Vaikuttavatko levottomuudet matkustushalukkuuteenne?

Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Luin poistetun kommentin jossa kerrottiin jotta henkilö oli perunut matkansa koska sodanuhka ja levottomuudet pelottavat.Miten on teidän kohdallanne, miten nämä seikat vaikuttavat matkoihinne? Matkustatteko kuten ennenkin, valikoitteko kohteenne tarkemmin vai jäättekö peräti kotimaan kamaralle?
Olen huomannut että kysellessäni seuralaista Egyptin matkalle niin vastaus oli usealta kielteinen.Itse olen aina uskonut että jos jotakin sattuu niin se on kohtalo vaikka aivan sotatantereelle en minäkään haluaisi matkustaa.

Kommentit (14)

Vierailija

Kyllä jonkin verran vaikuttaisivat, jos vielä matkustelisin. Egyptiin tosin en ole halunnut koskaan mennä, kun jokainen siellä käynyt tuntemani ihminen on saanut turistiripulin. Tieten tahtoen en sitä halua, vaikka muuten en ole bakteerikammoinen.

Vanha elli

Vierailija

Tuuria on hyvää ja huonoa.   En tahallani  auta huonoa.  Euroopaa  sotkeva  pakolaisaalto  on paha asia.  Toinen paha  on sammunut talous  Kiinaa myöten.  Yleensä oikeistoryhmät  korjaa sodalla  tällaiset "taantumat"    Tai sitten vasemmisto  hermostuu , tulee mellakoita,yleislakkoja.

Kissoilla voi olla  seisemän henkeä,  Itse on  kahdesti  käynyt  tuonelan ovella,  joten olen varovainen.

pitulo1
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Olen matkustellut Egyptiin lähes 30 vuotta ja asunut siellä. Terrorismiuhka on ollut päällä koko tämän ajanjakson mutta kohdalleni terrorismia ei ole osunut. Kuten Mökinmuori toteaa, jos jotakin sattuu niin se on kohtalo.  Viime vuosina terrorismi on ilmestynyt myös Eurooppaan, jotenka en osaa pitää Egyptiä matkustuskohteena vaarallisempana kuin esim. Ranskaa (Pariisi), Espanjaa (Madrid) tai Englantia (Lontoo).

90-luvun lopulla olin lähdössä Kairoon sisareni perheen kanssa juuri kun useita turisteja oli tapettu Egyptissä. Egyptiin matkustavana ensikertalaisena siskoni peruutti matkan mutta minä menin eikä minulla ollut ongelmia. Ymmärrän täysin, että vähän matkustavia pelottavat mahdolliset terroristit.  Silloin on todellakin paras jäädä kotimaahan.

Sotatilassa olevaan maahan kuten Syyriaan, en minäkään lähtisi . Tokko sinne turisteja päästetäänkään.

Mitä Vanhan Ellin mainitsemaan turistiripuliin tulee niin minulla kait on "vatsa rautaa". Asuessani Kairossa minulla ei ollut kertaakaan ripulia. 30 vuoden aikana minulla on ollut vain yhden kerran ripuli Eypgtissä ja sen sain kun join pesemättömän pullon suusta limsaa kadulla.

Huonolla onnella voi saada turistiripulin ihan missä vaan esim Pariisissa, siellä kun on keskustan vanhoissa taloissa sijaitsevissa ravintoloissa ihan tolkuttoman huonoja vessoja, epähygieenisiä ja likaisia. Olen siellä törmännyt jopa pelkään reikään lattiassa, ei siis WC-pönttöä, käsienpesumahdollisuutta ei ollut!

Matkalaukkuun kannattaa aina pakata mukaan ripulilääkettä varoiksi niin loma ei mene pilalle, matkustaa minne hyvänsä. Ei ole tullut mieleenikään olla menemättä mihinkään kiinnostavaan maahan ripulin pelon takia.

Vierailija

Minusta  terrorismi   on rikollisuutta .  Kohtalo on sitä että maanjäristys  teloo.  Tai tuuli tuiskauttaa  puunpäälle.

Vierailija

Egypti  on ainoa valtio  missä nestetasapaino  ei tahtonut tasaantua.  Oppaat puhui kuivasta ilmasta  ja poikkeuksellisesta  bakteerikannasta.   Norkoilen Niilin risteilyä.

Vierailija

Kyllähä eräät ihmiset nauttii vaarasta  hakeutuen   sellaisiin  tilanteisiin.   Mutta  tuskinpa perheellinen  nainen  sellaisessa  lomaansa viettää.

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Joitakin ihmisiä kiehtoo sotaturismi ja tämä tuo mielestäni esiin ihmismielen mustan puolen. Maailmalla toimii jo muutama sotaturismiin erikoistunut matkatoimisto. Turistibisnes on vienyt ihmisiä mm. Golanin kukkuloille joista on hyvät näkymät syyrialaiseen rajakaupunkiin jossa on käyty sisällissodan ankarimpia taisteluita.

Vaaran tunne nähtävästi on niin kiehtova että tälläinen turismin muoto on syntynyt.

Vanha elli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Minusta oli nuorempana jännittävää kiipeillä vuorenrinteillä ja rotkojen reunapoluilla sellaisissa paikoissa, jonne mentiin omin päin ja omalla vastuulla. Tänä päivänä en enää menisi niille paikoille, vaikka maksettaisiin mitä ja puistattaa ajatuskin.

kohtalo?

Vierailija kirjoitti:
Minusta  terrorismi   on rikollisuutta .  Kohtalo on sitä että maanjäristys  teloo.  Tai tuuli tuiskauttaa  puunpäälle.

juu, kohtalo on sitä, että on väärässä paikassa väärään aikaan. vaikka koto-Suomessa omassa töllissä kun meteori tippuu taivaalta just oman töllin päälle . vissiin sillon viimestään harmittaa ettei tullu lähdetyksi muualle?

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Vanhan Ellin kommenteista on käynyt selville että hän on aikoinaan matkustellut laajalti mutta nyt on matkustelu jäänyt. Kysyisinkin häneltä jotta miltä tuntui kun matkailu jäi, sopeutuiko siihen kivuttomasti pikkuhiljaa vai tuntuiko se kipeältä?

Itselläni sairaudet alkavat hankaloittaa matkustamista, sydän on jo vuosikymmeniä määritellyt lentojen pituuden, nyt keukoahtauma tekee lentämisen epämiellyttäväksi ja osteoproosi rajoittaa pitkiä kävelyretkiä. Matkustelu on radikaalisti vähentynyt, jo nyt  minua kylmää ajatuskin siitä että lähimpään kymmeneen vuoteen se varmasti loppuu kokonaan.

Menee sivuun otsikosta mutta koskee kuitenkin matkailua. 

Vanha elli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Viimeisestä matkasta on viitisen vuotta. Silloin jo tuntui vähän siltä, että ei enää tätä. Ei yhtään tee mieli ulkomaille eli ei ole ollut vaikeuksia eikä tuntunut kipeältä.

Auttaneeko tieto, että jos haluaisin, voisin matkustaakin. En tosin ihan toiselle puolelle maapalloa enkä ole koskaan tykännyt yli 30 plusasteen paikoista. Ajatus joissakin lentoterminaaleissa ja -koneissa istumisesta ei kuitenkaan yhtään houkuttele. Ja sekin, että pitää alkaa puhua jotakin vierasta kieltä. Kun ei enää töissä ole, kaikki unohtuu ja aluksi puhe on melkein että ö-ö. Vanhuutta tämä kaikki on, toki sen tajuan, mutta hyväksyn myös. On tätä elämää kotonakin ihan tarpeeksi.

Kodinvaihtaja- ja rescuekoira ovat antaneet hyvän syyn olla kotona. Varsinkin neljä vuotta meillä ollut ajokoiraschäfer poti eroahdistusta ja joikasi kuin susi, jos jäi yksin, eikä nykyinenkään kettari kovin hyvin yksin viihdy. Hoitoloihin en näitä veisi missään tapauksessa. Kesällä toki olisi hoitajia, mutta en halua silloin pois Suomesta, vaikka vähän surkeita kesiä on viime aikoina ollutkin. Enemmän noista karvakorvista iloa saan kuin jostakin parin viikon reissusta. Ei silti, kyllä niidenkin "kieltä" on pitänyt opetella.

Oheisen koiran kuvan saimme spostissa Eilatiin ja kotiin palattuamme kävimme tessun hakemassa. Hurmasi kerralla.

Jos joskus vielä innostuisin lähtemään ja kunto sen silloin sallisi, saattaisin käväistä uudelleen Islannissa ja Santorinin saarella, mutta mitään hinkua ei ole.

Vierailija

Oisko tämä nyt välivuosi.  Joskus  ammoisina aikoina kolunsin suomea pitkipoikin.  Nyt  aattelin verestää muistikuvia  joten  ulkomaanreissut vähenee hetkeksi.

Vierailija

Kun on nähnyt maailmaa pitkin ja poikin matkustanut kaikenlaisilla vekottimilla ja kulkuneuvoilla,vuosikymmenet, tulin siihen tulokseen, että ihminen on samanlainen elää missäpäin maailmaa tahnsa, maan kulttuuri kuitenkin vaikuttaa ajatusksiinsa ja tapoihinsa, mutta noiden takana ihminen on aina sama.. Kun on tarpeeksi nähnyt ja varsinkin kokenut, huomasin määrän tulleen täyteen, matkustaminen alkoi liikaa väsyttää ja silloin siitä ei nauti, siis pikkuhiljaa siitä halusta irtaantuu. Mutta kaikki se tieto ja kaikki kokemukset rikastuttavat ja antavat  kosketuspintaa ja viisautta elämään jatkuvasti, vaikka viimeisestä matksta taitaa olla noin kuusi vuotta aikaa..valone

pitulo1
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Eipä tässä muuta voi todeta kuin että hienoja kirjoituksia sekä Vanhalta Elliltä että Valonelta.

Todellakin, maan tavoista ja kulttuureista huolimatta niiden takana ihminen on aina sama. Kaikista maailman maista löytyy hyväsydämisiä, hyviä ihmisiä kuin myös toisenlaisia.

Matkustamisesta joutuu luopumaan ikääntymisen myötä. Omalta kohdaltani en usko sen olevan kova pala. Nyt jo, vaikka minulla ei ole matkustamista hankaloittavia sairauksia, koen lentämisen todella rasittavaksi : istumista ahtaasti jalat puutuneita, hapenpuutetta ja korvat joka kerta lukossa. Ja jos on vaihto toiseen koneeseen ja odotusaika lentokentällä on on pitkä niin yhä vähemmän kiinnostaa norkoilla ja odottaa. Koen sen rasittavaksi ihan fyysisesti.

Matkakohteessa perilläolo vielä maittaa mutta sinne pääseminen ja sieltä kotimaahan palaaminen on alkanut ottaa voimille!

Mökinmuorille  toivotan jaksamista sairauksien kanssa. Rohkea veto kertoa omista sairauksista täällä et-netin keskustelupalstalla.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat