Paniikkihäiriötä sairastava Kaj Hedman: "Pääsisinpä vaimon kanssa Prismaan"

Paniikkihäiriötä sairastava Kaj Hedman: "Pääsisinpä vaimon kanssa Prismaan"

Kai Hedmanin elämän vahvoja puolia ovat työ ja kirjoittaminen.

Kaj Hedman, 62, rakastaa merta, mutta ei ole nähnyt sitä 30 vuoteen. Paniikkihäiriö estää häntä poistumasta kotinurkiltaan.Lue koko juttu

Kommentit (6)

Vierailija

Ihminen voi jos tahtoo kehittää itseään ja työskennellä pelkonsa pois. Siis jos tahtoo! Paniikkihäiriöstä pääsee irti jos tahtoo. Minäkin olen päässyt, miksi ei sitten joku toinen.

Minkään tunnetilan ei tulisi antaa ottaa yliotetta itsestään, psyykestään, hän itse voi jos tahtoo, luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven. Paniikkihäiriö ei ole tila, se on ohimenevä häiriö.

Sindi

Minulla oli myös kotiin lukitseva paniikkihäiriö, mutta väkisin pakotin itseni kauppaan jne. Vaikka tunnet että kuolisit niin sano sitten:sittenpähän kuolet. Sinä olet vielä uskovainen mies, miksi pelkäät niin paljon, miksi pelkäät kuolemaa. Rukoilen Jumalalta sinulle rohkeutta poistua kotoa ja voittaa sairaus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sinulle Kaj, Toivon Sydämestäni paniikkihäiriön selättämistä! Itse sairastuin v.1995 toisen lapsemme synnytyksen jälkeen masennukseen ja erittäin rajuihin paniikkikohtauksiin.Kohtaukset tulivat kotona mieltei pääasiassa mutta joskus ulkonakin. Minulla oli vahva lääkitys ja paljon ylihengittämistä japelkoni oli päivieni hallitsija. Luulin etten koskaan paranisi ja olin tosi ahdistunut pienten poikieni, 0 ja 3 vuotiaiden vuoksi. Mieheni myös vihastui kun sairastuin. Mutta eräs kardiologi neuvoi mnulle palleahengityksen ja siitä alkoi minun parantumiseni . Kun minulla oli pahimmillaan useita kymmeniä paniikkikohtauksia päivittäin, nykyään voi kohtaus ilmetä kerran vuodessa.  Tärkeää minusta on kohdata paniikkikohtaus ilman pelkoa. Ikään kuin seuraisi kutakin kurjaa oloa vierestä j tervehtisi niitä. Hengittäen rauhassa ja seuraten mitä tapahtuu ja sanoen itselle: "tämä menee ohi eikä haittaa minua ollenkaan".Ja kohtaus hälvenee. On voimaton olo, mutta myös niin rauhallinen: Sinne meni koko kohtaus!!  Mukavaa Vuoden alkua ja pidä mieli korkealla! Lähde katsomaan merta Kaj!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi jos tahtoo kehittää itseään ja työskennellä pelkonsa pois. Siis jos tahtoo! Paniikkihäiriöstä pääsee irti jos tahtoo. Minäkin olen päässyt, miksi ei sitten joku toinen.

Minkään tunnetilan ei tulisi antaa ottaa yliotetta itsestään, psyykestään, hän itse voi jos tahtoo, luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven. Paniikkihäiriö ei ole tila, se on ohimenevä häiriö.

Sinä et voi toisen puolesta tietää. Tiedät vain omat taustasi ja tilanteesi ja oman reagointikykysi.
Paniikkihäiriöön on olemassa diagnoosi ja lääkitys .

Vierailija

Minäkin sairastuin kuopuksen syntymän jälkeen tuollaiseen,  sillä ei ollut silloin nimeä. Hankalinta oli että minut vaivani kanssa pantiin kauheaan rumbaan juoksemaan  erikoisklinikalta toiselle. Enkä päässyt sinne edes yksin vaan tarvitsin saattajan.  Jossain klinikalla lääkäri jopa haukkui minut, mitä sä tällä teet, sinähän olet ollut aina terve. No minä  sanoin , että minulla on lähete sinun luokse juuri. Minut jopa valmisteltiin  leikkaukseen, oli muka kohdunulkopuolinen raskaus. No ei ollut,  kun saatiin labratulokset. Korvalklinikan ylilääkärin kanssa meni sukset ristiin kun en suostunut vaaralliseen huimausleikkaukseen.  Minä väitin että tämä on minun mielestä  psyykestä johtuvaa. Yksityisessä Dekstrassa naisneurologi katsoi asiakseen haukkua minut pystyyn ihan rahaa vastaan. Kauhea kokemus .Hyvät lääkkeet sain Malminkartanon Kuntoutuskeskusksesta,  siellä oli lääkäriryhmä asialla.  Sen jäkeen olen ollut normaalisti töissä ja vain työpaikkalääkäri ja terv .keskuksen hoidossa. Voin kertoa myös ettei erittäin kalliista psykoterapeutista ollut yhtää mitää apua, mutta se vei kaikki rahat. En käytä enää niitä lääkkeitä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat