Eläkeikäinen koiranomistaja on onnellisin
Eläkeikäinen koiranomistaja on onnellisin
klo 12:01 | 27.11.2016
Koira lisää onnellisuutta monella tavalla suomalaiskodeissa. Paitsi että se on rakastettu lemmikki, se voi toimia myös yksinäisyyden lieventäjänä tai parisuhteen vahvistajana.Lue koko juttu
Minun on hyvin vaikeaa kuvitella elämää ilman koiria. Meillä niitä on tällä hetkellä kolme, kaksi pientä tipsua ja yksi kookas jämtlanninpystykorva. Asumme pienessä maaseutukylässä kaukana taajamista. Koiramme antavat meille laatua elämään, kiintymystä ja pitävät meidät tavallaan tiukasti kiinni elämässä. Mieheni käy jämtlanninpystykorvamme kanssa monta kertaa viikossa pitkillä metsäretkillä kouluttaen sitä hirvikoiraksi. Minä kuljen tipsujen kanssa voimieni mukaan. Pikkuisilla on pitkät juoksulangat ja joskus ne voivat olla vapaina pihalla. Uskon niiden olevan onnellisia kanssamme. Me puolisoni kanssa koemme elämämme olevan laadukasta juuri koirien takia. Suosittelen teille kaikille tassuterapiaa.
Eläkeikäinen koiranomistaja on onnellisin väitetään artikkelissa. Omalta kohdaltani en tuota voi allekirjoittaa sillä olen elänyt koko elämäni koirien kanssa ja läpi vuosien olen niistä aina samanverran onnea saanut.Koirien kanssa elämisestä on tullut elämäntapa, en olisi onnellinen ilman koiraa.
Paljossa koirat ovat minua auttaneet, ohitusleikkauksen jälkeisen masennuksenkin olen selättänyt kolmen mopsin voimalla. Monissa muissakin elämän vaikeuksissa on ensiapu tullut juuri koiran läsnäolosta.
Ensiaskeleeni olen ottanut tukeutumalla bernhardilaisen kylkeen. Ensimmäinen muistoni on kun pidin kiinni bernhardilaisen karvoista ja ote lipesi jolloin tössähdin takapuolelleni lattialle. Pettymys sai minut ulvomaan kiukusta jolloin iso ja märkä kieli lipaisi lohduttavasti kasvojani. En tosin ole aivan varma onko muisto todellinen vai onko se minulle lapsena kerrottu. Tässä iässä koira tyydyttää minun hoivaamisviettini, auttaa pitämään yllä fyysistä terveyttä ja vireyttä ja tuo sisältöä tähän normaaliin arkeen. Sarmuusan tavoin voin minäkin suositella tassuterapiaa, se ehkäisee ja korjaa monia mielenterveysongelmiakin.
Koira on hyvä turva vanhukselle jolla useita tauteja. Ei unohtu lääkkeet, ei tule juopot automaatilla tönimään. Koiralla oma nukkumasoppi mutta tautien kiusatessa tuli sängyn viereen päivystämään.
Sitten tuli vanhuspalvelun natsiakka ja käski hävittämään.
Ulkoilu on terveellistä , näin väitetään. Siksi on hyvä että karvatassu on vaatimassa päivittäisiä lenkkejä.
Myöskin valvoopi arkirutiineita, ei jää ulko-ovi raolleen, eikä levy päälle. Oikeesti ihmetyttää miten hyvin koirat eläytyy ihmisen asioihin.
Toki pentuvaiheessa joutuu vähän puuttumaan ja lievää kuria antamaan mutta äkkiä aika menee.
Voi pyhä sylvi. Miksi minä edes luin tämän "artikkelin"? Karmeata shaissea. Löysää jäsentämätöntä kielenkäyttöä virke toisensa jälkeen. Onko siellä toimittajat käyneet lukiota? Mikä on "eronnut naisleski"?Nainen, joka erosi, meni uusiin naimisiin ja sitten jäi leskeksi? Ehdoton Ei Et-lehdelle.
Minua eivät nelijalkaiset orjuuta kotini vangiksi. Haluan viettää päiväni harrastusten ja tapaamisten merkeissä, välillä halpoja Onnibussi-reissuja tehden (messuille, teatteriin, jälkikasvun ja ystävien luo jne.) Kuka hoitaisi koiraa sillä välin kun olen poissa? Olen lisäksi allerginen eläinpölylle. Eikä minulla olisi varaa koiran ravintoon, todennäköisiin lääkärikuluihin, tarvikkeisiin ynnä sähkömiehen laskuihin (jos koira järsisi sähköjohtoja ja rikkoisi laitteita poissa ollessani). Punkeista ja muista koiran "salamatkustajista" en liioin tykkää. - Olen nauttinut lasten seurasta silloin kun he ovat asuneet vielä kotona ja minä itse ollut hyvissä voimissa. Nyt minulla on aikaa itselleni - ei nelijalkaisille! (Ja turha väittää minua onnettomaksi tai sydämettömäksi - en hevin myönnä!)
Olen lapsuuden kodistani lähtien elänyt koiran kanssa.
Jouduin jäämään eläkkeelle .Samoihin aikoihin koirani sairastui ja jouduttiin lopettamaan.
Juuri silloin kun olisin sitä eniten kaivannut en voinut ottaa uutta.
Syynä pieni eläke.Saisin varmaan ruoan ostettua mutta en muuta.
Vuosien mittaan huomasin aivan järkyttävän eläinlääkärin hintojen nousun.
Koskaan ei tietenkään tiedä kuinka paljon eläin sairastaa mutta en halua itsekkäistä syistä ottaa sitä riskiä.
On surullista että monet kaipaavat lemmikkiä mutta taloudellisistä syistä eivät voi sitä hankkia. Kunnioitan päätöstäsi, olet todellakin harkinnut asian loppuun asti, koiranpito ei todellakaan rajoitu pelkkiiin ruokakustannuksiin.