Kommentit (4)

PäiviL.

Alkuperäisesti virvottaessa käytiin ensin virpomassa ja virvottava sai (koristellun) vitsan. Palkka haettiin myöhemmi. Tämä toistakymmentä vuotta sitten uudelleenhenkiinherätelty traditio ponnistaa ajan hengen mukaisesti enemmän (kuin isoisoäidin aikaan) virpojan saaliista kuin ilon tuöttamisesta. Sentään vielä uusioversion (noidatkin sotkettu mukaan, osuu tosin motivaatiomuutoksen kanssa yksiin ) alkuvuosina koristi virpojien käytyä kukkavaasia pajunvitsat tms. Nykyajan (tarkoitan 2010-lukua) minäkeskeisyyttä kasvatetaan tässäkin. Opetetaan sanomaan vitsa sulle, muttei tarvitse antaa. (Tosin loruakaan ei moni sano enää, tapittaa vain hiljaa.) Voi siis pitää kakun vaikka syö sen. Traditiot toki muuttavat muotoaan, mutta pliis, opetelkaa edes se loru (ja kokonaan!) jos kerjättävä on. Rauhaisaa palmusunnuntaita kaikille.

Elviira

Mieluusti ottaisin vastaan virpojan ja ilomielin hänet palkitseisin jos saisin kuulla esim. tällaisen, perinteisen vitsalorun. Mahtaneeko olla liikaa vaadittu 2010-luvun virpojilta?

Virpoi, varpoi, tuoreeks terveeks

isännäl iso vatsa

emännäl perä leviä

Poika tuokoon miniän

tytär hyvän sulhasen.

Siulle vitsat, miulle palkka.

Miulle muna kanasestais

maitotilkka lehmäsestäis.

Vähä voita vakkasestais

kopeekka kukkarostais.

Luoja sinnuu siunatkoon.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat