Kuinka suhtaudun tulevaisuuteeni

Vierailija

Tällä kertaa haluaisin keskutella , siitä mikä meitä odottaa.Vanhusten hoito.
Voinko itse tehdä jotakin tukevaisuuteni suhteen. Miksi jotkut 97 vuotiaat ovat kuten kuka tahansa meistä, ainakin melkein. Ja mikis joku 56 vuotias on nyt jo raihnainen ja valittaa. Kenen on syy. Onko syy aina yhtieskunnan.
Tosiasihan on ,että me suuret ikäluokat, emme kaikki pääse hoitoon, ei yksinkertaisesti ole hoitajia. Mutta olisiko joku konsti, millä voisin välttää "kurjan " laitoshoidon.

Enemmän keskutelua siitä mitä, mihin ja kuinka voin itse vaikuttaa vanhuuteeni, onko se hyvä kuten tuttavallani, joka seuraavaksi viettää 97- vuotissynttäreitä.Ja mistä johtuu ,että on niin paljon marisevia ja tyytymöttömiä vanhuksia.

Tämä on ehdotukseni tällä kerralla

Syysterveisin Tuula ArkePr

Sivut

Kommentit (29)

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Tuula!
Tämä on monesti aika arka aihe mietittäväksi ja niin siinä monesti käy, että ei ole enää kykyä järjestellä itse hoitoasioita niin kuin olisi halunnut.
Kyllä on tullut mietittyä missä ja miten tulee viettämään elämän loppupään sitten kun ei ole enää kykyä suoriutua omatoimisesti kaikista askareista. Olen mieheni kanssa pohdiskellut miten voisimme taata itsellemme ihmisarvoisen vanhuuden. Tietenkin toivomme, että olisimme niin terveitä ettei jouduttaisi sairaalassa makaamaan loppuaikaa, vaan pystyisimme kulkemaan yhdessä toinen toistamme tukien loppuvaiheetkin.
Ainakin senverran voi itsekukin tehdä, että ilmaisee selvästi toiveensa jälkipolvelle, vaikka paperilla. Jos on mahdollista, niin voi selvitellä millaiseen hoivakotiin, palvelutaloon tai senioriasuntoon olisi edellytykset päästä jos ei enää kotona pärjää.
Itse olen eläkeiän kynnyksellä ja pitkä ansiotyörupeama takana. Kotona tehtiin maanviljelystöitä heti kun kynnelle kykeni.
Nyt on kulumia ja nivelrikkoja joiden kanssa on elettävä. Olimme myös pahassa liikenneonnettomuudessa jossa saimme niin ulkoisia kuin sisäisiäkin vammoja. Onnettomuuden jälkeen taistelimme pitkään katkeruutta vastaan, mutta sitkeästi toistelimme miten hyvä sentään kun kävelemme vielä omin jaloin ja selvitimme tiemme takaisin työelämään vaikka vähän "vajaita" olemmekin. Nyt iloitsemme eläkepaalun saavuttamisesta ja yritämme tehdä selväksi missä viimeiset vuotemme vietämme jos luoja suo kohtuullisen terveitä eläkepäiviä.

Vierailija

Lainaus:

Tällä kertaa haluaisin keskustella , siitä mikä meitä odottaa.Vanhusten hoito.

*****

Tosiasihan on ,että me suuret ikäluokat, emme kaikki pääse hoitoon, ei yksinkertaisesti ole hoitajia. Mutta olisiko joku konsti, millä voisin välttää "kurjan " laitoshoidon.

*****

Tämä on ehdotukseni tällä kerralla

Syysterveisin Tuula ArkePr

Suuria ikäluokkia on syyllistetty milloin mistäkin.Seuraavaksihan he täyttävät vanhainkodit, mahdollisesti kituvat niissä hoidon puutteessa. Hautausmaat täyttyvät ennen pitkää. Onpa jopa suunniteltu pahvisia arkkuja, joita on nopeampi ja huokeampi valmistaa! Onko tämä ihmisarvoista??

Miten sitten he, joilla ei ole jälkikasvua huolta pitämässä? Joutuvatko he yhteiskunnan pohjimmaisiksi?

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Minä pelkään jo nyt 62-vuotiaana, ettei minun monia sairauksia hoideta, vaan saan kitua kotona omissa oloissani hamaan lopppuun saakka. Kyllä toivon usein, että Noutaja olisi armollinen ja hakisi jo pian pois.
Terveisin Aluisa Savosta

Vierailija

Jos tässä nyt terveen kirjoissa vielä ollessa rupeaa miettimään tulevia hoitojaan,tästä loppuelämästä ei pysty nauttimaan enää ollenkaan.Jollain lailla tietenkin tulevaisuuteen pitää varautua,vaikkapa elämällä terveesti,mutta ainahan voi yllättävää sattua matkan varrella.Sitä on jonkinlaista uskoa pidettävä yllä,eihän tätä elämää muuten jaksa.

Vierailija

Nuorena kun kuvittelin eläkeläisvuosiani, oletin että pysyn aktiivisena ja puuhakkaana - ja ennen kaikkea terveenä. Nuorena ei vielä tiedä, että iän myötä saattaa tulla kaikenlaisia kremppoja omallekin kohdalle - ja hyvä niin (ettei tiedä). Liikunnalla ja ravinnolla on tietysti suuri merkitys sairauksien ehkäisyssä, ja optimistisella elämänasenteellakin voi kuulemma terveiden vuosiensa määrää lisätä. Perimällä on kuitenkin myös vaikutusta, turhaan ei puhuta pitkäikäisistä suvuista. Jos ja kun sairaus sitten kuitenkin iskee, niin paksu lompsa on iso apu. Ei ole yhdentekevää, pääsetkö leikkaukseen huomenna vai viikkojen/kuukausien päästä. - Mutta niin kauan kuin mahdollista kannattaisi mielestäni sinnitellä omassa kodissaan ja olla omatoiminen. Laitoksissa ei kovin paljon virikkeitä saa, ja aliravitsemuskin uhkaa. Haisevissa vaipoissa makuuttamisesta ja muusta yhtä kammottavasta en jaksa nyt ruveta kirjoittamaankaan, masentaisi liikaa.

Vierailija

Kotona kannattaa olla niin kauan kuin se suinkin mahdollista on.
Tiedän että ulkoilu ja liikunta ovat erittäin tärkeitä meille jokaiselle kukin kuntonsa mukaan mutta mennä pitää.
Sillä mitä suuhumme pistämme on eittämättä myös suuri vaikutus terveyteemme.
Näillä eväillä voi yrittää, mutta liiaksi näitäkään juttuja ei saa jäädä miettimään.
Täytyy yrittää olla tyytyväinen ja kiittää jokaisesta päivästä minkä saa.

Vierailija

Itsestään pitää huolehtia hyvin. Niin henkisestä kuin kehon hyvinvoinnista. Elää positiivisena, aktiivisena tässä hetkessä. Turha ennakkoon murehtimen sinne murheidenreppuun, ne pitävät kyllä itse itsestään huolen. Ihminen on selviytyjä.
Ihmissuhteet ovat tärkeitä, vaali niitä. Opettele uusia asioita, älä ole ennakkoluuloinen. Positiivinen elämän asenne auttaa, sitä voi harjoitella. Kadehtia ja katkeroitua ei pitäisi, ne kuluttavat ihmistä turhaan. Jokaisesta päivästä löytyy kyllä niitä arjen onnen hippuja, niistä kasvaa kultakimpaleita kun harjoittelee oikeaa elämän asennetta.

Vierailija

Kyllä yhteiskunnalla on selvästi sormensa eniten pelissä mukana. Itsekin voi vaikuttaa, tietysti, ja eniten saavat aikaan ne joilla on rahaa. Nyky-yhteiskunta nojaa rahaa voimakkaasti. Mitään ei tipu, jos sinulla ei ole paksua lompsaa, mistä antaa. Jos omaat sellaisen luonteen, että olet aina ollut vähään tyytyväinen, voit pärjätä paremmin. Silloin ei odotakaan kummoisia, kuin että saa vain elää omassa rauhassa.

Vierailija

Me suuret ikäluokat, sodan jälkeen syntyneet, täytimme koulut ääriään myöten. Me kilpailimme opiskelu- ja työpaikoista. Me opimme jo pienestä pitäen tekemään työtä. Ja työtä me olemme tehneet. Maksaneet tulevia eläkkeitämme vuosikaudet. Me olemme muokanneet, kehittäneet ja johtaneet tätä maata. Hyvään vai huonoon suuntaan - en ota kantaa. Nuorempi polvi sen kyllä meille kertoo. Mutta parhaamme olemme tehneet, toivottavasti. Nyt, kun on aika siirtyä ruorin äärestä kiikkustuoliin, saammekin kuulla, että olemme taas kerran niitä suuria ikäluokkia, jotka täyttävät tällä kertaa vanhainkodit ja hoitolaitokset. Ei ole tarpeeksi henkilökuntaa meitä hoitamaan. Maksamamme eläkerahat näyttävät häipyneen taivaan tuuliin. Onko naiivia kuvitella, että se yhteiskunta, jonka hyväksi olemme tehneet töitä, pitäisi huolta meistä, kun olemme vanhoja ja vaivaisia? Kohotan katseeni ylös Arkadianmäelle ja kysyn nöyrästi myssy kourassa, kuinka vallanpitäjät ovat aikoneet tämän meidän asiamme ratkaista. Tässä pari ratkaisumallia: Korotetaan eläkeikää entisestään ja annetaan suurten ikäluokkien raataa itsensä hengiltä. Yllytetään suuria ikäluokkia syömään, juomaan, tupakoimaan ja huumaamaan itsensä hengiltä. Viedään suuret ikäluokat talvella jäälle tai metsään kevyesti puettuina ja jätetään sinne paleltumaan. Miltä kuulostaa? Ei kovin hauskalta, vai? Ei todellakaan. Teidän täytyy siis siellä Arkadianmäen korkeuksissa keksiä jotain parempaa ja inhimillisempää. Pankaa toimeksi. Aikaa ei ole hukattavissa. VAUHTIA!

Vierailija

Minnoon uatellu jot jossei jaksa nii ei jaksa ja jos terveys on jonniinlaine, nii voesin vaekka lähtee mualimata kiertämmää ja pistee elämän ranttaliks. En millää jaksais aenakaa vatvoo mielessäen jonniinjoutavoo tulevaesuuven asijoita. päevä kerrallaa, niihä ne sannoo. Rahhoo en siästä kenellekkää, tuhloon joka sentin ite. Joten en sure sen perrää. Työtä tien nii kauvan ko jaksan ja lopetan ku ite haluvan. Eläke on tiijossa ja hyvänlaene onnii, kunnan palaveluksessa ku oon olunna iät ajat. Mitä työ suretta siitä mitä eestännä löyvättä? Eläkee tätä päevää ja voekaa hyvin!

Vierailija

ILOA Elämään!
1. Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
Siitähän sinä hänelle maksat.

2. Pidä vain iloluontoiset ystävät.
Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

3. Jatka oppimista.
Opettele tietämään enemmän tietokoneista, käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella
.'Joutilas mieli on paholaisen työkalu.'

4. Nauti pienistä asioista.

5. Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

6. Joskus kyyneleet vaan tulevat.
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen, joka on kanssamme elämämme loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä.

ELÄ niin kauan kuin olet elossa.

7. Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat, olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja, musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
Kotisi on turvapaikkasi.

8. Pidä huolta terveydestäsi:
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.

9. Älä tee matkoja syyllisyyteen.
Tee reissu ostoskeskukseen, tai toiseen kaupunkiin, tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne missä syyllisyys asuu.

10. Jokaisen tilaisuuden tullen: kerro rakkaimmillesi että rakastat heitä.

JA MUISTA AINA:

Elämää ei mitata hengenvetojen määrällä, vaan niiden hetkien määrällä, jotka saavat henkemme salpautumaan.
Mutta jaa tämä kuitenkin jonkun kanssa.
Meidän kaikkien pitäisi elää täyttä elämää joka päivä. !

Vierailija

Nipa on kirjoittanut ihan hyvät 10 ohjetta. Tiukkapipoisiksi, suvaitsemattomiksi, katkeroituneiksi ruikuttajiksi älkäämme tulko.

Vierailija

- Kun sairastun, menen lääkäriin, sillä täytyyhän lääkärinkin elää. Lääkäri kirjoittaa reseptin, ja vien sen apteekkiin, sillä täytyyhän apteekkarinkin elää. Kun tulen kotiin, heitän kaikki lääkkeet roskikseen.
- Miksi ihmeessä ?
- Täytyyhän minunkin elää !
ELÄVÄÄ VIIKKOA! -nipa-

Vierailija

Kiva lukea ja tuntea positiivista asennetta.Minä täällä odottelen polven tekonivel leikkausta(minulla on jo lonkissa tekonivelet)nyt on vaikeuksia leikkaukseen pääsyssä koska julkinen sairaanhoito ei vedä.jonot ovat pitkiä .täällä kanta-hämeen sairaanhoitopiirissä on yksi ortopedi joka leikkaa polvia joten jono on vuosia.itse maksaen pääsee nopeasti,mutta hinta on päätä huimaava.Tässä odotellessa olen aloittanut sauva kävelyn pururadalla.Vähän kyllä tekee kipeää,mutta muuten hyvää.En jaksa murehtia miten minulle käy,jotenkin käy kuitenki.Liikun niin kauan kun pystyn.,ja
(ikäni 53v.) olen päättänyt nauttia jokaisesta päivästä toipa tullessaan mitä tahansa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat