unohdetut mummot

Vierailija

Haluaisin keskustella meistä mummoista jotka on unohdettu. Lapset ei käy koskaan kylässä.Lapsenlapset ei ota yhteyttä. Eivät koskaan kiitä saamistaan lahjoista. Mitään riitoja ei ole ollut. Minut vaan on unohdettu.Olen siitä hyvin, hyvin surullinen. Kun lähetän sähköpostia joskus vastaavat. Pitääkö minun aina olla se joka ottaa yhteyttä. Kahdeksankymmen on menossa. En ole hankala mummo mitenkään.Olen kai niin mitään sanomaton ihminen,että minut vaan unohdetaan. Olen kai niin köyhäkin,että ei edes perinnön toivossa tarvitse muistaa. Olen tehnyt paperin, ettei hautajaisiakaan tarvitse pitää,etten ole vaivaksi kenellekään. Tuhkat raunioille ja sillä siisti. Onko ketään muuta jolle olis käynyt näin höperösti.

Sivut

Kommentit (66)

Vierailija

Kuvauksesi on kovin surullinen. Ehkä katkerakin. Voisitko rakentaa noita suhteita lapsenlapsiisi uudella tavalla lähestyen. Mitä niihin sähköpostiviesteihin kirjoitat? Kutsutko käymään, kerrotko kuulumisia, kyseletkö heidän tarinoitaan?
Omat lapsenlapseni tulevat yökylään mummolaan. Silloin istutaan yhdessä "vanhanajan aterialla" tai juodaan "iltateetä". Noihin hetkiin liittyy tarinoita mummin lapsuudesta, lasten vanhempien lapsuusajoilta jne.
Käymme myös yhdessä aivan arkisesti ruokakaupoissa, katsomme telkkaria, käymme leikkipuistoissa, rannalla jne

Lapsenlapset tuntuvat kaipaavan kiireetöntä yhdessäoloa, jutustelua ja eleetöntä huomaamista. Rauhallista ja turvallista hetkeä kaiken arkipäivän hälinän, kiireen ja vaatimusten keskellä.

Saattelin juuri 9 -vuotiaan lapsenlapsen kouluun. Hän oli yökylässä ja onnellinen nukuttuaan niin pitkään ja hyvin "ihanan pehmeässä" vuoteessa (sohvalla), kun oli niin rauhallista.

Tässä muutamia lapsen elämästäpäin ajateltuja vinkkejä. Ehkä niistä on apua, jos rakennat suhteita omiisi.

Vierailija

Moikka"unohdettu"mummeli!
Älä vaivu epätoivoon,kyllä lapsesi varmaan sinua rakastavat,josko vain eivät kiireittensä takia kerkiä käydä...Otapa askeleet heidän luoksensa,kopautat oveen ja tuumailet,et mää tulin ny kylään,kun teittiä ei kerran näy meidän suunnalla..tai sitten vain rohkeasti kysymään,mikä mättää,miksi ette käy..tai ala mummoksi vaikka päiväkotiin,missä on tarvetta "isoon syliin".Minusta mummoissa on sellainen voimavara,ettei tosikaan.Ihana kuunnella tarinoita menneiltä ajoilta jne.Oikein mukavaa päivänjatkoa sinulle mummeli ja upeaa,että olet löytänyt nämä sivut.

Vierailija

Hei hylätty mummo!

Min. ulla on 3 tytärtä ja kaikki asuvat verrattain kaukana. Tapaamme kuitenkin juhlissa ja kesälomilla. Netti ja kännykät ovat enennän käytössa. MInäkin soitan ja pidä yhteyttä lapsenlapsiin kännykällä ja mys facebookissa. Jouluja vietämme myös yhdessä. Ei minulla ole mitään valittamista sen suheen.

Voit kirjoittaa minulle jos tahdot FACEBOOKIN TAI KIRJEELLÄ NYT VIELÄ EI UUDEN KONENI S-POSTI TOIMI

OLEN RITVA KIRKOLA-HOPPONEN
KOULUKATU 14 B 70
20100 TURKU syysterveiset ja hyvää vointia t Ritva

Vierailija

Minulla taas on murheena se, ehdinkö koskaan kokea mummoksi tulemista. Aikamiespojat eivät ota onkeensa minun hienovaraisia(?) vihjeitäni perheen perustamisesta. Nuorimmainenkin tuossa jutteli, ettei hänellä ole mitään mielenkiintoa sellaisiin velvollisuuksiin, inhoaa pienten lasten rääkynää jne. Yksi tuttava rouva kertoi, että hänellä on lapsenlapsi jota ei ole koskaan nähnyt, kun ei lapsen isäkään pidä mitään yhteyttä. Itse jos tietäisin että minulla on lapsenlapsi, kääntäisin varmaan jokaisen kiven jotta saisin jotenkin olla osallisena hänen elämässään. - Sinun sijassasi lähettelisin vaan sinnikkäästi niitä iloisia sähköposteja ja yllätyslahjoja (mahdollisuuksien mukaan), kutsuisin kylään. - Voi kun minun lapsillani olisi ollut isovanhemmat pitempään, mutta tasan ei käy onnen lahjat. Nyt ovat pojatjo aikuisia, eikä heillä ole isovanhemmistaan paljonkaan muistoja. Vain vanhat valokuvat kertovat tarinoitaan.

Vierailija

Olen surullinen puolesta.
Kirjoituksestasi ei käynyt ilmi minkä ikäisiä lapsenlapsesi ovat?
Eittämättä tulee eteen aikoja jolloin yhteydenpito kenties hiljenee tai joutuu pienelle tauolle silloin kun nuoret varttuvat ja omia jutuuja on niin paljon.
Silloin viestit voivat olla lyhyitä jos niitäkään katsos kun vastakkainen sukupuoli alkaa pikkuhiljaa hiipiä kehiin mutta luulisin että kunhan ikää kartuu hieman yhteydenpito jälleen tasaantuu.
Onneksi sinulla on netti ja voit kirjoitella näistä kipeistäkin tunnoistasi se helpottaa.
Yritä rohkeasti laittaa pientä viestiä menemään ja kutsu luoksesi.
Tämä maailma jossa eletään on niin kovin hektistä kaikilla on kiire jonnekkin...
Hyviä ja aurinkoisia syyspäiviä sinulle.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hyvä kun Sinulla on edes lapsia, minulla ei ole niitäkään. Minäkin olen tehnyt testamentin, ettei minulle saa pitää hautajaisia, silti uurnan haluan kirkkomaahan, mutta ei nimeä sukuhaudan kiveen. Näin minä poistun sitten aikanaan yhtä vaatimattomasti kuin olen elänytkin. Uskon ettei minusta ole ollut paljonkaan harmia ympäristölleni.
Terveisin Savosta Turkuun

Vierailija

Jaksamista mummolle. Minusta tuntuu, että täällä on unohdettu yleensä muut ihmiset, eli ei tämä pelkästään mummojen juttu ole. Lapset saattavat myös kokea, että heidät on unohdettu. Valitettevasti työt itsepalvelu periaattella on pitkälti siirretty yksilöiden tehtäväksi, eikä yhteisöjen. Tämä aiheuttaa kiirettä, niin ettei ehkä ehdi kuin olemaan media/tietokoneen äärellä, kun se sattuu koukuttamaan. Toinen ihminen ei sitä juuri tee, niikuin nämä välineet.

Vierailija

Hei unohdettu mummeli. olen pahollani sinun vuoksesi, mutta jospa siellä on arki rutiinit niin pahasti kiireistä, että eivät kerkee ottamaan yhetyttä. minä olen vielä työelämässä oleva mummo ja minulle riittä kun itse ,silloin kun jaksan käyn tervehtimässä lapsenlapsiani ja olen heillä vain sen aikaa että kuulumisia vaihdetaan ja pienet halaukset mennen tullen rutistetaan, vanhin poika 15v on jo niin iso että ei halua tulla halatuksi, toivon sinulle jaksamista älä ota tressiä vaan huikkaa heille aina tervehdykset jospa he vielä sieltä koloistaan ilmaantuvat mummoa katsomaan

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Vielä tuosta mummojen yksinäisyydestä. Muistan kun kävin äitiäni katsomassa vanhainkodissa, kun hän joutui olemaan siellä kaksi viimeistä vuottaan. Kyllä siellä vasta oli mummoja, joita kukaan ei käynyt katsomassa. Vein monasti termarilla kahvia ja leivoin pullia viemiseksi. Kesällä vein mummoja ulos istumaan ja kävelemään, jos joku siihen kykeni. Jonkun vein sängylläkin ulos. Toivon mukaan enkelit muistavat minua joskus vastaisessa elämässä. Itselleni tuli ainakin hetkeksi hyvä mieli.
Terveisin Aluisa Savosta

Vierailija

Harmillista, että yhteys on tällä erää heikko. Voi hyvinkin olla, että kiireet vain vievät ajan jossain elämänvaiheessa. Silloin voi itse pitää yhteyttä tiiviimmin. Ota tavoitteeksi vaikka kerran kuukaudessa yhteydenotto, ilmoittele mitä kuuluu.
Minulla on kolme lasta ja 5 lastenlasta. Vanhin lastenlapsista on ollut meillä aina paljon, tulee luin muuttolintu kun kesä alkaa. Toisetkin ovat yökylässä aina silloin tällöin. Varmaan tämän vanhimman kohdalla kohta tulee se aika että muut asiat vie kaiken ajan. Mutta uskon vakaasti, että hän palaa sitten myöhemmin.
Paljon on keskusteltu lehtien palstoilla siitä milloin ollaan liikaa ja milloin liian vähän mummolassa. Toivottavasti kaikilla löytyy tasapaino asian suhteen.
Itse nautin suunnattomasti hetkistä lastenlasten kanssa

Vierailija

Se vasta onkin todellista lähimmäisenrakkautta, kun auttaa niitäkin jotka eivät ole omia verisukulaisia. Kun antaa, niin saa.

Vierailija

Hups, en tarkoittanut nimenomaan Steffille tuota kommenttia, vaan ajattelin tuota vanhainkodin mummujen auttamista. - Mutta kaikille mukavaa illanjatkoa!

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Entisenä hoitajana voin sanoa,että vanhainkodeissa ja terveyskeskuksissa näitä unohdettuja mummoja vasta onkin.Voin hyvin aistia tämän unohdettujen mummojen keskustelun avaajan yksinäisyyden.Kun hoitajat ovat ainoita ihmisiä,jotka kiireesti käyvät huoneessa,kysyvät kiireessä jotain,mutta eivät ehdi kiireessä kuunnella vastausta,joka tulee mahdollisesti sitten,kun ovi on jo sulkeutunut.
Eräälläkin mummolla oli rivi lastenlasten rippi-ylioppilas-ja hääkuvia ikkunalla.Herttaisen näköisiä lapsia.Iltapäivisin mummo pyysi kääntämään itsensä aina ovelle päin,että näkisi heti kuka sieltä tulee,mutta kukaan ei tullut...
Se oli hoitajistakin monesti niin rankkaa,vaikka kuinka yritti,että työasioita ei vie kotiin,mutta mihinkäs niitä ajatuksia pakoon pääsee.Välillä päätimme,että yksinkertaisesti soitamme omaisille,että vanhus kaipaa heitä ja kuulumisia,mitä lapsile kuuluu.Joskus sieltä sitten joku vaivaantui tulemaan kauheiden selitysten kanssa.
Tässäkin asiassa sitä hyvin helposti tulee yleistettyä kaikki omaiset.Oli toki paljon heitäkin,jotka kävivät ulkoiluttamassa ja pyhäpäivisin juomassa kahvit termarista puistossa mummon kanssa,tai veivät torille,tai mökille käymään.Oli lapsenlapsia jotka poikkesivat koulun jälkeen moikkaamassa.Eräät lapsenlapset veivät mummonsa kerran huvipuistoon ja sitä reissua muisteltiin hartaasti ja pitkään.
Ajattelimme kerran työkavereiden kanssa (hieman huumorilla),että laitetaan lehteenilmoitus:Hanki itsellesi oma kummimummo,vähään samaan tapaan,kun nykyään pyydetään varattomille lapsille kummeja avuksi.Ei oikeastaan mikään hullumpi idea.Siinä ei tarvitsisi antaa muuta kuin aikaa.Mutta nyky-yhteiskunnassa taitaa sekin olla liikaa pyydetty.

Vierailija

Kun lapset ovat pieniä, yleensä mummoja tarvitaan. Teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa lapsenlapsilla on kerta kaikkiaan parempaa tekemistä, eivätkä he kerta kaikkiaan ajattele omaa nenäänsä pidemmälle. Samalla vanhemmat kamppailevat murrosiän kapinoinnissa ja vetävät henkeä.

Elä omaa elämääsi, hanki omanikäisiä ystäviä, jos niitä ei ole. Lapsiin tai lapsenlapsiin ei kannata takertua. Ei varsinkaan niin, että istuu kotona, odottaa ja valittaa, ettei kukaan muista ja käy. Jotkut ovat niin "sukurakkaita", että jokaisen kumminkaiman veljentyttären olisi vierailtava muutaman kerran vuodessa. Ja vuorostaan jaksettava kutsua ja kestitä sukua. Jotkut vaan eivät ole seurallisia ja ovat itsekkäitä, elävät sitä omaa elämäänsä, miten elävätkään.

Vierailija

Pitää vaan toivoa,ettei joudu avuttomana toisten armoille neljän seinän sisään ja odottaa ja odottaa,että joku joskus tulisi.Joku muukin,kuin kiireinen hoitaja..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat