eläkkeelle jääminen kauhistuttaa

siskosisko

Kun olen kohta 66 v. Hirvittää ajatella miten saan päivät säännnölliseksi ,etten alennu ylensyöntiin tai mökity televisioohjelmiin / nukkumiseen.Haluaisin ystäviä työn ulkopuolelta , niitä ei ole ,koska kaikki sosiaalinen toiminta on työn kautta ja muuta ei ole , enkä halunnutkaan työelämäni aikana.Nyt olen huomannut että yksinäisyys odottaa meikäläistä.Kuinka voi saada kavereita ilman että sitoutuu liikaa ja tarvitsee vain sillointällöin puhekaveria.Olen oman tieni kulkija ja tykkään suunnitella ja tehdä henkilökohtaiset asiat omaan tahtiini.Löytyykö maailmasta toista samanlaista tallaajaa.

Kommentit (12)

Vierailija

 Maailma tarjoaa jos mitä tekemistä eläkeläiselle. Otat vain selvää. On tarjolla opiskeluja, kursseja kaiken aikaa, on vapaaehtoistyötä. Liikuntaa kaikissa muodoissaan tarjotaan eläkeläisille ja erityisiä ryhmiä yli 60-v. Kaikkea löytyy mielihalujen mukaan. Harrastuksista löytyy juttukavereita. Ei kaikki vanhat ole juuttuneita hiljaisuuteen. Päinvastoin kun työpaineet hellittää ja palkka silti tulee tilille, on se uusi elämä ja siihen kyllä sopeutuu, tosi hyvin! Tietysti riippuu asuinpaikastakin, mitä on tarjolla. Ensin täytyy mieltää se vapaus jonka eläkkeelle jääminen antaa, ja elämän muuttuminen, katsella ympärilleen positiivisesti. Eläkkeellä olo on aivan upeeta!

ylirasittunut eläkeläinen

Hyvä, suunnittele vain. Niin minäkin teen. Tänään lähden pilkille, vaikka en mene, koska ei sieltä mitään saa. Tänään menen kerhoon, vaikka en mene, sillä en halua siellä mitään kertoa. Tänään juttelen yhden kivan naisen kanssa, vaikka en juttele, sillä ei minulla ole mahiksia. Tänään teen hyvää ruokaa, vaikka en tee, sillä yksin ei ole mukava syödä. Tänään lähden illalla tansseihin, vaikka en lähde, sillä en osaa tanssia. Tänään päätän tehdä eläkkeellä jotakin, vaikka en päätä, koska ei se kannata. Niinpä vain makailen koko päivän, vaikka en sitä tee, sillä olenhan eläkkeellä.  Auttoiko? 

Vierailija

ylirasittunut eläkeläinen kirjoitti:
Hyvä, suunnittele vain. Niin minäkin teen. Tänään lähden pilkille, vaikka en mene, koska ei sieltä mitään saa. Tänään menen kerhoon, vaikka en mene, sillä en halua siellä mitään kertoa. Tänään juttelen yhden kivan naisen kanssa, vaikka en juttele, sillä ei minulla ole mahiksia. Tänään teen hyvää ruokaa, vaikka en tee, sillä yksin ei ole mukava syödä. Tänään lähden illalla tansseihin, vaikka en lähde, sillä en osaa tanssia. Tänään päätän tehdä eläkkeellä jotakin, vaikka en päätä, koska ei se kannata. Niinpä vain makailen koko päivän, vaikka en sitä tee, sillä olenhan eläkkeellä.  Auttoiko? 

Nooo, ehkäpä tuo negatiivinen aseteesi hellittää ja huomaat ilon elämässä ja nimenomaan eläkeläisen positiivisen otteen elämään, siihen kun on helppo harrastusporukassa mennä mukaan! Mutta se vapaus mennä tai olla menemättä , sekin on eläkeläisen oikeus, siis voimien mukaan! Iloa päivääsi!

Vierailija

Ylirasittunut e..., voihan sitä olla joskus veto pois kun naapurin kollilta, mutta kyllä joka päivä haluan syödä hyvin. Sehän on suorastaan niitä ensimmäisiä asioita, joita voi nyt toteuttaa. Yksin ollessa, jos en tee ruokaa itse, hurautan valmiiseen pöytään ja se onnistuu täällä maallakin, jossa on erihintaisia paikkoja nälkänsä poistamiseen. Enkä tarvitse syödä yksin! Kannattaa kokeilla.

oma tie

Luulen, että henkilölle, joka on aina harrastanut paljon, eläkkeelle jääminen on helpompaa kuin sellaiselle, jonka elämän pelkkä työssä käynti on täyttänyt. Työssäkäynti jää mutta harrastukset jatkuvat.

Toisaalta eläkkeelle jääntiä voi ajatella "uuden alkuna". Vihdoinkin on aikaa alkaa harrastaa jotain. Tai jos mikään harrastus ei innosta niin silti voi soveltaa vuorikausirytmin mieleisekseen. Nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa, ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan, lähteä kävelylle jos huvittaa, ottaa torkut, mennä halvempaan elokuvien päivänäytökseen jne.

Oman käsitykseni mukaan eläkkeellä olo on sitä, että elää sellaista elämää, mikä on itselle mieluista . Monelle oman tien kulkijalle eläkkeellä olo sopii mitä parhaiten kun ei tarvitse yhtään välittää työyhteisöstä eikä työkavereista. Senkus tekee vaan, mitä itseä miellyttää.

Vierailija

Ristiriitaisia ajatuksia herättävät mielipiteenne minussa.

Jouduin jäämään eläkkeelle kuusikymppisenä vakavan sairauden sairastettuani ja hoitojen sivuvaikutusten takia. Miehelleni kävi samoin. Asumme syrjäseudulla, taajamiin on matkaa lähes 20 kilometriä. Tein puolitoista vuotta osa-aikatöitä, jotka lopetettiin säästösyistä. Nykyisin teen vapaaehtoistyötä yhtenä päivänä viikossa, mutta siihenkin tulee kesätauko.

Olen melkoisen yksinäinen, vaikka elän onnellisessa avioliitossa. Miehelläni on alati puuhaa, hänellä ei ole jatkuvia kipuja kuten minulla ja lisäksi hän kuuluu yhdistykseen, jonka jäsenet pitävät häneen tiiviisti yhteyttä. En kuitenkaan suostu vain makoilemaan kotona vaan etsin aktiivisesti jotain sisältöä elämääni.

Tapaan satunnaisesti muutamia mukavilta vaikuttavia naishenkilöitä asiointireissuillani. Olenkin ajatellut, että menen rohkeasti jututtamaan heitä ja pyydän kahville vaikkapa ärrälle. Toivon, että juttua löytyy ja tapaamisista tulee säännöllisiä. Tällaista minä suunnittelen yksinäisyyden torjuntaan aluksi siihen saakka, kun pääsen metsään marjastamaan ja sienestämään.

Vierailija

Nuorena olisi aikaa ja haluja matkustamiseen, muttei ole rahaa. Keski-ikäisenä olisi haluja ja rahaa muttei ole aikaa. Eläkkeellä ollessa olisi aikaa ja rahaa muttei haluja enää.

Moni ajattelee että sitten eläkkeellä teen sitä ja tätä, kuinka ihanaa että on vihdoinkin aikaa kun ei työ sido enää. Aluksi tuntuukin hyvältä mutta kohta koittaa harmaa arki ja monet asiat eivät yksinkertaisesti kiinnosta enää. Ei saa itsestään irti kun ei ole kerran  pakko, eikä ketään pahemmin tekemisesi kiinnosta. Päivät vain lipuu ohi eikä  saa oikein mitään aikaan.

Tuollaista minäkin pelkään enkä halua lähteä eläkkeelle. En yhdy ylempänä olleeseen mielipiteeseen, jossa voisi  ajatella ikään kuin aloittaisi uuden elämän. Uutta elämää ei voi alkaa, vaan se rakentuu aina menneen päälle. Ehkä voi sanoa että jatkaa uusilla raiteilla mutta uudestaan se ei ala.

Vierailija

siskosisko kirjoitti:
Kun olen kohta 66 v. Hirvittää ajatella miten saan päivät säännnölliseksi ,etten alennu ylensyöntiin tai mökity televisioohjelmiin / nukkumiseen.Haluaisin ystäviä työn ulkopuolelta , niitä ei ole ,koska kaikki sosiaalinen toiminta on työn kautta ja muuta ei ole , enkä halunnutkaan työelämäni aikana.Nyt olen huomannut että yksinäisyys odottaa meikäläistä.Kuinka voi saada kavereita ilman että sitoutuu liikaa ja tarvitsee vain sillointällöin puhekaveria.Olen oman tieni kulkija ja tykkään suunnitella ja tehdä henkilökohtaiset asiat omaan tahtiini.Löytyykö maailmasta toista samanlaista tallaajaa.

Olen suunnilleen samanlaisessa tilanteessa.  Onnistuisiko netin kautta "keskusteleminen"?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nuorena olisi aikaa ja haluja matkustamiseen, muttei ole rahaa. Keski-ikäisenä olisi haluja ja rahaa muttei ole aikaa. Eläkkeellä ollessa olisi aikaa ja rahaa muttei haluja enää.

Moni ajattelee että sitten eläkkeellä teen sitä ja tätä, kuinka ihanaa että on vihdoinkin aikaa kun ei työ sido enää. Aluksi tuntuukin hyvältä mutta kohta koittaa harmaa arki ja monet asiat eivät yksinkertaisesti kiinnosta enää. Ei saa itsestään irti kun ei ole kerran  pakko, eikä ketään pahemmin tekemisesi kiinnosta. Päivät vain lipuu ohi eikä  saa oikein mitään aikaan.

Tuollaista minäkin pelkään enkä halua lähteä eläkkeelle. En yhdy ylempänä olleeseen mielipiteeseen, jossa voisi  ajatella ikään kuin aloittaisi uuden elämän. Uutta elämää ei voi alkaa, vaan se rakentuu aina menneen päälle. Ehkä voi sanoa että jatkaa uusilla raiteilla mutta uudestaan se ei ala.

Mutta eihän tuossa edellä puhuta mistään uuden elämän aloittamisesta vaan uudesta alusta. Aina voi aloittaa uutta ja uudestaan, ihan mitä vain oman mieltymyksen mukaan. Ei se eletty, "vanha" elämä sieltä mihinkään häivy.

Ja mitä ihmettä pitäisi saada aikaan varsinkaan jos mikään ei kiinnosta?  Senkus olla möllöttää ja antaa päivien lipua ohi. Eläkkeellä niinkin voi tehdä halutessaan.

66v näin meillä tehdään

Hanki koira, niin samalla ulkoilureissuilla tapaat muita koiran ulkoilluttajia ja kohta teette yhdessä reissun.

Huh huh

Aivan ihanaa, kun työkyvyttömyyseläkepäätös tuli! Olin jo aivan kyllästynyt jonninjoutavaan työntekoon. Vuoden ehdin sairaslomalla totutella ihanaan vapauteen ja sitten lääkäri sanoi, että kokeillaan hakea eläkettä ja hakemisesta parin viikon päästä tuli myönteinen päätös.
Puolitoista vuotta on tässä mennyt, enkä ole vielä ehtinyt miettimään, että mitä tekisin, kun puuhaa riittää.
Yksin elän ja jos ei muuta "tekemistä", niin ainahan pilvet liikkuu ja linnut lentää. Kohta tulevat pääskyset, joita jo odotan. Parveke laitettu kesäkuntoon, että sieltä on mukava lintujen lentoa seurata.
Vapaudesta nautin! Työelämästä ei jäänyt mitään, mitä muistella. Olen unohtanut koko homman :)

Vierailija

Toisille eläkkeelle jäänti on pelastus, toisille rangaistus. Meitä on moneksi. Miettikääpäs sitä, ett mikä työssäkäynnissä oli niin ihanaa että se voittaa vapaan elämän ilman aikatauluja? Onko sosiaalinen elämänne rajoittunut pelkästään työpakan ihmis-suhteisiin ja arkailette työpaikan ulkopuolista elämää. Työpaikasta on muodostunut ikään kuin toinen koti. Kannattaisi jo ennen eläkkeelle lähtöä pikkuhiljaa ottaa kontakteja "ulkomaailmaan" ja katsella missä mitäkin on tarjolla. Esim. kirkoissa ja palvelutaloilla on ilmaiskonsertteja ja konserttihan on siitä hyvä ettei siellä tarvitse muuta kuin kuunnella jos ei halua puhua.

Annu

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat