Kommentit (14)

Vierailija

Häpeän monet kasvot.

Miksi nainen yhä uudelleen ja uudelleen asettuu
väkivallalle altiiksi?
Hänen häpeänsä,joka ei ole hänen,on jo leimaantunut lapsivuoteella häneen.
Isä väkivaltainen,äiti mustelmilla,turvoksissa,hampaat irti aina silloin tällöin.
Isä juo edelleen,äiti lähti naru mukanaan,meni kokonaan pois.
Lapsi kasvaa isoäidin luona,muistaa kokemuksensa.
Kasvaessaan etsii sylejä,kaikki omalatuisen väkivallan omaavia.
Lapsi,nuori nainen nyt avioituu,eroaa,avioituu ja aina samoin kuin kävi äidille.
Miksi?
Tuttua ja turvallistako?

Vierailija

Samaa ihmetellyt puoli vuosisataa, kait se on ainakin tuttua ja onnen etsiminen kai on ihan perusjuttu ihmisen elämässä. Itse olen ikuiseen juurrutetun häpeän saanut riitelevästä, kännäävästä, tappalevasta, likaisesta kodista, johon ei koulukavereita kutsuttu. Häpesin mustia silmänalusiani, risoja, epäsopivia ja likaisia vaatteita, puuttuvia suksia ja luistimia, ainaista laihuutta ja nälkää. Jotenkin häpeä istuu sisällä vieläkin ja rakkaus ja lämpö puuttuvat elämästä kaikesta etsinnästä huolimatta, onneksi sentään olen välttynyt fyysiseltä väkivallalta.

Vierailija
Usva-Lintunen

Häpeän monet kasvot.

Miksi nainen yhä uudelleen ja uudelleen asettuu
väkivallalle altiiksi?
Hänen häpeänsä,joka ei ole hänen,on jo leimaantunut lapsivuoteella häneen.
Isä väkivaltainen,äiti mustelmilla,turvoksissa,hampaat irti aina silloin tällöin.
Isä juo edelleen,äiti lähti naru mukanaan,meni kokonaan pois.
Lapsi kasvaa isoäidin luona,muistaa kokemuksensa.
Kasvaessaan etsii sylejä,kaikki omalatuisen väkivallan omaavia.
Lapsi,nuori nainen nyt avioituu,eroaa,avioituu ja aina samoin kuin kävi äidille.
Miksi?
Tuttua ja turvallistako?


Voi kun saisi tuollaisen kierteen poikki. Kuka - puhtaasti - rakastaisi tällaisen lapsen omana itsenään, kallisarvoisena, ainutkertaisena Jumalan lahjana. Silloin tuo surkeus loppuisi, kun tuo lapsi saisi kasvaa kunnioittavassa ilmapiirissä, jossa arvostaen rakastetaan ja ohjataa rajat antaen oikeaan.
Lapsellakin omatunto on sisäänrakentunut tietoisuus hyvän ja oikean perään.
Ei tulisi niin syviä haavoja. Oppisi antamaan ja pyytämään anteeksi terveesti.
Silloin ei kasvaisi tuota häpeää itsestä. Vaan itsetunto kasvaisi terveeksi. Lapsi oppisi arvostamaan itseään. Kasvaisi terve aikuinen. Me aikuiset voimme!
Lapsi imee ympäristöstään mallit elämiseen. Sen tähden meidän tulisi miettiä esim. mitä lasten aikana puhutaan ja mitä käytösmalleja annetaan.
Lapsi voi oppia, että väärä on oikein - yhtä hyvin kuin totuus on oikein.Rakastetaan paljon!

Vierailija

Lainaus:

Samaa ihmetellyt puoli vuosisataa, kait se on ainakin tuttua ja onnen etsiminen kai on ihan perusjuttu ihmisen elämässä. Itse olen ikuiseen juurrutetun häpeän saanut riitelevästä, kännäävästä, tappalevasta, likaisesta kodista, johon ei koulukavereita kutsuttu. Häpesin mustia silmänalusiani, risoja, epäsopivia ja likaisia vaatteita, puuttuvia suksia ja luistimia, ainaista laihuutta ja nälkää. Jotenkin häpeä istuu sisällä vieläkin ja rakkaus ja lämpö puuttuvat elämästä kaikesta etsinnästä huolimatta, onneksi sentään olen välttynyt fyysiseltä väkivallalta.

Rakas ihminen! Älä kanna häpeää! Lapsuudellesi et mitään voinut. Se on taakese jäänyttä elämää, sinun ei tarvitse edes muistaa sitä enää. Tietenkin se on täytynyt työstää, muuten siitä ei pääse eroon. Anna anteeksi ja unohda. Voi kasvaa katkeruus ja sen kanssa on tosi paha elää. Unohda
ja katso eteenpäin. Sieltä voi vaikka mitä ihanaa tulla elämääsi, kun lähdet liikkeelle, toimimaan.
Jumalan armo ja rakkaus parantaa sinut, kun vaan otat sen vastaan.

Vierailija

Hei Usva-Lintunen!

Jos oikein muistan, sinä joskus kauan sitten kerroit, että olet työskennellyt
lasten ja nuorten parissa. Oliko niin? Sitä kautta sinulla varmaan on kokemusta
lapsista, jotka jo pieninä ovat kokeneet vanhempiensa väheksyntää ja kaltoin
kohtelua, jopa väkivaltaakin. Vain vanhempien varaukseton rakkaus ja kannustus
voi antaa hyvät eväät elämään, itseluottamukseen ja aikuisuuteen.
Luin äskettäin paikallislehdestä, että:

"Suomessa kuolee vuosittain keskimäärin 12 taaperoikäistä omien vanhempien väkivaltaisen kohtelun seurauksena. Vuosittain jopa 200 000 lasta joutuu väkivallan uhriksi. Heistä 300 vammautuu pysyvästi....."

Vierailija

Aivan oikein,olen työskennellyt kymmeniä vuosia lasten,nuorten,myös vammautuneiden ja psyykkisesti kipeytyneiden parissa.
Yhä,lähes viikottain,minulle tulee muutama soitto,jo aikuistuneilta henkilöiltä,jotka itkien kertovat tarinaansa.
Muuan äiti,elää yhä saman miehen kanssa, menee hammaslääkäriin,irronneitten etuhampaiden vuoksi tai ostaa uudet silmälasit rikkimenneiden tilalle.Nyrkki on puhunut.
Hänen jo aikuiset lapsensa eivät luota häneen,koska hän on antanut itseään kohdeltavan mattona,mihin jalat pyyhitään.Ja hänen on *oltava* vain turvassa tässä liitossa.Hänen oma äitinsä teki itsemurhan.Isä menehtyi viinaan.
Kaikkein pahimpia ei oikein voi tässä kertoakaan.
Ulkomaalaistaustaista sen verran,että veli veti tuolilla siskoa ja toista niin,ettei kasvoja tuntenut.
Syy oli se,että miehenvalta alkoi täällä Suomessa murtua juuri esim.pukeutumisessa.
Lastenkotiin,missä työskentelin,jätettiiin sairaalasta kotiutunut valekuristustaudin saanut poikavauva,jolle tuli epilepsia,diabetes ja skitsofrenia.Hän jättäytyi bussin alle,ei kuollut,mutta vammautui.
On toki myös paremman tulevaisuuden saaneita,vaikka lähtökohta on huono.
Joskus tai useinkin tuntuu itsestä niin turhalta moni asia tässä hektisessä maailmassa.
Luoja ei tätä tuskaa tee,Hän itkee,ihmisellä on vapaa tahto.

Vierailija

Itselläni on "kipeä" lapsuus,meillä oli
skitsofreenikko-yksinhuoltajaäiti jonka
sairaus puhkesi esikoisvauvan kuoleman
vuoksi, sodassa pienen näkyvän vamman saanut isä teki hänen elämästään kamalan ihan selvinpäin...kunnes
äiti lähti ja jätti pahoinpitelevän miehen ja taisteli oikeudessa saadakseen minun, nuoremman lapsen huoltajuuden...

Myöhemmin vanhempi sisarukseni karkasi ja tuli myös äidin luo...
tämä"hullu nainen" elätti meidät ja auttoi paljon myöhemmin perheitämme, siivoojan palkastaan....
Sekä minulla että sisaruksellani oli alkoholistipuoliso, kuin vastalauseena raittiille, äitiä pahoinpidelleelle Isälle...
Meidän molempien lapsilla on ollut vaikeuksia joiden takia joutunut koulukotiin...

Saiko isäni sodassa sieluunsa vamman --, vai oliko hänen lapsuutensa paha myös...?
Oma puolisoni oli paha suustaan juovuksissa....löikin joskus...
kun pakkasin tavaroitani pari vuotta ennen hänen kuolemaansa,
hän tuli luokseni kyynelsilmin:-selvinpäin-
-Jos sie jätät miut, sie tapat miut.....
Niiiin....loppuvuodet meni sitten rauhallisemmin ja leskeksi jäin alle viisikymppisenä.

Ajattelen että ne vammat sieluun tulee jo lapsuudessa....
Joskus tekee pahaa kun ihmiset haukkuvat toisiaan "hulluiksi"....
kukahan täällä "maailmassa" onkaan pätevä arvioimaan toisen hulluutta tai terveyttä..?

Koulukiusatut tekevät itsarin tai ampuvat/puukottavat kiusaajansa...
Työpaikkakiusaamisesta ilmoituksen tekevä saakin potkut.....
Kamalaksi on mennyt.....ei minun tee enää mieli edes uutisia lukea,
tuntuu niin pahalta....
http://youtu.be/jFP5yzR36iI
"Hullun pentu"

Vierailija

Kiitos Maria07.
Juha Tapio on upea ja Tilkkutäkki on tuttu.Kiitos.

Kiitos myös muille kirjoittajille.
Kyllä vammat tulevat lapsuudessa,jo joskus sikiökautena,en ennen uskonut niin,mutta nyt olen
siitä melko varma.
Missään nimessä en ole asiantuntija kuin omalla kohdallani elämässä ja läheisten kärsimysten kautta.
Vammat ,jotka koetaan ennen kuin lapsi on täyttänyt kolme vuotta,ovat jonkin tutkimusten mukaan syvimmät.
Aina ei välttämättä vanhemmat ole hirviöitä,heillä on vain oma kokemuksensa elämästä,he eivät osaa,koska heillä ei ole ollut kotia missä oppia kokemaan hellyyttä ja rakkautta.
Siitä kai on se VT.n sanonta:kolmanteen ,neljänteen polveen...mutta on mahdollisuus myös tehdä käännös,siinä tarvitaan apua,vertaistukea ja tunnustamista,että näin heikko minä olen,oli kysymyksessä äiti tai isä tai molemmat.
Vain itse tahtomalla voi päästä tuskastaan,myös häpeän tunteesta ja huonouden tunteesta,vaikka helppoa se ei ole.
Alkoholistien aikuisten lasten kerhot/ Alkoholistien puolisoille on omat kerhonsa.
Samoin kuin väkivaltaisen lapsuuden kokenut lapsi etsii itselleen samankaltaisuutta,samoin myös alkoholistin ja ahdistuneen lapsuuden kokenut etsii yleisimmin alkoholistin puolisokseen.
Se lapsuuden vamma on niin syvällä se on niin arka,niin kipeä.Sen parantamiseksi tarvitaan auttajaa,lähinnä psykiatrista,vertaistukea ja myös Luojan ,Jumalan armon tuntemista.
Uskallusta kohdata itsensä ja uskoa siihen,että häpeä en ole minä,vaan minun sairaan lapsuuden kokenut vanhempani.
Kuka meistä on se syyllinen.?
Kirja Tommy Hellsten;"Virtahepo olohuoneessa",on ihan luettavaa,kuten moni muukin vastaava kirja ja rohkeasti vertaistuen etsiminen vaikka vain näin kirjoittamalla pahasta olostaan ,josta on kärsinyt koko elämänsä ajan.
Oma postiluukkuni on myös auki;)

Vierailija
Usva-Lintunen

Aivan oikein,olen työskennellyt kymmeniä vuosia lasten,nuorten,myös vammautuneiden ja psyykkisesti kipeytyneiden parissa.
Yhä,lähes viikottain,minulle tulee muutama soitto,jo aikuistuneilta henkilöiltä,jotka itkien kertovat tarinaansa.
Muuan äiti,elää yhä saman miehen kanssa, menee hammaslääkäriin,irronneitten etuhampaiden vuoksi tai ostaa uudet silmälasit rikkimenneiden tilalle.Nyrkki on puhunut.
Hänen jo aikuiset lapsensa eivät luota häneen,koska hän on antanut itseään kohdeltavan mattona,mihin jalat pyyhitään.Ja hänen on *oltava* vain turvassa tässä liitossa.Hänen oma äitinsä teki itsemurhan.Isä menehtyi viinaan.
Kaikkein pahimpia ei oikein voi tässä kertoakaan.
Ulkomaalaistaustaista sen verran,että veli veti tuolilla siskoa ja toista niin,ettei kasvoja tuntenut.
Syy oli se,että miehenvalta alkoi täällä Suomessa murtua juuri esim.pukeutumisessa.
Lastenkotiin,missä työskentelin,jätettiiin sairaalasta kotiutunut valekuristustaudin saanut poikavauva,jolle tuli epilepsia,diabetes ja skitsofrenia.Hän jättäytyi bussin alle,ei kuollut,mutta vammautui.
On toki myös paremman tulevaisuuden saaneita,vaikka lähtökohta on huono.
Joskus tai useinkin tuntuu itsestä niin turhalta moni asia tässä hektisessä maailmassa.
Luoja ei tätä tuskaa tee,Hän itkee,ihmisellä on vapaa tahto.

Juu, äläpä kerro kaikkea, minkä tiedät.

Vierailija

vallaton ville ihan anonyymisti: runosi on hyvä jos olet halunnut leikitellä sanoilla, uskon tarkoituksesi pysäyttää
ajattelemaan ja tuomitsemaan väkivallan käyttö sekä parisuhteessa että perheen sisällä. Tartu härkää sarvista, älä hymistele vaikkeivat kaikki pitäisi runostasi. Viikonloppuisin ensiapuklinikat täyttyvät vähättelijöistä.

Vierailija

Sinä klo 23:03 Anonyymi....

En tiedä ehkä puoliakaan mitä sinä,mutta toivon,että joku uskaltaisi tuskastaan kertoa jos ensin joku avautuu.
Mikä ihmeen pakko sinun on lukea kirjoitusta.
Lue vaikka Aku Ankkaa.

Vierailija

Perttu Häkkisen haastattelussa Sarasvuo arvioi arvostelijoidensa väitteitä, suomalaisten jaloutta ja tyhmyyttä,
sekä kansallistunnettamme häpeää
http://yle.fi/puhe/ohjelmat/puheen_aamu_-_olga_k/suomalainen_mies_-_jari...

Mitähän ne naapuritkin sanoo...
mitähän maaailmalla tuumataan suomalaisten tekemisistä....
miten voisin miellyttää kaikkia maailman ihmisiä...????

"Toisen ylpeys = toisen häpeä " ?
Kasvatus-ja kulttuurisidonnainenkin tunne....

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat