UHRAUTUJA

Vierailija

Tunnen syyllisyyttä siitä etten jaksa hoitaa tai lähteä lastenlasteni luo viitenä päivänä viikossa. Olen päässyt sairauseläkkeelle ja toivoin pääseväni viettämään aikataulutonta elämää, vihdoinkin, pitkän uurastuksen jälkeen.

Pitkään mietin voinko sanoa ääneen, etten jaksa. Pelkäsin, että tytär loukkaantuu, pahoitan hänen mielensä tai hän jopa suuttuu minulle. En halua riitaa.

Sanoin auttavani tarvittaessa. Mutta toivoisin, että lasten työttömänä oleva isä kuljettaisi lapset kouluun aamuisin. Minä hoidan iltavuorot ja haen silloin tarhasta. Iltavuoroja on pari kertaa viikossa. En jätä pulaan.

Kyse on eronneesta perheestä jossa isä asuu muualla, ei kyllä kovin kaukana, joten järjestely on mahdollista.

Olen muutenkin uhrautuja. Teen kaikkeni lasteni ja lastenlasteni vuoksi. Toivon saavani vastapalvelua. Olen oppinut jopa pyytämään, mutten kieltäytymään, vielä.

Sivut

Kommentit (40)

Vierailija

Nyt istumaan saman pöydän ääreen ja keskustelemaan.
Niin paljon on asioita,joita ihmiset eivät sano ääneen,vaikka pitäisi.
Monilta väärinkäsityksiltä ja turhilta uhrauksilta vältyttäisiin,kun keskusteltaisiin asiat selviksi.
Jos sinä uhrautuja et jaksa,niin kerro se tyttärellesi,kyllä hänen pitää se ymmärtää.
Onhan se niin mahdottoman helppoa ja kivaa ja mukavaa,kun mummo hoitaa ja tulee milloin vaan ja vieläpä ilman palkkaa.
Näin taidetaan vielä aika usein ajatella
Jos lasten isä on mukana lasten elämässä,niin hänetkin on pyydettävä mukaan,eikä lempata syrjään.
Erossa eivät riitele lapset,vaan vanhemmat.
Tuntuu,että olet aika paljon miettinytkin näitä asioita ja tehnyt suunnitelmia,kerro niistä myös tyttärellesi.

Vierailija

Kuules uhrautuja.Joudut tai olet jo joutunut pahaan kierteeseen.Nyt STOP! Sinun pitää uskaltaa ajatella itseäsi.Minä
olen hyvin lämpimissä väleissä tyttäreni kanssa ja uskon,että juuri siksikin,että pystymme puolin ja toisin kertomaan toiveemme ja pelisäännöt valmiiksi jo ajoissa.Hoidan lapsenlastani aina silloin kun MINULLE SOPII ja se onkin ihanaa kun
on täysin vapaaehtoista.Tytär ja vävy ovat tähän erittäin tyytyväisiä.Toimii hyvin. On minullakin ystävätär joka uhrautuu kuin sinä,mutta ei enää pysty perääntymään.Asiasta olemme paljon keskustelleet ja hän "ihailee" rohkeuttani.Siispä neuvo sinulle.Tee parannus!!!

Vierailija

Ystävä hyvä. Kyllä sinun täytyy rohkaista mielesi ja kertoa tyttärellesi, että koet liian raskaana hänen lapsien hoidon. Me suurten ikäluokkien lapset olemme monesti liian kilttejä ja pelkäämme loukkaavamme toisia, jos kerromme oman mielipiteemme. Lapsena teimme kaiken kuten vanhempamme vaativat ja aikuisena emme haluaisi pahoitaa lastemme mieltä.Minun lapsuudessani äiti oli ehdoton auktoriteetti. Minä olin ns. pahankurinen kakara, kun yritin tuoda omia mielipiteitäni esille. Nuorena päätin, että jos minulla on lapsia, niin opettelen ja opetan heille keskustelemisen taidon. Sain ymmärtäväisen aviomiehen ja kyllä meidän perheessä onkin keskusteltu. Nyt, kun lapsemme ovat aikuisia, voimme keskustella loukkaantumatta ja loukkaamatta kaikista asioista. Kuluneena talvena olemme joutuneet olemaan jopa miniällemme tukena, että hän on pystynyt ottamaan vanhempiensa kanssa esille heidän välisiä vaikeita asioita. Keskustelun voi aloittaa esim. Minä en tahdo loukata, mutta haluaisin jutella tästä asiasta. Rohkeasti vaan sanomaan, mitä sydämelläsi on.

Vierailija

Miksi juuri nainen on usein uhrautuja. Hän haluaa miellyttää ja välttää riitoja, alistuu. Onko hänet opetettu kiltiksi ja tottelevaiseksi. Usein on. Vai onko se luonnekysymys. Onko kiltti nainen, äiti tai työkaveri parempi ihminen kuin puolensa pitävä. Moni ihailee jämerää naista, joka sanoo mitä ajattelee. Moni uhrautuja luulee olevansa hyvä ihminen kun on aina valmis auttamaan.
Työelämässä olin aina valmis vaihtamaan vuoroja. Kotona alistuin perheeni puolesta, tein kaikkeni heidän eteen. Nyt opettelen pitämään puoleni. Olen nähnyt ja todennut etten ole yhtään parempi ihminen vaikka olin aina saatavilla. Tuntuu hyvältä todeta, että olen itseni herra. Uskallan sanoa mielipiteeni, ainakin toisinaan. En silti halua olla ilkeä ja isekäs. Pohjimmiltani olen kiltti ihminen ja siksi kai puolensa pitäminen on niin vaikeaa.
Monia kommentteja tullut ylikiltille ja uhrautujalle. Otetaan opiksi ja pidetään itsestä huolta.

Vierailija

Täällä yksi ei UHRAUTUJA.Minulla on ollut lapsenlapsia jo liki 20v. ja en ole ollut saatavilla oleva mummo aina ja joka tilanteessa.Silti välit hyvät.Olen ollut sellainen tiukan paikan mummo.Jos on kerta kaikkiaan kiperä tilanne ,niin totta kai autan.En ole sellainen ,että aina pieniin"räpsäyksiin" riennän.Kaikki on tosiaan perustunut vapaaehtoisuuteen.Katson heitä,otan yökylille jne..silloin ,kun minä jaksan.Tähän systeemiin on totuttu ja toimii.Minusta olisi hyvin suuri riippa kivi,jos sairaseläkkeelläni olisin automaatti,joka pomppii aina apuun.Minulla on myös oma elämä tällä kolmannella vaiheella ja haluan ottaa siitä kaiken irti.Jokainen päivä voi olla viimeinen.

Vierailija

Ainakin minulla on tuo uhrautuvaisuus kasvatuksen tulosta, nuorimpana ja ainoana tyttönä sain kai erilaisen kasvatuksen kuin pojat. Äiti piti kovan kurin. Aina piti ajatella muita ja tehdä muiden tahdon mukaan, jos sanoi oman mielipiteen, oli paha ja ilkeä. Vielä jäätyäni leskeksi, sain kuulla että nythän sinulla ei ole kotona mitään tekemistä, voit auttaa meitä. Siis työpäivien lisäksi! Pitäisi vieläkin olla piikana muille. En suostunut, nyt sitten olenkin paha ihminen jonka kanssa ei pidetä mitään yhteyttä. Olen päättänyt elää ihan omaa elämääni ja jos se ei kelpaa muille, se on heidän ongelmansa. Yksinäinen nainenhan se on hyvä auttaja, kun ei ole muuta omaa perhettä.

Vierailija

Auta miestä mäessä, älä mäen alla.
Tätä joudun noudattamaan minäkin. Auttaessaan saa myös hyvän mielen. (jos jaksaa auttaa)

Vierailija

On tiukka paikka opetellessa sanomaan EI se on erittäin kantava oppi! Täytyy ihmisen uskaltaa sanoa mitä mieltä on! Kasvaa omaksi persoonakseen, vaikka vähän myöhemmin, kun ei lainkaan. Varmuus itsestä, että minä voin ja minä osaan, minä pystyn. Elämä on aurinkoista!

Vierailija

Ostan lahjat kaikkien syntymäpäiville, lapsille, heidän lapsilleen ja vävyilleen. Omat syntymäpäiväni kun oli ja meni, en tosin juhlinut remontin vuoksi, osa muisti lahjalla, osa puhelulla, osa ei ollenkaan. Olenko uhrautuja vai hyväsydäminen.

Vierailija

Lainaus:

Auta miestä mäessä, älä mäen alla.
Tätä joudun noudattamaan minäkin. Auttaessaan saa myös hyvän mielen. (jos jaksaa auttaa)

Aluksi minäkin sain auttaessani hyvän mielen. Jatkuva hoitoapu (ilmainen) ja jokapaikan höylänä olo on alkanut rasittaa. Joskus aiemmin saatoin saada kiitokseksi kukkakimpun tai jotain pientä. Se ilahdutti. Nyt lapset saavat roinaa roinan perään.Ilahdutetaan siis lapsia, ei sitä lasten hoitajaa, joka myös kaipaisi kiitosta. Tunnen myös olevani uhrautuja. Vai olenko pahansuopainen?

Vierailija

Lainaus:

Ostan lahjat kaikkien syntymäpäiville, lapsille, heidän lapsilleen ja vävyilleen. Omat syntymäpäiväni kun oli ja meni, en tosin juhlinut remontin vuoksi, osa muisti lahjalla, osa puhelulla, osa ei ollenkaan. Olenko uhrautuja vai hyväsydäminen.

Lisäisin tuohon edelliseen, vai olenko katkera????

Vierailija

Sairaseläkeläinen on niin sairas ettei pysty olemaan töissä.
Lastenhoito on rankempaa kuin töissäolo.

On kohtuutonta olettaa että sairaseläkeläinen pystyy lapsia hoitamaan....
Kukin vointinsa mukaan, mutta pitäs niitten aikuisten nuorten lapsen vanhempien ajatella,
miksi ihminen on sairaseläkkeellä?

Vierailija

On erittäin mielenkiintoinen keskustelu meille mummoille ja tyttärille.Eli tarkoitan, miten oma äiti on aikoinaan esimerkkinänsä meille opettanut.Minusta tuli kiltti ja kuuliainen lapsi,mutta myöskin oman arvoni tunteva. Äitini,joka eli 94 vuotiaaksi oli kannustava,hyvään opettava ja sanoisinko myöskin urhea naisasianainen. Sain häneltä paljon viisaita neuvoja elämään.Nyt mummona osaan arvostaa ja toteuttaa juuri näitä oppeja.Puhumisen lahjaa.PPP,eli pitää
pystyä puhumaan.Sillä selvitään myös lastenhoitoavusta! Omia vanhempiani kohtaan olen ehkä ollutkin uhrautuvainen kun tulivat vanhoiksi.Isä nyt 99v.Katson tämän asian velvollisuudekseni ,kiitokseksi heitä kohtaan.Uusi sukupolvi ehkä
huomaa tämän aikanaan taas meitä kohtaan kun tulemme avuttomiksi.Eletään kuitenkin nyt,kun on mahdollisuus omaa
rikasta elämäämme eikä uhrauduta nuoremmille!

Vierailija

Niin ,ainahan herää tästä hoitoavustakin sellainen keskustelun tynkä,että JOS minä annan itseni hoitoavuksi nuorille,miten käy ,kun olen vanha ja raihnainen?Hoitavatkos he minut,vai sysäävät vastuun vieraille??Pakostakin näitä tulee mietittyä,kun hoitopaikat vanhuksille vähenevät ja kotihoito kunniaan.No,kukas siellä kotona sitten hoitaa?Epäilempä näitä meidän lapsosia.Oma elämä on sitten mallillaan ja nauttivat vapaudestaan ja matkustelevat ym..tuskin uhrautuvat meidän hoitoon!!Näin se vaan kuulkaa menee.

Vierailija

Minäkin olen se kiltti ja uhrautuva mummu, joka ei osaa sanoa sitä ei-sanaa. Kärsin siitä itsekin, ja vielä kun olen työelämässä, niin itsekin tarvii sitä lepoaikaa. Sitä ei vaan niinä viikonloppuina löydy kun lapsi on yökylässä. Kivaahan se on, että käyvät...edes silloin. Meillä toimii tämä kyläilyhomma niin, että mummulla käydään kun tarvitaan johonkin apua, samoin myös soittamisen kanssa. En tiedä mistä johtuu, kun olen niin monet monet kerrat pyytänyt käymään, vaan jotenkin tuntuu, että on tullut semmoista vieraantumista lasten ja minun välille. Onko teillä muilla tämmöisiä tuntemuksia?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat