Seuraa 

Millaisia kokemuksia sinulla tai läheiselläsi on? Ovatko vanhukset heitteillä?

Voit myös lähettää kirjeen osoitteella
ET-lehti, Lukija, PL 100, 00040 Sanoma Magazines.

Sivut

Kommentit (47)

Kokemusta on. Äitini puolesta joudun kyllä kovan taistelun käymään, mutta onneksi se päättyi hyvin. Satojen kantelukirjeiden ja puheluiden jälkeen äitini pääsi ja on tällä hetkelle vanhainkodissa, jossa ainakin tällä hetkellä palvelu, puhtaus, ruokailu ja hoito toimii ja kaiken lisäksi hoitajat jaksavat vielä hymyillä ja olla iloisella auttavalla mielellä.
Mielestäni kotihoito ei pelaa alkuunkaan se on todella järkyttävää. On ihanaa että tälläisiä ihmisiä kuin tämä Kivelä on olemassa ja uskaltaa puuttua asioihin, toivottavasti saadan myös positiivista muutosta.

EN NYT TIEDÄ VIELÄ SIITÄ, KOTISAIRAANHOITAJA KÄVI LAITTAMASSA LÄÄKKEET DOSETTIIN, EIKÄ MUUTA TEHNYT SAIRAALASTA PÄÄSYNI JÄLKE, JOTEN LOPETIMME SEN. MIEHENI HOITA NYT LÄÄKENI JA NII KAUAN KUN HÄN JAKSAA ON KAIKKI HYVI.T MAMI

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiitos linkistä, siellä on varmasti monta koskettavaa tarinaa.

Mielellämme kuulisimme lukijoidemme kokemuksia tässä nettiET:n keskusteluketjussa.

Kotisairaanhoito kävi aikoinaan anoppia katsomassa kotona se oli silloin pienimuotoista palvelua, mitattiin verenpainetta ja lääkittiin säärihaavoja yms.
Lääkkeet dosettiin piti jakaa itse ja muutoinkaan ei siivous eikä muutakaan apua saanut.
Eiköhän se liene paljolti kotipaikkakunnastakin kiinni millaista palvelua saa.
Olen kuullut että lähikaupungissa kaikki pelaa hyvin ,on kotisairaanhoito ja lääkkeet jaetaan doseteihin on siivousseteleitä ateriapalvelu.
Kotisairaanhoitaja käy päivittäin ja tarvittaessa hoitaa ajat lääkärille labraan yms.
Hyvä näin vanhukset tuntevat silloin olonsa turvalliseksi kotonaan.
Totuuden nimissä kyllä sitä joskus miettiin millaista hoitoa sitä saa jos luoja elinpäiviä suo.
Kyllähän sitä vanhuksilla on seuraa toisistaan ja yhdessä pärjätään hiukan paremmin mutta entä sitten jos ja kun jää yksin.
No parempi elää tätä päivää eikä pelätä sitä mitä onneksi ei vielä ole.
En tiedä mutta jotenkin minulla on sellainen olo että laitoksissa vanhuksilla ei läheskään aina ole hyvin asiat.
Ei viedä vessaan lääkitään tokkuraiseksi ja ellet pysty syömään ruoka korjataan koskemattomana edestä pois.
Uskon että vanhusten kotihoito silloin kun se pelaisi olisi hyvä vaihtoehto.

Vielä en ole itse tarvinnut kotiapua. Silloin kun omat vanhempani sitä tarvitsivat, saivat kyllä maksamalla. Siitä on niin kauan aikaa, että kotiavustajat vielä siivosivat ja tamppasivat ja olivat oikeita jokapaikanhöyliä. - Nykyään mitä olen naapureilta ja tuttavilta kuullut, niin apu on kortilla. Kovalla kiireellä tullaan kotiin kääntymään, ja kohta on hoppu seuraavaan paikkaan. Tarkat rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei. Asiakkaan tarpeet eivät ratkaise, vaan nämä määräykset.
Harvinaisempaa on myös, että kotiavustaja lähtisi asiakkaan kanssa lähikauppaan ostoksille, jolloin tämä saisi itse valita ruoat ja ostaa tarjoustuotteet. Myös ulkoilun tuoma virkistys jää ilman kauppareissua pois. Jotkut vanhukset joutuvat tilaamaan ruoan kotiin ja maksamaan toimitusmaksun. - Ainakin minun kotikunnassani on huonommaksi mennyt.

Vanhempani ovat 85- ja 88-vuotiaita ja asuvat loistavassa pääkaupungissamme. Heillä käy kerran viikossa terveydenhoitaja ottamassa isältäni verikokeen ja täyttämässä molempien lääkedosetit. Kerran viikossa käy myös avustaja suihkuttamassa heidät; kolmasti viikossa heille tuodaan ateria. Ei siis paljon, mutta jotain.

Muuta peua emme kaupungilta saa. Äitini on dementikko ja minulle kerrottiin, että jos ei "selkeäjärkistä" isääni olisi, niin äitini luona kävisi kodinhoitaja joka päivä. Isäni liikuntakyky on kuitenkin melkoisen heikko.

Kauppa- ja muut asiat hoituvat perheen ja tuttavien avulla. Siivouspalvelun olen (maksullisena) tilannut Vanhustyön Keskusliitosta. Näillä eväillä on pärjättävä. Itse en pysty kovin paljon tekemään, kun olen vielä töissä ja päivät ovat pitkiä muutenkin.

Aikaisemmin olin innokas järjestämään vanhempani hoito- tai palvelulaitokseen, mutta viime aikojen uutisointi niiden "hoidosta" on muuttanut mieleni.

Nyt ollaan kovaa vauhtia pistämässä kaikki vanhusten hoitoyksiköt syynin alle. Kovia ollaan arvostelemaan hoitoyksiköitten hoitajien työtä. Unohdetaan, että hoitajat tekevät työtä kovan paineen alla, silti arvostellaan. Kun itse ei tarvitse olla hoitamassa vanhoja ihmisiä, ei välttämättä tiedetä, mitä se on. Omaiset ovat surullisia vanhustensa hoidosta, mutta yhteiskunta se syyllinen on. Osoitelkaa sinne Arkadianmäelle, älkää rehellisiä hoitajia, jotka yrittävät tehdä vanhusten olot hyviksi kaikesta paineesta huolimatta. Kuka tulee 3-vuoroon painamaan töitä vuodeosastolle pienellä palkalla ja vähäisillä lepotauoilla? Arvostelkaa vaan, kohta hoitajien työ on painettu niin lokaan, ettei sinne halua enää uudet valmistuvat hoitajat ollenkaan!

Olen edellisen kirjoittajan kanssa pitkälti samaa mieltä. Mieheni on ollut hoitopaikassa kohta 2 vuotta. Käyn päivittäin avustamassa häntä ruokailussa.Paikka, jossa mieheni on, oli aiemmin kroonikko-osasto. Ensin oli muutamia vaikeuksia ja oli pakko puuttua joihinkin asioihin, sillä siellä oli monia hoitajia, jotka olivat olleet jo kroonikkojen aikana.
Ensin pelkäsin, että minusta tulee hankala omainen. Toisin kuitenkin kävi, sillä minun kritiikkini hyväksyttiin ja jopa oltiin kiitollisia, kun olin joihinkin asioihin esittänyt uuden näkemyksen.Asioista voidaan hillitysti keskustella.
Koska itse olin omaishoitajana hoitanut miestäni 15 vuotta, minulle oli hyviäkin vihjeitä, miten mieheni itse pystyy avustamaan pyörätuolista nousua ja siihen sängystä nostoa, kun hänelle annetaan siihen tilaisuus. Hoitajissa on eroja, niinhän meissä kaikissa on, mutta mieheni saa hyvän hoidon ja samoin he kaikki siellä olevat 24 hoidettavaa. Ei siellä makuuteta märissä vaipoissa, eikä aiheettomasti sidota ketään. Melkein kaikki ovat dementoituneita, joten heidän oman turvallisuutensa takia hoitajat laittavat monia geriatrisiin pyörätuoleihin, joissa laitetaan pehmeä haaroista menevä vyö pitämään heidät tuolissa. Siten heidät voidaan tuoda yhteiseen ruokailuun tapaamaan muita, joten ei tarvitse vallan sängyssä makailla.
Olen huomannut sen, miten vähän siellä käy vieraita. On monta mummoa ja pappaa, joiden luona ei käy ketään. Myöskin he, jotka kerran tai pari vuodessa käyvät äitiään/isäänsä katsomassa ovat yleensä niitä valittajia. Juuri heidän siellä ollessaan saattaa joku dementoituneista heittäytyä käytävälle pitkälleen, tai huutaa isolla äänellä. Vieraat kun eivät ymmärrä, että se on sairaus joka näitä tilanteita aiheuttaa. Yksi hoitaja ei voi näissä tilanteissa aina voi auttaa, vaan hän odottaa kaveria nostamaan tai vaihtamaan vaippaa ym.
Myöskään mieheni hoitopaikassa ei ketään jätetä syöttämättä, vaikka suurin osa heistä on syötettäviä. Toisinaan, kun ruoka ei joillekin maistu hoitajat miettivät, mikähän olisi sellaista syötävää, minkä hoidettava söisi, ettei vaan jäisi nälkäiseksi.
Miten helposti omainen voi moittia hoitolaitoksessa hoitoa, vaikka ei tiedä siitä mitään. Silloin kun itse ei vaivaudu edes käymään seurustelemassa ja ulkoiluttamassa läheistään, heillä on otsaa moittia, miksei hoitajat sitä tee. Kun aamuvuorossa on 4+ harjoittelija ja iltavuorossa 3 hoitajaa, ei heillä paljon ole aikaa ulkoiluun. Myöskin ihmettelen kovasti, miten ei siellä kovinkaan monella ole yhtään omaa vaatetta. Minne ne vaatteet laitetaan, kun hoitopaikkaan tuodaan. Toisivathan omat vaatteet kotoisemman tunteen, jopa oma päivähuopa voisi olla.
Miehelläni pidetään vallan omat vaatteet ja otan ne kotiin pesuun. Myöskin olen jo aikoinaan hankkinut ulkoiluvaatteet, mitkä voi pukea päälle pyörätuolissa. Me mennään ulos aina, kun vain ilma sallii. Kun ei omaiset ulkoiluta, tulee monista sellaisia, etteivät he enää halua ulos mennäkään. Vain se oma sänky on sellainen, minne he haluavat. Jos sekin laitetaan hoitajien syyksi, ollaan todella väärässä.

Hoitajia pitäisi olla enemmän ja tuuraajia myös. On aika rankkaa, kun hoitaja joutuu oman vuoronsa päälle tekemään toisen vuoron, kun on sairastapaus tai muu syy, eikä vuoroon kuuluva saavu paikalle. Pitäisi olla jonkinlainen reservi, mistä niissä tilanteissa saisi tuuraajan.Se on päättäjien syytä, kun säästetään joka paikasta. Kun näitä sekoilevia dementikkoja kuuntelee/nostelee/kylvettää/ syöttää oman vuoronsa, pitäisi päästä pois, että taas seuraavana päivänä jaksaisi pirteänä palata töihin. Jokainen kansanedustaja pitäisi laittaa tekemään pari vuoroa peräkkäin, jospa silloin silmät avautuisivat näkemään hoitotyön raskauden.Saman voisivat kuntien päättäjät tehdä, sillä sielläkin on järjenkäytössä melkoisia puutteita.

Uutisissa on viime aikoina kerrottu, että vanhusten hoidossa panostetaan kotihoitoon. Mutta samalla ilmoitetaan, että kotihoito ei enää osallistu kotitöihin, kuten mattojen puistelemiseen, lattioiden pesuu eikä aikaa ole enää vanhuksen ulkoiluttamiseenkaan. Olen myös kuullut, että lääkkeiden jakokin ulkoistettaisiin apteekeille! Vanhusten asemaa siis kurjistetaan koko ajan.

Kyllä vanhuksia hoidetaan. Henkiläkunnalla liian vähän aikaa. Omaisten oltava aktiivisia, silloin hoidon taso paranee.

Vanhusten hoitoon lisää henkilö kuntaa ja hoitopaikkoja tuttavalle pitäisi hoitopaikka saada jono pitkä, 81 v äiti koettaa hoitaa kotona häntä,odottavat pakkotilannetta silloin paikka pitää löytyä.

Kotihoito ei enää muutamaan vuoteen ole osallistunut muuhun kuin lääkkeiden antamiseen. Kokemukseni on viime talvelta Helsingistä. Kotihoitaja EI SAA (vaikka haluaisikin) tiskata, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, ei ehdi juuri edes juttelemaan. Mitä jää jäljelle = kotihoitajat käyvät katsomassa onko ihminen elossa vai kuollut? Ei ole helppo muutos hoitajallekaan, joka haluaisi tehdä työnsä asiakasta kuunnellen ja palvellen. Oma hoitajani kävi, hyvää hyvyyttään minulle (työnjohdoltaan salaa) kaupassa silloin, kun olin syönyt koko viikonlopun vain puuroa. Omituista "tehostamista" tämä trendi, mitä tällä tavoitellaan, millaiset hoitajat jaksaa pysyä työssä, jossa joutuu toimimaan vastoin omaa moraaliaan...? Jääkö jäljelle "mengele"-hoitsutyypit, joille ei tuota vaivaa olla kova ja kiireinen rutiinirobotti? Päättäjät eivät milloinkaan itse joudu kohtaamaan päätöstensä todellisuutta, hyvien eläkkeidensä turvin voivat aina räätälöidä mieleisensä vanhuuden ja exit-pillerin ajallaan.

Lainaus:

Kotihoito ei enää muutamaan vuoteen ole osallistunut muuhun kuin lääkkeiden antamiseen. Kokemukseni on viime talvelta Helsingistä. Kotihoitaja EI SAA (vaikka haluaisikin) tiskata, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, ei ehdi juuri edes juttelemaan. Mitä jää jäljelle = kotihoitajat käyvät katsomassa onko ihminen elossa vai kuollut? Ei ole helppo muutos hoitajallekaan, joka haluaisi tehdä työnsä asiakasta kuunnellen ja palvellen. Oma hoitajani kävi, hyvää hyvyyttään minulle (työnjohdoltaan salaa) kaupassa silloin, kun olin syönyt koko viikonlopun vain puuroa. Omituista "tehostamista" tämä trendi, mitä tällä tavoitellaan, millaiset hoitajat jaksaa pysyä työssä, jossa joutuu toimimaan vastoin omaa moraaliaan...? Jääkö jäljelle "mengele"-hoitsutyypit, joille ei tuota vaivaa olla kova ja kiireinen rutiinirobotti? Päättäjät eivät milloinkaan itse joudu kohtaamaan päätöstensä todellisuutta, hyvien eläkkeidensä turvin voivat aina räätälöidä mieleisensä vanhuuden ja exit-pillerin ajallaan.

Olen aivan samaa mieltä.

Pitää myös muistaa että kaikilla vanhuksille ei ole sitä yhtäkään omaista joka pitäisi vanhuksen puolta viranomaisten säästökierteessä.

Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä juuri tästä nykymallisesta kotisairaanhoidosta. Dementoituvan isäni ja fyysisesti heikkokuntoisen äitini luona ramppaa kaupungin kotisairaanhoitajia (monikossa) aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kuka tuo aamulääkkeet, kuka tuo ruoat, kuka tuo päivälääkkeet, kuka tuo iltalääkkeet ja/tai kipupiikin. Lisäksi heidän luonaan käy yksityinen siivooja, kaupassakävijä ja pesijä kerran viikossa (maksan nämä palvelut heille, koska asun yli 500 km:n päässä, eikä vanhempiemme oma eläke riitä). Onko oikeasti tehokkainta tämä valtava ihmistrafiikki? Eikä ole muka "varaa" siihen, että yksi ja mieluiten sama hoitaja (/päivä) hoitaisi kotihoidon, ruoanlaiton, pesemisen ja siivoamisen? Kyse on kuitenkin vanhan ihmisen yksityiskodista, johon nykyisellä systeemillä pompsahtaa uppovieraita ihmisiä omilla avaimillaan pitkin päivää. Vanhempani kokevat tilanteen nöyryyttäväks, sekä pelottavaksi sen, ettei heillä ole mitään valtaa päivärytmiinsä. Isäni sanoin: "koti on kuin hollitupa".

Hyvät raatilaiset! Kotihoidon linjaus koskee kaikkia kotihoidon piirissä olevia, ei ainoastaan ns. vanhuksia. Itse (parhaassa työiässä mutta yksinasuvana) olin kipsin kanssa muutaman kuukauden kotipetipotilaana, ja oli todella rasittavaa että arkena ja viikonloppuna ei saanut elää omassa rytmissään vaan ovesta tuli (omilla avaimillaan) kuka milloinkin ja mihin aikaan tahansa. Jotkut eivät edes esittäytyneet vaan lyhytsanaisesti laittoivat lääkkeet suoneen. Eipä heitä kiinnostanut, mistä saan ruokaa tai olenko päässyt pesulle tms. Hirvittää kyllä mitä on luvassa sitten, kun olen oikeasti vanha, sairas ja yksin.

Näitä tehostamisia perustellaan aina "hoito räätälöidään asiakkaan tarpeiden mukaan". Todellisuudessa kotihoidosta on rajattu aika päiviä sitten pois ruokahuolto ja hygienia (pesu + siivous). Kotihoito on käytännössä vartin vierailuja vanhuksen eli asiakkaan luona. Siihen ei varmasti mahdu muuta kuin konemainen lääkkeiden anto. Kuka tahansa dementoituisi ilman inhimillistä keskustelua kenenkään kanssa. Paradoksi on siinä että kotihoidon laatu on korvattu visiittien määrällä. Kuka haluaa enää vanhaksi tai riippuvaiseksi. Tulevaisuudessa on yhä enemmän sinkkuvanhuksia. Kuka pitää heidän puoltaan?

Helsingissä asuu mummo joka jo 90 v. Huono näkö, puolikuuro. Omassa asunnossa on kaikki kunnossa ja
kotisairaanhoito käy antamassa läkkeet. Vuosi sitten kävi vielä itse kaupassa jotain ostamassa. Kunto huononi ja
on nykyään vain kotona. Seurallinen ihminen kaipaa seuraa. Oli muutamassa kerhossa vielä vuosi sitten.
Osaketaloon on pyydetty kaidetta seinänvierelle, että olisi truvallista mennä rappuset alas. emme vaatineet hissiä
kaidetta ei ole kuulunut. Useimmissa taloissa onneksi kaide on. Mummo ei voi ulkoilla kuin saattajan kanssa.
Aika harvoin. Omaiset käyvät kaupassa mikroruokaa jugurttia yms. Kotihoito aika hyvä. Oli myös Ateriaalin
ateriapalvelu, mutta ruoka tosi huonoa. Mummo laittoi ne roskikseen. Jos saisi parempaa ruokaa (normaalia ruokaa)
niin tämäkin puoli hoituisi. Ateriaalin nettisivut aika kehnot, en löytänyt ruokalistaa. Mummo pääsee pari
kertaa vuodessa viikoksi hyvään hoivakotiin Hgin kaupungin järjestämä. Haluaisi myös vikkottain palveluihin
joita on tarjolla päivähoitola. Vähän vaikeaa kun näkönsä takia tarvitsee saattajaa. Koska Mummo vielä kävelee
itse ja käy vessassa itse ym. ei tarvitse vaippoja mikä onkin ihannetila. On toivottu pääsyä vanhainkotiin
mutta ei yli 90 pääse, siellä on vain huonokuntoisempia. Näkö on huono ei lue ei katso TV:tä aika tulee pitkäksi.
Omassa kodissa hän tuntee paikat. Pitäisi yleensä ajoissa muuttaa hissilliseen taloon.

Mieheni sai hiljattain muutamia kuukausia kotisairaanhoitopalveluja päästyään kotiin sairaalasta vaikean sepsiksen jälkeen ja todella huonokuntoisena. Halusin hänet mahdollisimman pian kotiin ja hän halusi kotiin itsekin, mutta ilman tietoa saatavilla olevasta kotisairaanhoidosta en olisi kyennyt ottamaan miestäni kotiin.

Sairaanhoitajat kävivät 1-2krt/vko ja tarvittaessa useamminkin. He hoitivat mm. mieheni nefrostooman siistimisen sillä mieheni joutui elämään tämän selästä tulevan letkun kanssa useamman kuukauden koska munuaisen toimivuudesta ei ollut tietoa.

Upeaa oli myös se että labranäytteet voitiin ottaa omassa kodissa eikä heikkoa toipilasta tarvinut rasittaa sairaalassa tai terveysasemalla käynneillä. Kaikkein suurin apu oli kuitenkin tämän palvelun tuoma henkinen helpotus meille, niin kovin syvästi sairauden järkyttämille.

Meillä oli onni saada vakinaisimmaksi sairaanhoitajaksi kotikäynneille mitä rauhallisin nainen, oikein turvaa huokuva äitityyppi jos näin saa ilmaista - katastrofin sattuessa kun omainenkin, se täysin terve, taantuu pakostikin myös vähän hoivattavan puolelle...

Kyllähän hyvää palvelua saa jos on paksu lompakko mutta ellei niin tasokin on huonompi.
Olemmekohan valinneet vääränsorttisia päättäjiä tuonne "korruptiohallitukseen"

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat