Kommentit (4)

Arvokas Vanhuus 2 - Anneli

Anna siis kannatuksesi; https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1672
Kun saamme Kansalaisaloitteelle Arvokas vanhuus 2 sen tarvitsemat 50.000 kannatusta, voin taata, että hallitus ja eduskunta pakotetaan osallistumaan arvokeskusteluun ikäihmisten hoidosta, hoitajamitoituksista, omaishoitajien avuista, kotihoidon työtaakasta ja vähävaraisten maksujen riittämättömyydestä. 
Kannattakaa siis aloitettamme, jonka ovat laittaneet alulle tava kansalaiset; eläkeläiset ja hoitajat ympäri Suomen, ilman politiikkaa.... Kannatusaikaa enää 10.5 2016 asti...
Aikaisemmat kannatukset edelliselle Arvokkaalle vanhuudelle eivät periydy tälle uudelle, joka aloitettiin 10.11 2015. 
Jos olet epävarma, oletko kannattanut aloitetta, käy laittamassa kannatuksesi, jos olet aikaisemmin kannattanut, niin et pääse uudestaan kannattamaan. Helppoa tarkistaa.

Kaisamuori

Auttakaa pelastamaan Suomen vanhukset, jotka nyt on jätetty heitteille riittämättömään kotihoitoon!

S.M. Siilinjärvi

Oma äitini sairastaa myöskin vaikeasteista otsalohkodementiaa ja alzheimeirin tautia. Vaikka äidin hoidosta vastaava geriatri onkin diagnosoinut sairauden vain keskiasteiseksi, olen siitä eri mieltä. Äidilleni annetut ohjeet ja neuvot eivät mene lainkaan perille. Hänellä on impulsiivista käyttäytymistä. Joka saattaa höpöttää putkeen vaikka monta tuntia. Ja joka on ajoittain jopa sekava. Syytä näihin oireisiin en tiedä. Epäilen, että jokin muukin vaikuttaa hänen terveydentilaansa ja vointiinsa. Kuten elimistössä kohonneella tasolla olevat tulehdusarvot. Kuluneina viimeisinä kuukausina äitini on saattanut esim. ryhtyä siivoamaan lattioita omilla vaatteillaan, ja ulosteessa olevilla alushousuilla. Jo pidemmän aikaa olen olosuhteiden pakosta pääasiallisesti joutunut huolehtimaan äidistäni. Ja mm. siitä, että hän saa ruokansa säännöllisesti. Ongelmaksi on vain tullut se, että äidilläni on ruoka lähes koko ajan pakkomielteenomaisesti  mielessä. Joten hän saattaa aterioida muistisairautensa takia aivan liian usein. Hän sairastaa myös diabetesta, joten jos kukaan ei ole paikalla valvomassa, hän saattaa syödä aivan liian tiheää. Jonka seurauksena hänen veren sokeriarvot kohoavat aivan liian korkealle. Jolloin hänestä voi tulla sekava. Jotta näin ei pääsisi tapahtumaan, jonkun pitäisi olla paikalla valvomassa ja vahtimassa 24/7 vuorokaudessa. Mikä on kyllä itseasiassa käytännössä aika mahdotonta. Ei kukaan voi aina olla paikalla. Ei edes laitoshoidossa. Olen itse jo varsin uupunut ja väsynyt tähän tilanteeseen. Mutta kukaan, ei ainakaan terveyskeskuksesta ja sen henkilöstöstä ja asioista vastaavien virkahenkilöistä auta millään tavalla. Mitään apua ei näytä tässä tilanteessa, vaikka tarvittaisiin kukaan antavan, eikä tarjoavan. Kukaan ei itseasiassa tee yhtään mitään. Neuvotteluaikoja kyllä järkätään ja lähetetään. Mutta mikään ei olennaisesti muuksi yhtään muuksi, eikä parempaan suuntaan. Äitini paikka olisi hänen ailahtelevan käyttäytymisensä ja usein toistuvien sekavuustilojen takia jo laitoshoidossa. Mutta nykyinen tilanne on ikävä kyllä se, että laitospaikkoja, ja palvelukoteja ei yksinkertaisesti ole tarjolla tarpeeksi. Niitä tarvittaisiin nykyistä huomattavasti enemmän. Sillä moni omaishoitaja ja omainen uupuu työtaakkansa, jatkuvan stressinsä ja paineiden takia ja alituisen vastuutaakan alle. Vaikeasti sairaat ja dementoituneet ja heidän hoitonsa sysätään tässä yhteiskunnassa vain omaisten kontolle. Onko se eettisesti ja moraalisesti oikein? Ja jos omaiset uupuvat, miten heille ja heidän läheisensä sitten käy ja tapahtuu? Toteutuuko tässä yhteiskunnassa todella se niin usein mainostettu ja kuulutettu " hyvä ja käypähoitosysteemi" ?  Tässä yhteiskunnassa ja nykyisessä terveydenhuoltosysteemissä ja hoitokäytännöissä olisi paljon muutettavaa, parannettavaa ja uudistamisen tarvetta. S.M. Siilinjärvi

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat