms. jolloin varat tulisivat todelliseen tarpeeseen. Ns. yleishyödylliset maailmaasyleilevät tahot kyllä nielevät miten paljon tahansa ilman että kukaan niistä todellisuudessa hyötyy.

Vierailija

Jos minä olisin varakas, eikä minulla olisi perillisiä, lahjoittaisin omaisuuteni jonkun sairaalan lastentautiosastolle, tai jonkin sairauden tutkimukseen.

Vierailija

Lainaus:

Minä neuvoisin testamenttaamaan tai pikemminkin lahjoittamaan pienempinä erinä jo eläessäsi esim. pienipalkkaisille hoitoalan yksinhuoltajille tms. jolloin varat tulisivat todelliseen tarpeeseen. Ns. yleishyödylliset maailmaasyleilevät tahot kyllä nielevät miten paljon tahansa ilman että kukaan niistä todellisuudessa hyötyy.

Kyllä olet varma mielipiteessäsi, mutta missä on FAKTA (...maailmaasyleilevät tahot...ilman että kukaan niistä todellisuudessa hyötyy).

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat