ET kysyy: Mitä mieltä olet vanhusten kotipalvelusta?

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Millaisia kokemuksia sinulla tai läheiselläsi on? Ovatko vanhukset heitteillä?

Voit myös lähettää kirjeen osoitteella
ET-lehti, Lukija, PL 100, 00040 Sanoma Magazines.

Sivut

Kommentit (47)

Vierailija

Kokemusta on. Äitini puolesta joudun kyllä kovan taistelun käymään, mutta onneksi se päättyi hyvin. Satojen kantelukirjeiden ja puheluiden jälkeen äitini pääsi ja on tällä hetkelle vanhainkodissa, jossa ainakin tällä hetkellä palvelu, puhtaus, ruokailu ja hoito toimii ja kaiken lisäksi hoitajat jaksavat vielä hymyillä ja olla iloisella auttavalla mielellä.
Mielestäni kotihoito ei pelaa alkuunkaan se on todella järkyttävää. On ihanaa että tälläisiä ihmisiä kuin tämä Kivelä on olemassa ja uskaltaa puuttua asioihin, toivottavasti saadan myös positiivista muutosta.

Vierailija

EN NYT TIEDÄ VIELÄ SIITÄ, KOTISAIRAANHOITAJA KÄVI LAITTAMASSA LÄÄKKEET DOSETTIIN, EIKÄ MUUTA TEHNYT SAIRAALASTA PÄÄSYNI JÄLKE, JOTEN LOPETIMME SEN. MIEHENI HOITA NYT LÄÄKENI JA NII KAUAN KUN HÄN JAKSAA ON KAIKKI HYVI.T MAMI

Vierailija

Kiitos linkistä, siellä on varmasti monta koskettavaa tarinaa.

Mielellämme kuulisimme lukijoidemme kokemuksia tässä nettiET:n keskusteluketjussa.

Vierailija

Kotisairaanhoito kävi aikoinaan anoppia katsomassa kotona se oli silloin pienimuotoista palvelua, mitattiin verenpainetta ja lääkittiin säärihaavoja yms.
Lääkkeet dosettiin piti jakaa itse ja muutoinkaan ei siivous eikä muutakaan apua saanut.
Eiköhän se liene paljolti kotipaikkakunnastakin kiinni millaista palvelua saa.
Olen kuullut että lähikaupungissa kaikki pelaa hyvin ,on kotisairaanhoito ja lääkkeet jaetaan doseteihin on siivousseteleitä ateriapalvelu.
Kotisairaanhoitaja käy päivittäin ja tarvittaessa hoitaa ajat lääkärille labraan yms.
Hyvä näin vanhukset tuntevat silloin olonsa turvalliseksi kotonaan.
Totuuden nimissä kyllä sitä joskus miettiin millaista hoitoa sitä saa jos luoja elinpäiviä suo.
Kyllähän sitä vanhuksilla on seuraa toisistaan ja yhdessä pärjätään hiukan paremmin mutta entä sitten jos ja kun jää yksin.
No parempi elää tätä päivää eikä pelätä sitä mitä onneksi ei vielä ole.
En tiedä mutta jotenkin minulla on sellainen olo että laitoksissa vanhuksilla ei läheskään aina ole hyvin asiat.
Ei viedä vessaan lääkitään tokkuraiseksi ja ellet pysty syömään ruoka korjataan koskemattomana edestä pois.
Uskon että vanhusten kotihoito silloin kun se pelaisi olisi hyvä vaihtoehto.

Vierailija

Vielä en ole itse tarvinnut kotiapua. Silloin kun omat vanhempani sitä tarvitsivat, saivat kyllä maksamalla. Siitä on niin kauan aikaa, että kotiavustajat vielä siivosivat ja tamppasivat ja olivat oikeita jokapaikanhöyliä. - Nykyään mitä olen naapureilta ja tuttavilta kuullut, niin apu on kortilla. Kovalla kiireellä tullaan kotiin kääntymään, ja kohta on hoppu seuraavaan paikkaan. Tarkat rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei. Asiakkaan tarpeet eivät ratkaise, vaan nämä määräykset.
Harvinaisempaa on myös, että kotiavustaja lähtisi asiakkaan kanssa lähikauppaan ostoksille, jolloin tämä saisi itse valita ruoat ja ostaa tarjoustuotteet. Myös ulkoilun tuoma virkistys jää ilman kauppareissua pois. Jotkut vanhukset joutuvat tilaamaan ruoan kotiin ja maksamaan toimitusmaksun. - Ainakin minun kotikunnassani on huonommaksi mennyt.

Vierailija

Vanhempani ovat 85- ja 88-vuotiaita ja asuvat loistavassa pääkaupungissamme. Heillä käy kerran viikossa terveydenhoitaja ottamassa isältäni verikokeen ja täyttämässä molempien lääkedosetit. Kerran viikossa käy myös avustaja suihkuttamassa heidät; kolmasti viikossa heille tuodaan ateria. Ei siis paljon, mutta jotain.

Muuta peua emme kaupungilta saa. Äitini on dementikko ja minulle kerrottiin, että jos ei "selkeäjärkistä" isääni olisi, niin äitini luona kävisi kodinhoitaja joka päivä. Isäni liikuntakyky on kuitenkin melkoisen heikko.

Kauppa- ja muut asiat hoituvat perheen ja tuttavien avulla. Siivouspalvelun olen (maksullisena) tilannut Vanhustyön Keskusliitosta. Näillä eväillä on pärjättävä. Itse en pysty kovin paljon tekemään, kun olen vielä töissä ja päivät ovat pitkiä muutenkin.

Aikaisemmin olin innokas järjestämään vanhempani hoito- tai palvelulaitokseen, mutta viime aikojen uutisointi niiden "hoidosta" on muuttanut mieleni.

Vierailija

Nyt ollaan kovaa vauhtia pistämässä kaikki vanhusten hoitoyksiköt syynin alle. Kovia ollaan arvostelemaan hoitoyksiköitten hoitajien työtä. Unohdetaan, että hoitajat tekevät työtä kovan paineen alla, silti arvostellaan. Kun itse ei tarvitse olla hoitamassa vanhoja ihmisiä, ei välttämättä tiedetä, mitä se on. Omaiset ovat surullisia vanhustensa hoidosta, mutta yhteiskunta se syyllinen on. Osoitelkaa sinne Arkadianmäelle, älkää rehellisiä hoitajia, jotka yrittävät tehdä vanhusten olot hyviksi kaikesta paineesta huolimatta. Kuka tulee 3-vuoroon painamaan töitä vuodeosastolle pienellä palkalla ja vähäisillä lepotauoilla? Arvostelkaa vaan, kohta hoitajien työ on painettu niin lokaan, ettei sinne halua enää uudet valmistuvat hoitajat ollenkaan!

Vierailija

Olen edellisen kirjoittajan kanssa pitkälti samaa mieltä. Mieheni on ollut hoitopaikassa kohta 2 vuotta. Käyn päivittäin avustamassa häntä ruokailussa.Paikka, jossa mieheni on, oli aiemmin kroonikko-osasto. Ensin oli muutamia vaikeuksia ja oli pakko puuttua joihinkin asioihin, sillä siellä oli monia hoitajia, jotka olivat olleet jo kroonikkojen aikana.
Ensin pelkäsin, että minusta tulee hankala omainen. Toisin kuitenkin kävi, sillä minun kritiikkini hyväksyttiin ja jopa oltiin kiitollisia, kun olin joihinkin asioihin esittänyt uuden näkemyksen.Asioista voidaan hillitysti keskustella.
Koska itse olin omaishoitajana hoitanut miestäni 15 vuotta, minulle oli hyviäkin vihjeitä, miten mieheni itse pystyy avustamaan pyörätuolista nousua ja siihen sängystä nostoa, kun hänelle annetaan siihen tilaisuus. Hoitajissa on eroja, niinhän meissä kaikissa on, mutta mieheni saa hyvän hoidon ja samoin he kaikki siellä olevat 24 hoidettavaa. Ei siellä makuuteta märissä vaipoissa, eikä aiheettomasti sidota ketään. Melkein kaikki ovat dementoituneita, joten heidän oman turvallisuutensa takia hoitajat laittavat monia geriatrisiin pyörätuoleihin, joissa laitetaan pehmeä haaroista menevä vyö pitämään heidät tuolissa. Siten heidät voidaan tuoda yhteiseen ruokailuun tapaamaan muita, joten ei tarvitse vallan sängyssä makailla.
Olen huomannut sen, miten vähän siellä käy vieraita. On monta mummoa ja pappaa, joiden luona ei käy ketään. Myöskin he, jotka kerran tai pari vuodessa käyvät äitiään/isäänsä katsomassa ovat yleensä niitä valittajia. Juuri heidän siellä ollessaan saattaa joku dementoituneista heittäytyä käytävälle pitkälleen, tai huutaa isolla äänellä. Vieraat kun eivät ymmärrä, että se on sairaus joka näitä tilanteita aiheuttaa. Yksi hoitaja ei voi näissä tilanteissa aina voi auttaa, vaan hän odottaa kaveria nostamaan tai vaihtamaan vaippaa ym.
Myöskään mieheni hoitopaikassa ei ketään jätetä syöttämättä, vaikka suurin osa heistä on syötettäviä. Toisinaan, kun ruoka ei joillekin maistu hoitajat miettivät, mikähän olisi sellaista syötävää, minkä hoidettava söisi, ettei vaan jäisi nälkäiseksi.
Miten helposti omainen voi moittia hoitolaitoksessa hoitoa, vaikka ei tiedä siitä mitään. Silloin kun itse ei vaivaudu edes käymään seurustelemassa ja ulkoiluttamassa läheistään, heillä on otsaa moittia, miksei hoitajat sitä tee. Kun aamuvuorossa on 4+ harjoittelija ja iltavuorossa 3 hoitajaa, ei heillä paljon ole aikaa ulkoiluun. Myöskin ihmettelen kovasti, miten ei siellä kovinkaan monella ole yhtään omaa vaatetta. Minne ne vaatteet laitetaan, kun hoitopaikkaan tuodaan. Toisivathan omat vaatteet kotoisemman tunteen, jopa oma päivähuopa voisi olla.
Miehelläni pidetään vallan omat vaatteet ja otan ne kotiin pesuun. Myöskin olen jo aikoinaan hankkinut ulkoiluvaatteet, mitkä voi pukea päälle pyörätuolissa. Me mennään ulos aina, kun vain ilma sallii. Kun ei omaiset ulkoiluta, tulee monista sellaisia, etteivät he enää halua ulos mennäkään. Vain se oma sänky on sellainen, minne he haluavat. Jos sekin laitetaan hoitajien syyksi, ollaan todella väärässä.

Hoitajia pitäisi olla enemmän ja tuuraajia myös. On aika rankkaa, kun hoitaja joutuu oman vuoronsa päälle tekemään toisen vuoron, kun on sairastapaus tai muu syy, eikä vuoroon kuuluva saavu paikalle. Pitäisi olla jonkinlainen reservi, mistä niissä tilanteissa saisi tuuraajan.Se on päättäjien syytä, kun säästetään joka paikasta. Kun näitä sekoilevia dementikkoja kuuntelee/nostelee/kylvettää/ syöttää oman vuoronsa, pitäisi päästä pois, että taas seuraavana päivänä jaksaisi pirteänä palata töihin. Jokainen kansanedustaja pitäisi laittaa tekemään pari vuoroa peräkkäin, jospa silloin silmät avautuisivat näkemään hoitotyön raskauden.Saman voisivat kuntien päättäjät tehdä, sillä sielläkin on järjenkäytössä melkoisia puutteita.

Sari Alho
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Uutisissa on viime aikoina kerrottu, että vanhusten hoidossa panostetaan kotihoitoon. Mutta samalla ilmoitetaan, että kotihoito ei enää osallistu kotitöihin, kuten mattojen puistelemiseen, lattioiden pesuu eikä aikaa ole enää vanhuksen ulkoiluttamiseenkaan. Olen myös kuullut, että lääkkeiden jakokin ulkoistettaisiin apteekeille! Vanhusten asemaa siis kurjistetaan koko ajan.

Vierailija

Kyllä vanhuksia hoidetaan. Henkiläkunnalla liian vähän aikaa. Omaisten oltava aktiivisia, silloin hoidon taso paranee.

Vierailija

Vanhusten hoitoon lisää henkilö kuntaa ja hoitopaikkoja tuttavalle pitäisi hoitopaikka saada jono pitkä, 81 v äiti koettaa hoitaa kotona häntä,odottavat pakkotilannetta silloin paikka pitää löytyä.

Vierailija

Kotihoito ei enää muutamaan vuoteen ole osallistunut muuhun kuin lääkkeiden antamiseen. Kokemukseni on viime talvelta Helsingistä. Kotihoitaja EI SAA (vaikka haluaisikin) tiskata, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, ei ehdi juuri edes juttelemaan. Mitä jää jäljelle = kotihoitajat käyvät katsomassa onko ihminen elossa vai kuollut? Ei ole helppo muutos hoitajallekaan, joka haluaisi tehdä työnsä asiakasta kuunnellen ja palvellen. Oma hoitajani kävi, hyvää hyvyyttään minulle (työnjohdoltaan salaa) kaupassa silloin, kun olin syönyt koko viikonlopun vain puuroa. Omituista "tehostamista" tämä trendi, mitä tällä tavoitellaan, millaiset hoitajat jaksaa pysyä työssä, jossa joutuu toimimaan vastoin omaa moraaliaan...? Jääkö jäljelle "mengele"-hoitsutyypit, joille ei tuota vaivaa olla kova ja kiireinen rutiinirobotti? Päättäjät eivät milloinkaan itse joudu kohtaamaan päätöstensä todellisuutta, hyvien eläkkeidensä turvin voivat aina räätälöidä mieleisensä vanhuuden ja exit-pillerin ajallaan.

Vierailija

Lainaus:

Kotihoito ei enää muutamaan vuoteen ole osallistunut muuhun kuin lääkkeiden antamiseen. Kokemukseni on viime talvelta Helsingistä. Kotihoitaja EI SAA (vaikka haluaisikin) tiskata, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, ei ehdi juuri edes juttelemaan. Mitä jää jäljelle = kotihoitajat käyvät katsomassa onko ihminen elossa vai kuollut? Ei ole helppo muutos hoitajallekaan, joka haluaisi tehdä työnsä asiakasta kuunnellen ja palvellen. Oma hoitajani kävi, hyvää hyvyyttään minulle (työnjohdoltaan salaa) kaupassa silloin, kun olin syönyt koko viikonlopun vain puuroa. Omituista "tehostamista" tämä trendi, mitä tällä tavoitellaan, millaiset hoitajat jaksaa pysyä työssä, jossa joutuu toimimaan vastoin omaa moraaliaan...? Jääkö jäljelle "mengele"-hoitsutyypit, joille ei tuota vaivaa olla kova ja kiireinen rutiinirobotti? Päättäjät eivät milloinkaan itse joudu kohtaamaan päätöstensä todellisuutta, hyvien eläkkeidensä turvin voivat aina räätälöidä mieleisensä vanhuuden ja exit-pillerin ajallaan.

Olen aivan samaa mieltä.

Pitää myös muistaa että kaikilla vanhuksille ei ole sitä yhtäkään omaista joka pitäisi vanhuksen puolta viranomaisten säästökierteessä.

Vierailija

Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä juuri tästä nykymallisesta kotisairaanhoidosta. Dementoituvan isäni ja fyysisesti heikkokuntoisen äitini luona ramppaa kaupungin kotisairaanhoitajia (monikossa) aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kuka tuo aamulääkkeet, kuka tuo ruoat, kuka tuo päivälääkkeet, kuka tuo iltalääkkeet ja/tai kipupiikin. Lisäksi heidän luonaan käy yksityinen siivooja, kaupassakävijä ja pesijä kerran viikossa (maksan nämä palvelut heille, koska asun yli 500 km:n päässä, eikä vanhempiemme oma eläke riitä). Onko oikeasti tehokkainta tämä valtava ihmistrafiikki? Eikä ole muka "varaa" siihen, että yksi ja mieluiten sama hoitaja (/päivä) hoitaisi kotihoidon, ruoanlaiton, pesemisen ja siivoamisen? Kyse on kuitenkin vanhan ihmisen yksityiskodista, johon nykyisellä systeemillä pompsahtaa uppovieraita ihmisiä omilla avaimillaan pitkin päivää. Vanhempani kokevat tilanteen nöyryyttäväks, sekä pelottavaksi sen, ettei heillä ole mitään valtaa päivärytmiinsä. Isäni sanoin: "koti on kuin hollitupa".

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat